Kirjoitan politiikan pelastusohjelmaa viikottain. Tervetuloa mukaan, toukokuussa kokoan kirjoitusten ja keskustelujen pohjalta EU-vaalien tavoitteeni.
Balkanin alue on keskellä Eurooppaa. Se tarvitsee Eurooppaa, mutta myös Eurooppa tarvitsee vakaata Balkania. Tulevina vuosina EU:n on syytä ryhdistäytyä erityisesti Bosniassa ja hakea konkreettisia tapoja luoda yhteisiä EU-markkinoita entiseen Jugoslaviaan. EU:n raja siirtyy jälleen Etelään, kun Kroatiasta tulee jäsen Slovenian rinnalle.
Yhdyssanana se taas...
6 kommenttia
Entisessä Jugoslaviassa on taipumusta kertoa omia, ainoita oikeita totuuksia. Toisen maailmansodan ajasta Jugoslaviassa ei keskusteltu avoimesti, mikä vaikutti osaltaan maan hajoamiseen 1990-luvulla. Hajoamissodat loivat taas uusia myyttejä. Toki on niin, että Suomessakin kansalaissodasta ja jatkosodasta taitetaan peistä edelleen. Pilvi Torsti on uraa aukovalla työllään Bosniassa ja väitöskirjallaan osoittanut taipumusta paneutua syvällisesti ja tasapainoisesti alueen monimutkaisiin ongelmiin. On tärkeää, että EU-parlamenttiin saadaan todellista asiantuntemusta alueelta, joka on EU:n keskeinen laajentumiskohde lähivuosina.
Naton Kosovo-pommitukset olivat traumaattinen kokemus EU:lle. Selvästi jo tuolloin 1990-luvun lopussa oli nähtävissä yleinen ajattelutapa, jonka mukaan rauha Balkanilla kuuluu EU:lle. Se ei kuitenkaan ole nähdäkseni konkretisoitunut riittävästi.
On selvää, että vakauden säilyttäminen entisen Jugoslavian alueella vaatisi edelleen paljon enemmän rahaa (= rauhaa ja järjestystä turvaavia sotilaita ja poliiseja) kuin tällä hetkellä on käytettävissä. EU:n rahankäytön kannalta pitäisi kysyä, onko rauhan säilyminen Balkanilla EU:n asia vai kuuluuko se jollekin muulle, kuten alueelle itselleen, YK:lle, Natolle tai Yhdysvalloille.
Itse olen sitä mieltä, että rauhan ylläpitäminen Balkanilla kuuluu EU:lle. Kuinka paljon vakauden säilyttäminen entisen Jugoslavian alueella saisi maksaa esimerkiksi suomalaiselle veronmaksajalle? Kuinka laajoiksi pitäisi tehdä EU:n toimivaltuudet sotilaallisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa?
Milka, työelämäkysymyksistä ja turvallisuusasioista vs Balkan kirjoitan enemmän tulevina viikkoina. Kiitos näkemyksistäsi ja kysymyksistä.
Balkanista ja rahasta. EU:n Balkanin operaatiot lienevät kalleimpia missioita, joihin järjestö on osalistunut. Miljardeja on mennyt ja menee jatkossakin, osa korruptioon (paikalliseen ja EU:n sisäiseen), osa konsulteillevajain tuloksin, osa hankkeisiin vailla mitään ideaa ja varmaan osa paikallisin tarpeisiinkin.
Mielestäni kuitenkaan oleellista ei ole mihin rahat on käytetty vaan miksi eli vanhaa business teesin mukaan tärkeintä on tehdä oikeita asioita kuin vain tehdä asioita oikein.
Perusvirheeksi näen, että EU on toteuttamassa mm Kosovossa omaa agendaa johon paikalliset eivät ole sitoutuneet. Mikäli aiempia virheitä haluttaisiin oikaista tulisi sekä Pristinan albaanijohto että serbijohto Kosovosta/Belgradista istuttaa samaan pöytään neuvottelemaan niin kauan että keskinäinen diili – kompromissi syntyy. Lopputuloksen määrääminen ennen neuvotteluja vie pohjan koko prosessilta kuten aiemmissa viritelmissä on nähty. Tällaisia neuvottelujahan ei ole käyty ja niiden aloitus vaatinee itsenäisyyden tunnustuksen peruutuksen niiden osalta jotka sen hätiköidysti ehtivät jo tehdä. Nykyisen jäädytetyn konfliktin jatkaminen hoitaa vain oireita eikä itse sairautta.
Nähdäkseni vain tällä tavalla – paikallisten tekemä siedettävä kompromissi – on aikaansaatavissa pitkäkestoinen ratkaisu. Tällöin myös EU voisi vapauttaa varoja passiivisesta paikallisten vahtimisesta (etteivät nämä tapa toisiaan) aktiivisen elinkeinoja edistävään, työtä luovaan, tulevaisuuteen tähtäävään työhön.
Ari, olen nähnyt (liian) paljon ongelmallista EU ja kv. toimintaa Balkanilla ja (liian) vähän toimintaa, jolla olisi nähdäkseni ollut tulevaisuuteen tähtäävää todellista vaikutusta (rauhanturvaaminenon kiistatta ollut menestystarina Bosniassa). Ongelma on juurkin niinkuin toteat: ylätasoinen agenda ja usein myös epäjohdonmukainen ja tempoileva politiikka. EU:n kohdalla esim. vaihtuvat puheenjohtajuudet johtavat vaihtuviin agendoihin. Paikallisille poliitikoille, joista harvalla käsitystä edustuksellisen demokratian periaatteista, tämä on luonut lukemattomia mahdollisuuksia opportunismiin. Kansalaisten silmissä vastuuketjut taas ovat hämärtyneet ja kaikista ongelmista syytetään vuorotellen ulkomaalaisia ja paikallisia poliitikkoja. Kansalaiset itse näkevät itsensä passiivisina toimijoina, joilla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa. Odotan tämän viikon Peace Implmentation Councilin kokouksen tulokset Brysselistä ja kirjoitan Bosnia-aiheesta lisää.
Täytyy jakaa Arin ja muiden kanssa positiivisia uutisia Balkanilta. UWC-koulu Mostarissa, jota olin perustamassa, on tehnyt läpimurron yhteistyössä paikallisen osallistumisen kanssa. Mostarin alueen opetusministeriö on sitoutunut huomattavaan taloudelliseen tukeen, jotta kouluun otetaan uusia oppilaita kaikkialta Bosniasta myös syksyllä 2009. Tämä on erityistä siksi, että Bosniassa on yhteensä 14 opetusministeriä ja opetussektori täysin alueellisesti (ja kansallisesti) jakaantunut. Se, että mostarin ministeriö haluaa jatkaa ja tukea koulun toimintaa, jossa nuyoria kaikkialta Bosniasta ja kaikista kansanryhmistä on hyvin poikkeuksellista oman kokemukseni valossa. Aiemmin oli päätetty, että tänä vuonna uutta rekrytointia UWC-kouluumme ei olisi johtuen kv. rahoitustilanteen epävarmuudesta. Uutinen julkaistiin eilen ja on luettavissa täällä.