Kirjoitan politiikan pelastusohjelmaa viikottain. Tervetuloa mukaan, toukokuussa kokoan kirjoitusten ja keskustelujen pohjalta EU-vaalien tavoitteeni.
EU:a mainostetaan rauhan projektina ja puhutaan Saksasta ja Ranskasta. Minulle EU on rauhan projekti ennen kaikkea kylmän sodan rauhan vuoksi. Mutta miten se rauha jatkuu ja syvenee?
9 Comments on "Rauha"
Johanna Virkkula
9.2.2009Rauhaa ei todellakaan pidä aliarvioida; jos minusta noin yleensä rauhaa rakennetaan lukemattomien pienten ja suurten - jokapäiväisten, joskus suurenmoisten - tekojen kautta, EU:n tasolla tämä tarkoittanee valintoja ja toimintamalleja, jotka edistävät hyvinvointia ja tasa-arvoa paitsi Euroopassa varsinkin muualla maailmassa.
Rauha jatkuu ja syvenee kun sitä jatketaan ja syvennetään!
Pilvi Torsti
12.2.2009Rauhan puolustamisen kohdalla on aina tervettä muistaa, että sota on yllättävän lähellä myös läntisessä maailmassa, ei jossain tuolla kaukana. Oman arvioini mukaan vaarallisimpia ovat toivottomat nuoret miehet. Siksi nimenomaan nuorille tarjottu mahdollisuus kouluttautua, osallistua ja vaikuttaa on aivan keskeistä rauhan työssä esim. Balkanilla.
Jason
12.2.2009Hei!
OK, lennokkaista lausunnoista konkretiaan: mitä mieltä olet Atlanttisen yhteisön tulevaisuudesta? Suhteet USA:n ja EU:n välissä ovat viime vuosina huonontuneet. Syy ei ole ainoastaan Bushin hallinnon, vaan myös noiden eurooppalaisten, jotka uskovat eurooppalaisen identiteetin rakennettavan vain amerikanvastaisuuden varaan. EU:n maiden johdossa on ollut viime vuosina avoimia Amerikan vihaajia (siis ei vihata Bushia vaan koko maata). Lukisin monet viime vuosien Suomen ulkopolitiikan johtajat tähän joukkoon. He ovat luoneet sellaisen ilmapiirin Suomessa, missä jos haluaa hyviä suhteita USA:han, niin olet joku NATO-intoilija. Bush heitti virkakautensa viimeisen päivänä kostotulleja tiettyjä EU:n tuotteita vastaa.
Suhteiden parantaminen on molempien etujen mukaista. Tällä hetkellä Afghanistanissa USA taistelee muiden NATO-maiden ja Suome kaltaisten NATOon kuulumattomien EU maiden kanssa Talebania vastaan. Voi olla vain kuukausien kysymys, kunnes Taleban saa koko Afghanistanin valtaansa. Maailman finanssikriisiä ei ratkaista ilman maailman kahden suuren talousalueen yhteistyötä. Sitten on ilmastonmuutos, jne, jne.
Johanna Virkkula
13.2.2009Onkin mielenkiintoista, miten nuoret miehet ilman tulevaisuutta (kärjistäen) ovat vaarallisimpia - kaikkien näkemieni tilastojen valossa jokaista työtöntä ja ehkä kouluttamatonta nuorta miestä kohden on aina ainakin 1,2 nuorta työtöntä vaikka koulutettuakin naista, eikä naiset koskaan nouse ongelmaksi. (Toki naisille on perinteisten patriarkaalisten kulttuurien piirissä jo paikka kotona, jossa aina on kotitöitä muillekin jaettavaksi, kun taas man-breadwinner -malliin valitettavasti palanneissa transitiomaissa miehen pitäisi tuoda kotiin fyrkkaa - tosin, vrt. naisten ja miesten palkat Suomessa.)
Varmasti juuri toivottomuuden ehkäiseminen kuten kirjoitat on rauhantyössä tärkeää. Tässä politiikka on hyvä työkalu (jos sitä vain käyttää :) )
Afganistanista -- olen niin sivistymätön, minusta se vaikuttaa yhtä sotkuiselta tilanteelta kuin Israel, enkä tiedä mistä päästä edes pitäisi ryhtyä sotkua selvittelemään. Onneksi maailmalla on viisaampia ihmisiä kuin minä!
Miika Tervo
13.2.2009Miten voidaan tehdä, jottei synny kovin suurta nuorten toivottomien miesten ryhmää? Siinä on kuitenkin toistakymmentä vuotta aikaa sitä ennen. Jonkun verran Suomessakin puhutaan tästä ryhmästä ja lastensuojelun työkokemuksen pohjalta syrjäytyneet nuoret miehet ovat haastavin ryhmä. Mutta kun syrjäytymispolkua avataan jälkiviisaasti takaisin päin, niin sieltä löytyy lukuisia kohtia, jossa yhteiskunnan edustajatkin olisivat voineet toimia toisin. Tässä poliitikot voisivat auttaa siinä, että mielekkäille ruohonjuuritason (paikalliset) innovaatioille annettaisiin paremmat mahdollisuudet (rahoitulliset ja organisatoriset) kehittyä loppuun asti, koska muutostyö synnyttää aina vastarintaa siellä ruohonjuuritasollakin. Tällä sektorilla ei myöskään onnistuneesta työstä palkita. Voisiko esimerkiksi päivähoidon kustannuksia reilusti kattaa yrityselämän kautta, koska päivähoitoon kytkeytyy niin vahvasti työ- ja yrityselämän intressejä sekä mm. naiskysymyksen ja tasavertaisuuden teemoja. Ja surullista, että lähes poikkeuksetta lapsinäkökulma katoaa marginaaliin kun poliitikot puhuu päivähoidosta.
Pilvi Torsti
13.2.2009Jason, amerikanvastaisuuteen nojaava eurooppalaisuus ei tietenkään ole mistään kotoisin. Se myös unohtaa yhdysvaltalaisen yhteiskunnan monimuotoisuudeen. Ja toden totta, nyt tarvitsemme laajaa yhteistyötä ja suhteiden parantamista, jota toki helpottaa Bush-eran loppuminen. Alkaako Yhdysvallat tehdä oikeasti ilmastopolitiikkaa? Pidän itse myös valitettavana sitä, että keskustelu suhteista tai asenteista Yhdysvaltoihin muuttuu Suomessa helposti pelkäksi NATO-keskusteluksi. KÄsittelen ensi viikon blogissa laajemmin näkemyksiäni siitä, mitä eurooppalainen monimuotoisuus minusta tulisi olla (ja en tosiaan ponnista anti-amerikkalaisuudesta!).
Pilvi Torsti
17.2.2009MItä mieltä Miika olet esim. Jyrki Kataisen maanantain Hesarissa ja muutenkin usein julkisuudessa esittämästä näkemyksestä, että "välittämisvastuuta ei voi ulkoistaa", joka suoraan ja epäsuorasti kritisoi ajattelua, että ongelmia pyritään ratkaisemaan julkisen vallan keinoin?
Miika Tervo
18.2.2009Välittäminen ja vastuu voi ja pitää tapahtua kaikilla tasoilla. Päivähoidossa se tarkoittaa lastentarhanopettajan henkilökohtaista ammattietiikkaa ja -taitoa, päiväkodin toiminnan arvoja, johtamista ja organisatorista osaamista ja mielekkyyttä, kunnan/kaupungin päivähoidon resursseja ja organisointia ja valtion tasolla selkeitä pelisääntojä lainsäädännössä, rahoituksessa (esim. verotus, tulonsiirrot) ja siinä viestissä, joka annetaan päivähoidon perustehtävästä.
Eli jos päivähoito on valjastettu työelämän ja naiskysymyksen tarpeisiin (molemmat vanhemmat voivat käydä töissä, päivähoito työllistää paljon naisia, ja jotta perheen sisäiset ratkaisut eivät niin paljon perustuisi naisten pienempiin palkkoihin), niin silloin se on myös tasa-arvo- ja työpolitiikkaa ja sitä pitää silloin rahoittaa ja resurssoida myös tämän agendan pohjalta.
Hyvin tai huonosti hoidetulla päivähoidolla on isoja vaikutuksia yksilön kehitykseen, terveyteen, tasa-arvoon, oppimiseen ja yhteiskunnalliseen elämään. Päivähoito kasvattaa (tai ei kasvata) yhteiskuntaan henkistä pääomaa eli halua ja mahdollisuutta toteuttaa itseään ja tuoda kortensa kekoon myös yhteisissä asioissa.
Päivähoidolla on myös lastensuojelullisia tehtäviä. Jos Katainen tarkoitti artikkelissaan, että sivistysuskovaisten yhteiskunnassa valtio ei kanna vastuuta näistä kysymyksistä, niin se on kyllä valtiolle sudenkuoppa, koska juuri silloin annetaan potentiaali mm. "toivottomien nuorten miesten ryhmälle". Luin tutkimustuloksen, jossa lasten ylipainon todettiin kehittyvän viiden ensimmäisen ikävuoden aikana. Juuri sitä aikaa jolloin päivähoito ja neuvola ovat lasten ja perheiden elämässä erittäin vahvasti. Hyvin hoidetussa päivähoidossa on aikaa ja osaamista perhetyölle ja lapsen yksilöllisen kehityksen turvaamiselle niin, että henkilökunta voi olla vanhempien tukena kasvatustehtävässä, mutta myös luomalla perheen rinnalle monia mielekkäitä kasvatuspolkuja. Tästä minulla on kokemusta sekä muutamista erittäin hyvistä että huonoista ratkaisumalleista ja niiden seurauksia. Hyvissä malleissa ratkaiseva ero on siinä miten päivähoidon työntekijät mieltävät perustehtävänsänsä (lapsen ikä- ja kehitystason huomioiva näkökulma kasvatus-ja opetusuunnitelmissä ja ymmärrys perheen merkityksestä varhaislapsuudessa). Pari hyvää selkokielistä artikkelia aiheesta löytyy mm. Jari Sinkkosen toimittamasta (2003) Pesästä lentoon kirjassa, jossa mm. Tarja Lundin ja työryhmän artikkeli "Miten Soukankujan päiväkodissa autetaan lasta kasvamaan" ja Seppo Turkan "koulussa kasvamassa isoksi ja ehjäksi". Myös ruotsalainen Kasvatustieteen tohtori Gunilla Lindgvistin Leikin Mahdollisuudet on aivan mahtavan teos siitä, miten eettiset ja poliittiset kysymykset voidaan yhdistää päiväkodin pedagogiikkaan. Psykologian tutkijaprofessori Jerome Bruner toteaa Gunilla Lindqvistin teoksesta: "En tiedä mitään muuta kirjaa, joka esittelisi samanlaisella herkkyydellä sekä leikin politiikkaa että sen oletettua psykologista funktiota." "On hämmästyttävää, miten erilaisia kulttuureita ja aatesuuntia leikissä voidaan tulkita. Tämän jälkeen minua kiinnostaakin löytää yhä enemmän tulkintoja leikin mahdollisuuksista - kaikkialta - aina pirun sorkasta enkelten ääniin."
Jotta em. viitekehyksiä voidaan laajasti toteuttaa päiväkodeissa (ja kouluissa), se vaatii myös vahvaa panosta yhteiskunnalta. Ja tämä on mielestäni juuri sivistyspolitiikkaa.
Pilvi Torsti
18.2.2009TUlee Miika mieleen saksalaisen ystäväni Katrinin äiti Anke Steenken, joka aikanaan toi Saksaan Reggio Emilian ideoita Italiasta. Hänen perusteesinsä oli, että vanhemmat (ja sitä myöten yhteiskunta) pitäisi saada oivaltamaan, että lapset ovat päiväkodissa itsensä vuoksi eivät vanhempien työn takia. Siis jotenkin niin, että tämä koko toiminnan peruslähtökohta. Tämä tietenkin resurssiajattelussa tavallaan tukisi demarien esitystä ilmaisesta päivähoidosta kaikille, joka kuitenkin itselleni tuntui vieraalta ajatukselta. Tarkoitan, että keskittäisin päivähoidossa kehittämisen ja ajatukset muualle kuin sen ilmaiseksi tekemiseen, joka helposti johtaisi siihen, että "kehittäminen" tarkoittaisi lähinnä "mahdollisimman halpaa".