Meillä piti olla juhannuksena ToSi-viisikko koolla Torinossa. Yksi jäi (Finnairin) kyydistä, mutta olemme toiveikkaita muutamasta yhteisestä päivästä heinäkuussa.
Maailma on sijoiltaan, Gazan tilanteen kuvaamiseen ei sanat riitä, yhtä suurvaltaa johtaa arvaamaton diileri ja toista ilmeisen tunteeton väkivaltaan luottava dikaattori.
Tämän keskellä olen päättänyt valita kaikessa tekemisen, myönteisyyden, optimismin. Olla vaipumatta kyynisyyteen. Tehdä kaikkeni töissä sen eteen, että tästä ajasta tulee Euroopan hetki. Keskittyä tekoälyuhkien sijaan viisaasti käytetyn teknologian avaamiin mahdollisuuksiin ratkoa ongelmia. Vaalia ihmissuhteita, joita luonnehtii arvostus, kunnioitus ja hyvä tahto (määritelmä lainattu Samuli Putrolta).Tämä kevät tuntuu elämän keväältä.
Meille kaikille Pipa-äitini kelpaa esikuvaksi. Liki vuoden rankkojen ja kurjien syöpähoitojen jälkeen hän totesi ”koen kuitenkin saaneeni tästä kaikesta enemmän kuin mitä se on minulta vaatinut”.
Aatoksen kanssa Torinon elämänkevään elementit ovat monet. Maanantaina alakoulun päättäjäisissä Aatos kukoisti juontajana. Yläkoulu jännittää 11-vuotiasta hieman, mutta turvaa tuo sama yhteisöllinen IB-koulu ja monet tutut kaverit. Haikeuttakin on, kun Ohnyoo muuttaa takaisin Koreaan ja Serge vaihtaa koulua. Onneksi sosiaalinen dynamomme tuntuu osaavan sekä yhteydenpidon vanhojen Suomen kaverien kanssa että löytävän arkeen uusia.
Aatoksen kuorovuosi alkoi viikolla Omanissa ja on jatkunut suuren maailman tyyliin. Pari viikkoa sitten Piccoli Cantori di Torino esitti täyspitkän Sisters’ Act musikaalin, ensi viikolla kymmenen kuorolaista Aatos mukaan lukien pääsee Netflix-sarjan kuvauksiin päiväksi. Sen jälkeen Torinoon saapuu Barcelonasta ystävyyskuoro, jonka kanssa kaksi yhteiskonserttia. Syyskuussa olisi tarjolla kuorofestivaalit Saksasssa, jotka Aatos joutuu jättämään väliin, koska toisin kuin italialaisilla hänellä on jo koulu alkanut.
Kaksikkona elämämme kevättä luonnehtivat aktiiviset viikonloput ja pikkulomat intensiivisen Torino-arjen keskellä. Talveksi liityimme laskettelukerhoon, jonka mukana liki joka lauantai retki vuorille. Maaliskuussa matkasimme Berliiniin ja Saksaan Kaiuksen maajoukkuepeleihin ja ystävien luo. Nautin saadessani palata historiantutkijaksi, kun puhuimme DDR:stä, muurista, ihmisten peloista, toiveista ja millainen ajattelu sosialistista ihannetta ohjasi.
Kaksikkona junailimme myös euroviisukatsomoon Baseliin ja toisella puolelle pohjoista Italiaa vanhaan UWCAD-kouluni Duinoon. Yhden viikonlopun saimme nauttia Timo-ystävämme hersyvästä vieraanvaraisuudesta Liguriassa. Tuohon reissuun liittyi luksusseuraksi mukaan Kaius, joka elänyt futiksessa omaa elämän kevättä saadessaan debytoida Veikkausliigassa. Tällä viikolla soppariuutisia. Porukalla pyöräilimme San Remoon, nautimme merestä ja veljet yhdessäolosta.
Huhtikuussa koitti Aatoksen toivematka, kun seilasimme Genovasta Sisiliaan viikon lomalle. Samuli hoiti reissun suunnittelut. Näimme ja koimme laavaa sylkeneen Etnan ja Sisilian lämpimät värit. Ihana saari!
Mistään ei olisi tullut mitään ilman ”aupair”-Riittaa. Ei ole vaikeaa löytää yhteistä poljentoa ihmisen kanssa, joka aloittaa päivänsä miettimällä, mitä kivaa tekisi tänään. Arjessa olen voinut luottaa Riittaan kaikessa ja se on tehnyt vaativista työviikoista stressittömiä – yhdessä säädämme milloin mitäkin koti- ja kouluasiaa ilmastoinnista kirvoihin ja koulun loputtomiin juttuihin. Työmatkojen aikana kuulen Aatokselta usein yhteisistä peleistä ja jutuista Riitan kanssa. Hän jopa leipoo karjalanpiirakoita ja tekee vihersmoothieta! Ilman Riittaa Aatoksella ei olisi haaveilemiaan ja eittämättä supermakeita tennareitakaan puhumattakaan banaailettuaamiaisista.
Ja ajatelkaa, että Riitta löytyi elämäämme siinä kurjista kurjimmassa hetkessä, kun äidin syöpädiagnoosi tuli ihan puskista ja oltiin pulassa! Samalla spiritillä meidän kevättä ovat ilahduttaneet aupair-lomittajat Sanna ja Pekka, sunnuntaina tulevat Marjat. Mun neuvo kaikille on, että pyytäkää apua, jakakaa ideoita – aika usein voi syntyä tällaisia kaikki voittaa -malleja, kun on avoin ja ennakkoluuloton.
Omassa päässäni ja valikoituina vapaapäivinä olen viimeistellyt viime vuosina pikku hiljaa kehkeytynyttä kehikkoa, jonka toivon auttavan elämän toisen puoliajan valinnoissa ja jäsennyksessä. Tammikuussa kiteytin ajatteluni vuodenkiertoa seuraavaksi arvoympyräksi, joka Samulin mukaan kelpaisi värikoodeineen ja aikatasoineen kaupallistettavaksi työkaluksi!
Kaikkihan pinnistelemme kohti omiin arvoihin perustuvaa arkea, työelämän valintoja,, ajankäyttöä. Minulle systemaattisuus ja suunnitelmallisuus tuo rauhaa ja varmistaa, että elän sellaista elämää, jota itse arvostan. Olennaista on yhteys muihin ihmisiin, ajatus tehtävästä maailmassa osana ihmisten yhteisöä. Alan viimein päästä irti peloista ”olla liikaa”. Hyväksyn, että jotkut ihmissuhteet muuttuvat. Arvostan valtavasti kaikkea mitä elämässä tähän asti ollut ja toivon osaavani loppuelämäni Pay forward.
Lopuksi: italiaa Aatoksen kanssa puhutaan vielä arastellen, ruuanlaitto Bimbyllä ottaa vasta ensiaskeleitaan ja Torinon museoista on nähty murto-osa. Eli Italiassa riittää tekemistä ja ei kaivata täältä mihinkään paitsi kohta Suomeen hieman viileämpiin keleihin lomalle. Kiitos kaikille, jotka olette täällä käyneet ja tehneet meidän parvekkeesta ja olohuoneesta juuri sellaisen mahtipaikan, josta haaveilimme. Paikan, jossa puhutaan isoista asioista ja eletään hetkiä, joista tulee tärkeitä.
Nyt Samuli ja Elias, joka Aallon teknillisen matikan opiskelijana täynnä uuden tekemisen intoa lisää luottamustani tulevaan, täällä – Torinon juhannus tervetuloa! Kohta haemme Aatoksen koulusta.Rakkaat terveiset kaikille
