🔸Aatos oli viikon lomalla ja minulla pitkä viikonloppu – EU-toimistot ovat tänään pyhäinpäivän myötä kiinni. Aatoksen sairaus siirsi Venetsia-biennale reissumme ja olen saanut tehdä sitä, mistä usein haaveilen: istua kotona villasukat jalassa värkkäämässä lukuisia asioita, jotka kesken. Tekstejä, kirjoja, Bosnian ja Suomen UWC-asioita, Pilvi50 Jubileum -juttuja, ToSI-perheen hommia. Joskus mietin, kuinka kauan minulla saisi olla tällaista vapaata aikaa, että tulisi tylsää. Tulisiko koskaan?
🔸Työsyksyn vauhti ei ole yllättänyt – onhan tämä jo neljäs Torino-syksymme! Aatoksen koulun juoksukisat hoidettu (hopeaa ja pronssia!), harrastukset aloitettu ja työmatkoja riittänyt liki jokaiselle viikolle. (Pohjois)italialainen ote työhön estää stressin: töissä viivytään suht pitkiä päiviä, lounastauko kollegoiden kanssa kuuluu asiaan ja läsnätyötä tehdään Suomea enemmän. Viikonloppuna ihmiset eivät vaivu kotiin toipumaan, vaan jatkavat aktiivista menoa retkeilemällä ja tapaamalla toisiaan. Näen tässä kulttuurissa paljon vahvuuksia.
🔸Nautimme elämästä Torinosta. Vuodenaikojen väkevyys ja kauneus näyttäytyy näinä viikkoina. Aamulla ilma pistelee pyöräillessä kirpakasti, vuorijonot piirtyvät esiin, päivällä voi istua lukemaan parvekkeen lämpöön. Tapahtumien Torino elää ja voi hyvin. Esimerkiksi menneenä viikonloppuna kävimme mahtavassa Artissima-nykytaidetapahtumassa, marraskuussa kaupunkiin rantautuvat soutukisat ja tenniksen ATP-finaalit. Syyskuussa Suomen lentopallomiehet kaatoivat Italian nimenomaan täällä. Ja marraskuun lopussa koittaa meidän ETF:n mittava panostus, Torino Skills Summit! Kun huomenna palaan töihin, tiedän, että tiivistä tulee olemaan!
🔸Italian kielen kanssa tuskailen. Muut sanovat, että puhun ok jopa hyvin. Itsestä tuntuu, että kroaatin/bosnian/serbian ja italian välinen kamppailu aivoissa ei ota loppuakseen. Puhuessa tulee sekamelskaa enkä yhtäkkiä saa palautettua yksinkertaisimpia sanoja mieleen.
🔸Aatos suri Suomesta palatessa, kun ei edelleenkään saa juuri liikkua itsenäisesti, vaikka on jo 12v. Hän on ratkaissut asian rakentamalla itselleen super-intensiivisen lukujärjestyksen. Kuoro vie vähintään 4-5 tuntia viikossa, usein paljon enemmän. Ensi kesäksi on tekeillä laulumatka Portugaliin ja sitä ennen vaikka mitä. Viimein löysimme myös tavan harrastaa koulun ulkopuolella jalkapalloa 2-3 kertaa viikossa. Se vaatii aikamoisia logistisia kärrynpyöriä, mutta olemme onnellisia kaikki, että homma sai sinetin. Mieluusti näemme vaivan ja keväällä myös Tuuve pääsee kuskirinkiin. Näiden lisäksi Aatos ilmoittautui koulussa mukaan bändikerhoon, koripalloon ja jujitsuun. Toinen vuosi yläkoulua tuntuu sujuvan omalla painollaan. Koirahaave elää ja toteutunee 2027. Isovanhemmat kysyivät hiljattain Aatoksella, että hän taitaa viihtyä elämässään. Poika nyökkäsi.
🔸ToSi-viisikkomme on tottunut monipaikkaiseen elämäämme ja arki rullaa Koko porukka oli yhdessä elokuun lopussa Helsingissä ja seuraavan kerran jouluna, kun kokoonnumme kaikkien toiveesta Torinon kotiin.Tässä välissä monenlaisia kokoonpanoja. Tällä viikolla jännitämme voittaako Kaiuksen HJK Veikkausliigassa Suomen mestaruuden ja sen perään pääseekö nuorten maajoukkue ensi kesän EM-kisoihin Albaniaan ja Serbiaan – Irlanti pitää voittaa, jotta haaveesta totta. Kaius ilmoittautui lokakuussa Santahaminaan urheilujoukkojen palvelukseen – tiiviimpi armeijakausi on edessä pelikauden jälkeen. Elias aloitti kesäisenn Hollanti-pätkän jälkeen työt Helsingissä. Samuli ja Elias saavat muuten itse kertoa tämän hetken kuulumisistaan.
🔸Uutta syksyssä on ystävämme Tuuve, joka syyskuun kirjoitusten jälkeen muutti meille aupairiksi. Joulukuun alussa Tuuve lähtee pitämään yo-juhlia koti-Suomeen, mutta ei hätää – edellisvuosien korvaamaton apumme Riitta tulee muutamaksi viikoksi taas tänne. Tästä elämänvaiheesta jää arvokkaita elämänikäisiä ihmissuhteita koko meidän perheelle.
Parhaillaan ensimmäisen vuoden aupairit Pipa ja Risto käymässä luonamme. Ihaillen seuraan heidän aktiivista otettaan. Isä lukee Marko Maunulan Amerikka-tietokirjaa, äiti opiskelee italiaa. Illalla he menevät jazz-konserttiin ja viikonlopuksi hommasimme liput Boheemielämää-oopperaan, joka on aikanaan kantaesitetty täällä Torinossa. Minä ja Tuuve tsekkaamme esityksen parin viikon päästä.
🔸Töistä olen kirjoittanut ja kirjoitan taas. Euroopassa on monenlaista liikkeessä, mikä tuntuu virastojohtajan arjessa. Meidän ETF-työmme keskiössä tietenkin EU:n laajentumiskysymykset Ukrainasta Balkanille, Välimeren alueen lisääntyvä yhteistyö sekä laajemmalle maailmaan kuten Intiaan ja muualle Aasiaan & Afrikan Unioniin kurottavat kumppanuudet, joita me katsomme esimerkiksi kehityspankkien, ammatillisen koulutuksen huippuosaamiskeskuksien ja työperäisen maahanmuuton vinkkeleistä.
🔸Kävijöistä iloitsemme aina. Alkusyksystä Kaisun ja Lauran 50v reissu, Samuli, Aatos ja Tuuve hostasivat syyskuussa palestiinalaisen kuoron laulajaa samalla kun Tarja-äiti ja Veera-sisko katsastivat Tuuven elämän. Aatoksen Lidia-serkku puolisoineen pysähtyi täällä pitkän viikonlopun verran ja Päivikki-ystävän kanssa vietimme yhden päivän verran laatuaikaa, kun Päivikki matkasi junalla Venetsian Biennalesta kohti Berliiniä. Laittakaa viestiä, jos Torino-suunnitelmia.
Tänä vuonna pyhäinpäivässä kuoleman läheisyys läsnä. Lokakuussa hyvästelimme nuoren ihmisen, jonka äidin saatoin samassa kappelissa 15 vuotta sitten. Laitoin äidin suunnitteleman korun kaulaan ja sytytin kynttilän. Tällaisessa tilanteessa tuntuu lohdulliselta ajatella, että ehkä vapaat sielut vaeltavat ja kohtaavat❤