Hieno hetki pääsiäisviikolla. Sain kommentoida ikonista Andreas Schleicheria (OECD) & puhua osaamisen ja koulutuksen tulevaisuudesta Suomessa, Euroopassa ja globaalisti. Paikkana Finlandiatalon lava. Järjestäjät – OAJ sen yhteistyökumppanit – olivat vielä laittaneet kaiken viimeisen päälle. Värit ja valot kohdillaan, salissa vahva tunnelma.
“Suuri kasvukeskustelu” avautui laajalle. Osaamiseen, koulutukseen, kulttuuriin, yrittämiseen, poliittisiin valintoihin. Etsittiin ratkaisuja ryhmissä. Päivän päätteeksi lavalla pääministeri ja valtiovarainministeri puolueidensa puheenjohtajina, kahdesta opposition suurimmasta puolueesta paikalla varapuheenjohtajat.
Miksi juuri nyt saattaa olla Suomen avainhetki? Työttömyytemme on Euroopan korkein. Jo pelkästään tämän pitäisi hälyyttää. Valtaosa Eurooppaa kärsii työvoimapulasta. Koulutustasomme jatkaa laskuaan, vaikka olemme jo useamman hallituksen aikana asiaan paneutuneet. Me 1970-luvulla syntyneet uhkaamme jäädä maamme korkeimmin koulutetuksi sukupolveksi, vaikka Suomessa vallitsee konsensus koulutuksen ja talouskasvun kohtalonyhteydestä.
Omat kommenttipointtini olivat yksinkertaiset:
Globaalisti olemme kaikki samassa veneessä, kun puhutaan nousevista aloista. Minkään maan koulutus- ja osaamisjärjestelmä ei ole ennakoinut AI: ja muiden uusien teknologioiden tai vihreän siirtymän osaamistarpeita systeemitasolla. Tässä tilanteessa maat, joilla on kykyä ja ketteryyttä luoda ratkaisuja samanaikaisesti peruskoulussa, toisella asteella, korkeakoulutuksessa ja koko väestön osaamiseen satsaavassa hyvin kohdennetussa aikuiskoulutuksessa, pärjäävät. Ekosysteeminen ajattelu, tehokas resurssien kohdentaminen ja private-public yhteistyö ovat avainasemassa.
Suomalainen osaamispohja on edelleen kelpo tasolla, kun arvioidaan esimerkiksi aikuisten perustaitoja. Ongelmamme on osaamisen ja työmarkkinatarpeiden välinen kuilu – osaamisvaje näkyy etenkin uusilla aloilla. Vaje on ratkaistavissa, koska vahvuuksia on riittävästi – Suomessa arvostetaan koulutusta ja osaamista. Perustaitojakin on, niiden päälle pitää vaan systemaattisesti rakentaa!
EU: n sisällä toimivat 27 maan koulutus- ja osaamismallit. Me ETF:nä tuodaan mukaan systeemitason ymmärrystä toisesta mokomasta maita. Se tekee yhteensä 50-60 systeemiä, joista ammentaa. Koulutusyhteistyö on aina kaksisuuntaista oppimista. Tässä vaihdossa Suomen kannattaa olla mukana! Voimme oppia yllättävissä paikoissa, Ukrainassa opettajien digitaitojen vahvistamisesta, Serbiassa työpaikalla oppimisesta, Puolaa katselisin tarkasti monestakin kulmasta – heillä on muuten EU:n alhaisin työttömyys. Suomen edustaja saa aina käteensä megafonin, kun haluaa osallistua koulutuskeskusteluihin. Sitä megafonia yhdessä tarkkaan kuuntelevien korvien kanssa käyttäisin nykyistä enemmän kun mietimme omia valintojamme!
Tämä oli toinen kerta, kun sain kutsun puhumaan ETF-pääjohtajana koti-Suomeen, ensimmäinen kerta oli Educa-messuilla reilu vuosi sitten. Arvostan näitä mahdollisuuksia korkealle ja koitan tehdä parhaani – ammentaa nykyroolista ja hyödyntää sen, että tunnen Suomen tilanteen. Laajemmin tekisin tätä nyt Suomessa paljon: hyödyntäisin ihmisiä maailmalla, hakisin inspiraatiota ja näkökulmia muilta, sekä maailmalla työskenteleviltä suomalaisilta että kaikilta muilta, joilla vaikuttaisi olevan meille jotain annettavaa. Ja samalla kertoisin meidän ideoista! Pieni maa menestyy osana isompia kokonaisuuksia, ei koskaan yksin ja itseensä käpertyneenä.
Suurkiitos puheenjohtaja Katarina Murto tiimeineen tästä avauksesta ja hyvin harkitusta kokonaisuudesta. Samoille päiville ajoittui myös Sitran arvokas Kasvuatlas-avaus, jossa Anita Lehikoinen, Vesa Vihriälä ja Oskari Nokso-Koivisto perkaavat huolella koulutus- ja osaamistilastoja ja tekevät konkreettisia ehdotuksia. Lukusuositus! Tulevat poliittiset koulutus- ja osaamispaneelit voisi pohjata raportin näkökulmiin ja esityksiin.
Kirjoitimme OECD:n Andreas Schleicherin kanssa myös Talouselämä-artikkelin – linkki tässä. Otsikko on toimituksen käsialaa, ajatukset meidän molempien tiimeistä ammennettua.
