Pintaa pitkin pääisäisloma-matka. 22 tuntia laivalla Genovasta Sisiliaan. Viimein hetki kirjata muutama vaaliajatus. Olen kirjoittanut Vaalikirjan (2016) & ollut Helsinki-päättäjä 2011-2023, pari vuotta myös SDP Helsingin puheenjohtaja eli “siltä pohjalta”.
Ensinnä kiitos kaikille ehdokkaana olleille. Uskon edelleen, että vain itse ehdokkaana ollut tai ehdokkaan läheiset todella tajuavat, miten paljon ehdokkuus vo ihmiseltä vaatia. Aikaa, rahaa ja kykyä jättää kaikenlaiset kommentit ja pidemmäksi aikaa iskostuvat leimat omaan arvoonsa. Saama puolella on kokemus, jota ei muuten voi saada. Monenlaisten ihmisten tapaaminen. Omien arvojen pohjalta vaikuttaminen. Tietoisuus, että omalta osaltaan kannatellut demokratiaa.
Toiseksi tuloksesta. Kaikesta on varmasti kirjoitettu jo, mutta ehkä tällainen Euroopan toisella laidalla kirjattu merkintä tuo oman perspektiivinsä.
Harva uskoi näin merkittävään SDP:n kaupunkitulokseen. Mutta se tuli. SDP:n listoilla menestyivät pitkän linjan kaupunkipäättäjät. Huomio kiinnittyi ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajaehdokkaisiin sekä moniin uusiin tulokkaisiin, jotka ovat itse hyvinvointivaltion kasvatteja, tietävät, mitä tarkoittaa, kun kaupunkien todellisuudet meinaavat eriytyä. Listoilla oli pienyrittäjiä, jotka ovat aina olleet kaupunkien tekijöitä. Vaalilauseissa korostui tasa-arvon ja palveluiden rinnalla ajatus, miten huikeita mahdollisuuksia kaupunki voi tarjota, kun tasa-arvoinen tavallinen arki johtaa toimintaa.
Yli kymmenen vuotta sitten olin mukana, kun pohdimme, miltä näyttää sosialidemokraattinen kaupunki nyt ja tulevaisuudessa. Tajusimme, että se on vaikeampi piirtää kuin esimerkiksi karikatyyri kokoomuksen tai vihreiden kaupungista. Ajattelimme, että osaltaan tämä vaikeus kuvasti vaikeuttamme olla selkeä vaihtoehto esimerkiksi Helsingissä.
Vaikeudesta huolimatta olin silloin vakuuttunut, että SDP:n on menestyttävä kaupungeissa. Että suurien kasvavien kaupunkien kannatus on saatavat nousuun, jos pidemmällä aikavälillä mielimme viedä eteenpäin sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion ideaa 2020- ja 2030-lukujen Suomessa.
Helsingissä teimme analyysin “First we take Helsinki”. Sanna Marin veti puolueen varapuheenjohtajana kaupunkiryhmää. Kun silloisen piirin tominnanjohtaja Hanna Isbom kanssa päätimme viedä kampanjointia Kaivopuistoon ja vappujuhlat Kansalaistorille, saimme sekä pilkkaavia otsikoita että kannustusta. Puolueen sisälläkin oli voimia, jotka näkivät Helsingin ikuisena ongelmatapauksena ja katsoivat, että samoin kuin keskustalle riittää maaseutu, SDP:n menestys tehdään ruostevyöhykkeellä, vanhoissa teollisuuskeskuksissa.
Miksi sosiaalidemokratia on aatteena kaupunkielämän ytimessä? Kaupungin ovat aina olleet paikkoja, joihin ihmiset tulevat eri puolilta, sulautuvat kaupunkiyhteisöksi. Kaupungeissa rajalliset resurssit kuten tila pyritään jakamaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Nimenomaan kaupungeissa yhteisen julkisen tilan ja julkisten palvelujen merkitys korostuu. Tarvitaan yhteisiä puistoja, kirjastoja ja asuntoja, joista tulee koteja. Maahanmuuttajat kotiutuvat ja kiinnittyvät kaupunkeihin enemmän kuin valtioihin.
Toivon, että tänä aikana, jolloin ulkoisen maailman epävarmuus ilmastonmuutoksesta arvaamattomiin johtajiien ja väkivallan uhan kasvuun kaventaa tulevaisuuden toiveiden horisontteja, löydämme kaupunkipolitiikassa tavat ja keskustelut, joissa arjen perusasiat ovat keskiössä. Kaupunkipolitiikan ei tarvitse olla identiteettien taistelua, vaan ihmisiä kunnioittavaa arvopohjaista asioiden hoitoa ja yhteisten ratkaisujen hahmottelua.
Suomalaiset kaupungit ovat maailmanluokan toimijoita. Helsinki omistaa valtaosan maasta ja on maan suurin työnantajaja. Helsingissä kaiken voi tehdä reilusti ja reilummin silloin, kun tilastot ovat vääntyneet väärään suuntaan. Suomalaisella kaupunkipäättäjällä on käsissään paljon välineitä, joista muualla haaveillaan. Meillä on edelleen mahdollista rakentaa kohtuuhintaisia koteja kaikille ammattiryhmille, vahvistaa kouluja niiden omista lähtökohdista ja vaalia arkista kauneutta ja toimivuutta läpi kaupungin.
Siksi toivon, että vaalitulos käytetään myönteisen kehän vahvistamiseen kaupungeissa. Osana tätä työtä etsitään myös tapoja olla läsnä kaikille heille, jotka eivät tällä kertaa äänestäneet. Neljän vuoden päästä ääni omalle kaupungille!
Entä mitä toisin täältä Torinosta Helsinkiin? Muutamankin asian. Liikenteeseen rinnakkainelon joustavuutta. Kun pyöräkaista päättyy, voi hetken ajaa varovasti jalkakäytävällä ja sitten siirtyä bussikaistalle ilman, että kukaan hermostuu. Senkin hyväksymistä, että pyörä- ja autoteillä on ajan kerrostumien jättämiä kuoppia tai kynnyksiä. Ne kuuluvat kaupunkiin. Selkeää enemmistöä vaalivoittajalle, joka muuttuu viiden vuoden selkeäksi työohjelmaksi. Kulttuurilaitoksien arkista oetta, joka saa tuntemaan itsensä aina tervetulleeksi. Arvostusta kaikelle mitä Helsingissä ja Suomen kaupungeissa on.