🔸Kaksi päivää Ukrainan jälleenrakennuskonferenssissa Roomassa. Proteeseja valmistavan yrityksen edustaja kuvasi, miten kahden muuten samassa tilanteessa olleen veteraanin kuntoutuksen eteneminen erosi. Toinen oppi kävelemään ja juoksemaan pikavauhtia, toinen ei. Ensimmäistä odotti raskaana ollut vaimo ja lupaus pitää vauvaa sylissä seisten. Oli paikka mihin, kävellä.

🔸Tämä ei ollut vain liikuttava tarina. Se myös perustelee, miksi jokapäiväisten karmeiden ja jatkuvien hyökkäysten keskellä oli tärkeää kokoontua jo neljättä kertaa vuosittaiseen jälleenrakennuskonferenssiin, jonka fokuksesna on Ukrainan tulevaisuus. Taistelutahdon ytimessä on näkymä tulevaisuudesta, paikasta, mihin kävellä.

🔸ETF on tehnyt töitä ukrainalaisten kanssa liki 30 vuotta. Tällä hetkellä Ukraina Task Forcemme työ ulottuu moneen suuntaan koulutuksen uudistamisesta mikrotutkintojen kehittämiseen ja eri sektorien osaamistarpeiden yksilöintiin. Nuorisotakuun valmistelu aloitettiin vuosi sitten kiitos asialle omistautuneen apulaisministerin. Vuoden aikana laajamittaisen hyökkäyksen kohteena oleva maa on pistänyt pystyyn kestävät rakenteet ja nuorisotakuuta tukevaa lainsäädäntöä. Keväällä laaja korkean tason delegaatio kävi Torinossa ja Roomassa viikon opintomatkalla. Roomassa esittelimme tämänhetkistä tilannetta nuorille ja osaamiselle omistetussa paneelissa.

🔸Itselle Rooman kahteen päivään mahtui hetki, jota en unohda. Sain lyhyesti kohdata urhean presidentti Zelenkyyn, katsoa silmiin ja kiittää johtajuudesta & toivoa voimia. Yhä hän vastaa hymyllä, on läsnä, ehkä hakee voimansakin muiden ihmisten tuesta – sellainen vaikutelma jäi. Hän ei väistä ihmisten katseita, vaan hakee niitä. Ihailin myös rauhallisuutta, selkeyttä ja huumorintajua, jolla hän hoiti niin lehdistötilaisuuden kuin lukuisat muut tilanteet. Muistamme sodan alkaessa virkkeen “En tarvitse kyytiä, tarvitsen aseita.” Iso kuva pysyy.

🔸Viime vuonna Ukraina-konferenssi oli Berliinissä, ensi vuodeksi suunnitellaan Puolaa. Valtaosa Euroopan maita osallistuu presidentti- ja pääministeritasolla. Koko EU-johto oli paikalla.

🔸EU julkisti laajan uuden miljarditason tukipaketin jällleenrakennukseen. Yrityksiä oli Roomassa mukana paljon. Yleisvireessä ja puheissa korostui ihmislähtöinen ote: tavalliset ukrainalaiset ovat vastanneet yhtenä rintamana hyökkäykseen, tavalliset ukrainalaiset ovat jatkaneet paitsi taistelua myös maansa nopeaa uudistamista ja modernisointia EU-jäsenyysperspektiivin viitoittamaan suuntaan. “Ordinary Ukrainians do extra-ordinary things” tiivisti suuresti arvostamani varaministeri Tetjana Berezhna.

🔸Lopputunnelma sama kuin aina: Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin Ukraina, jossa pysyvä rauha ja takeet tulevaisuuden turvasta. Ja se on mahdollinen, koska ukrainalaiset ovat kyenneet mahdottomaan: jatkamaan puolustustaistelua ja samalla ennätysnopeudella uudistamaan yhteiskuntaa ja viemään läpi laajoja reformeja. Samat avainministerit ovat tehneet väsymätöntä ja johdonmukaista työtä. On selvää, että Euroopan vankkumaton ja väsymätön linja pitää, kyse on meidän kaikkien tulevaisuudesta.

🔸Keväällä minulla tuli täyteen kaksi vuotta ETF:n johtajana. Työmme painopisteissä geopolitiikka on näkynyt vahvasti. Keskitymme erityisesti Ukrainaan ja muihin EU-jäsenyyttä tavoitteleviin maihin. Olemme mukana koulutukseen ja työllisyyteen liittyvien jäsenyyspykälien edistämisessä ja valmistelussa. Olen viime kuukausina käynyt Albaniassa ja Montenegrossa. Molemmat pitävät jäsenyyttä realistisena muutaman vuoden päästä.

🔸Geopolitiikka ja täyteen vauhtiin päässeen uuden komission painotukset heijastuvat työhömme myös laajemman globaalin Euroopan tavoitteissa. Osaamisunioni (Union of Skills) kuului uuden komission ensimmäisen sadan päivän kärkihankkeisiin. Yhteistyötä Välimeren alueella vahvistetaan – esimerkiksi Egyptissä olemme tehneet laajaa strategista uudistustyötä työ- ja opetusministeriöiden kanssa. Kaiken kaikkiin EU:ssa keskiössä oleva kilpailukyky ja työperäinen maahanmuutto nivoutuvat koulutus- ja työllisyyspolitiikkaan ja näin ETF:n toimintaan.

🔸USAn politiikan täyskäännös vaikuttaa meidän kentässä rajussa. Teimme keväällä pika-analyysin USAIDin toiminnan mahdollisen loppumisen mittakaavasta koulutussektorilla. Tulokset ovat karuja.

🔸Kaksi vuotta ETF:ssä on tietysti myös sisäinen merkkipaalu. Kutsuin koko henkilöstön meille kotiin ja sain lahjaksi ihanan valokuvakollaasin ja lupauksen, että porukka on edelleen #up4it. Sillä on merkitystä, koska tiedän, että olen vaatinut paljon ja olemme tehneet muutoksia, joiden logiikka ja hyöty näkyy osin viiveellä. Koen, että minuun on luotettu ja arvostan sitä korkealle. Oma mottoni “Trusttheprocess” tulee vastaan muidenkin suusta.

🔸Huhtikuussa johtoryhmämme vahvistui kahdella avainhenkilöllä ja olemme hitsautuneet yhä vahvemmaksi tiimiksi. Kevään aikana valmistelimme komission suuntaan tulevaisuuden suuntaa. Päivittäisen työn johtaminen erittäin vaikeissa olosuhteissa Gazasta EU-vastaiseen Georgiaan vaatii päälliköiltä paljon. Rinnalla instituution kehittäminen jatkuu: maailma muuttuu ympärillämme rajusti ja lisäksi eläköitymisaallon myötä henkilöstö vaihtuu ja uusia kollegoja ajetaan sisään vauhdilla.

🔸Koitan pitää mielessä yhden kokeneen kollegan sitaatin “Step by step with care”. Siihen olen lisännyt vuoden 2025 motoksi “Keep calm and carry on” sekä tietysti Peppiä: Jos olemme vahvoja, meidän on oltava myös kilttejä. Tai ehkä osuvampi sana on ystävällisiä. Ja koko ajan pitää arvioida, että muutosten suunta oikea ja tehdä myös korjausliikkeitä.

🔸Yleisemmin julkinen johtaminen ja työyhteisöt tarvitsevat vahvistamista. Julkisilta toimijoilta on odotettu kaikissa suurissa kysymyksistä Pandemiasta turvallisuuspolitiikkaan valtavasti. Samalla niitä kohtaan hyökätään voimalla Yhdysvalloissa ja monien populistien retoriikassa.

🔸Näen vahvasti, kuinka olemme viime vuosien muutoksen myötä monien uusien kysymyksien äärellä. Muutos on pysyvää, ulkopuolisen maailman musertavuus koettelee ihmisten toiveikkuutta. Etätyön joustavuuden hintana on yhteisöjen satunnaistuminen. Hybridityön “me” pitää löytää uudella tavalla, digitaaliset kahvihuoneet ja käytäväkeskustelut eivät ole minusta toistaiseksi löytäneet kunnon muotoa ja paikkaa.

Tämä kaikki näkyy tilastoissa ja kyselyissä. Mielet järkkyvät. Ihmiset väsyvät. Luin Tunna Milonoffin kirjan Liekki – se on paljon puhuva kertomus työuuputuksen kemiasta ja myös siitä, kuinka paljon muiden ihmisten kanssa oleminen ja tekeminen merkitsee.

Olen kiitollinen mennessä reilusta kahdesta vuodesta.  Se on ollut ennen kaikkea yhdessä tekemistä. Ja se on ollut työtä, jolla on suunta ja tarkoitus.

Nyt olen rantautunut Suomeen ja Lammille. Hoidan etänä vielä ensi viikon perushommia puolipäiväisesti. Sitten on loma. Tekisi mieli sanoa, että se tulee tarpeeseen. Samalla oma tarve kovin suhteellinen. Italialainen YK-työntekijä kirjoitti Gazasta viestin, jonka luimme viimeisessä lomia edeltäneessä All Staff -sessiossa:

La guerra non e in pausa

Non va in vacanza

Non a al mare

Continuate a parlarne

Non spegnete la luce su gaza

Grazie

Suomeksi:

Sota ei ole tauolla.

Hän ei ole lähdössä lomalle.

Hän ei ole rannalla.

Jatkakaa siitä puhumista.

Älkää sammuttako valoja Gazassa.

Kiitos.