Kaksi kuukautta ETF:n johtajana Torinossa tuli täyteen tällä viikolla. Miltä Suomi on näyttänyt?
Lähdin Italiaan suoraan hallituksen hommista ja olin neljä vuotta sitten itse mukana hallitusneuvotteluissa. Tällä viikolla tunsin suurta ylpeyttä, kiitollisuutta ja haikeuttakin. Tiedän, mitä olemme tehneet. Uskon, että nämä erikoiset vuodet jättävät erityisen jäljen. Kiitos Sanna, Timo ja Antti luottamuksesta ja että sain olla mukana
Kahden kuukauden ajan olen seurannut etäältä hallituksen syntyä, ensin kynnyskysymyksiä ja hallituspohjaa, sitten neuvotteluja ja nyt lopputulemaa. Olen seurannut asioita kuuntelemalla liki joka arkiaamu radiosta Ylen Ykkösaamun, kun kävelen töihin ja selaamalla iltaisin päivän lehden. Lisäksi katsoin Jukka Lindströmin satiiria Kovan viikon ilta.
Tajusin, että olen viimeisten 25 vuoden aikana ollut itse poliittisen päättäjän, tutkijan ja toimittajan rooleissa ja nyt seurasin näinä viikkoina juuri noiden ammattiryhmien kautta, mitä Suomessa tapahtuu. Tunnelmat ovat olleet ristiriitaiset. Avaan niitä laajemmin jossain vaiheessa, kun aikaa kulunut enemmän. Nyt kaksi havaintoa hallitusohjelmasta oman nykytyön perspektiivistä.
Työperäinen maahanmuutto ja siirtolaisuus. Toukokuussa alkanut EU:n Osaamisen vuosi (European year of skills) painottaa nimenomaan kolmansista maista EU-maihin töihin ja koulutukseen tulemisen sujuvoittamista. Syyt ovat lähtökohdiltaan itsekkäät siinä mielessä, että työvoimatarve on huutava läpi mantereen. Kun on kaksi kuukautta puhunut näillä painotuksilla, hallitusohjelmamme lähtökohdat muualta tulleille opiskelijoille ja työntekijöille vaikuttavat jossain omassa todellisuudessa sovituilta. Toivottavasti Sonja Hämäläinen ja kumppanien johdolla hyvä työ, jolla on saatu tuloksia, ei tyssäisi (Sonjan erinomainen haastattelu hiljattain Ykkösaamussa).
Vielä pahemmin faktoja vastaan halllitusohjelma ja vastaava ministeri käyvät suhteessa pakolaisuus ja humanitäärinen apu. Pakolaisluvut maailmassa ovat historian korkeimmalla tasolla, pakolaisina elävien määrä on liki kolminkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. 2000-2010 pakolaisuus oli tasaisesti noin 40 miljoonaa ihmistä vuodessa, nyt kivutaan kohti 120:ntä miljoonaa. Tässä tilanteessa hallitusohjelma puolitti pakolaiskiintiön, siis kaikkein hallituimman humanitäärisen maahanmuuton muodon. Ykkösaamussa sisäministeri Mari Rantanen totesi, kuinka “nollakiintiö olisi hyvä tavoite”. Tämä siis ennätyksellisen humanitäärisen pakolaisuuden keskellä.
On yllättävää, miten nopeasti olonsa tuntee hieman vieraaksi. Siksi, että oma elämä ja työ muualla ja siksi, että hallitusohjelman ihmis- ja maailmankuva sanoittuu kauaksi omasta. Arvostamani emeritusprofessori Pauli Kettunen päivityksistä voi lukea sekä esimerkkejä että historiallista perspektiiviä.
Kaikki reaktiot:84Eila Annikki Rekilä, Tanja Remes ja 82 muuta