Muutama näkemys koulutustaso-keskusteluun, joka on noussut kiitos Opetus- ja kulttuuriministeriön 17.10. julkaistun analyysin, jonka Helsingin sanomat nosti pääkirjoitukseensakin:
🔸Olin yllättynyt, että kansanedustajat puhuvat peruskoulusta, kun kysytään ratkaisua nuorten koulutustason tippumiseen. Tottakai peruskoulu on tärkeä, mutta koulutustaso liittyy ennen kaikkea toisen ja kolmannen asteen tutkintoihin ja keinoja ovat aloituspaikat, valintakiintiöt ja oppivelvollisuus.
🔸Laskeva koulutustaso oli tiedossa ja keskeinen osa Osaamispolku2030-työtä, jota teimme ennen 2019 vaaleja. Yllättävän monelle asia tuntui olevan uusi ja sitä sai perustella esimerkiksi toteamalla, kuinka oma ikäluokkani – 1970-luvun loppupuoliskolla syntyneet – uhkaa jäädä Suomen korkeimmin koulutetuksi sukupolveksi ellemme tee radikaalisti jotain.
🔸Tiedon valossa ajoimme toisen asteen oppivelvollisuutta ja korkeakoulujen aloituspaikkojen merkittävää lisäystä hallitusohjelmaan. Kumpikin noista tavoitteista, merkittävistä rakenteellisista uudistuksista, kohtasi vastustusta eikä ollut monenkaan toimijan tavoitelistan kärjessä. Molempia ei ollut mahdollista täysimääräisesti viedä läpi.
🔸Kompromissina tyydyimme toisen asteen oppivelvollisuuden laajentamiseen ja täysimääräiseen rahoittamiseen. Korkea-asteelle lisättiin perusrahoitusta ja aloituspaikoista tehtiin vahva kirjaus, mutta rahaa sen toteuttamiseen ei voitu osoittaa riittävästi. Onneksi tilanne on jonkin verran korjaantunut Covid-19 elvytysrahoitusinstrumenttien avulla hallituskauden aikana (tässä opetus on se, että myös kirjaukset ovat tärkeitä, koska niille voi aueta toteutusmahdollisuuksia yllättävillä tavoilla).
🔸Seuraavan hallituksen olisi tärkeää sopia kymmenen vuoden koulutustaso nousuun -ohjelmasta korkeakoulujen kanssa. Ennen muuta on lisättävä aloituspaikkoja, mutta myös edelleen jatkettava toimia, jotta koulutuspaikat eivät kasaannu samoille henkilöille ja jotta opiskelijoiden valmistumiseen satsataan koulutuksellisia ja hyvinvointipanoksia. Pitkäjänteisyys nyt tärkeää, nykytilanne on seurausta vuosikymmenien takaisista ratkaisuista.
🔸Hyvä uutinen on, että ensikertalaiskiintiöt näyttävät toimivan kuta kuinkin toivotusti ja kaipaavat lähinnä hienosäätöä. Aloituspaikkoja olisi lisättävä edelleen tuntuvasti. Sen soisi olevan 2023 hallitusohjelmaneuvottelujen kärkiteemoja.
🔸Lopuksi tunnustus OKM:ön Aleksi Kaleniukselle, joka on tilastojen avulla koittanut kiinnittää huomiota ongelmaan jo toistakymmentä vuotta. 2011-2015 Aleksin laskelmien avulla ajettiin hallitusohjelmaan ja sittemmin toimintaan monien vastustamat korkeakouluvalintojen ensikertalaiskiintiöt. Aleksi on myös johdonmukaisesti tuonut esiin mittavien aloituspaikkalisäysten tarpeen. Todella hienoa, että HS pääkirjoitus tarttui Aleksin ja kumppanien tärkeään OKM-raporttiin (https://okm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-263-769-7)