Helsinki ja helsinkiläiset edustajat voivat säästää Suomen huonolta uudistukselta

Kirjoittanut | Julkaistu: 4.4.2018

Puheenvuoroni Helsingin valtuuston kokouksessa, jota leimasi kaikki poliittiset rajat ylittänyt yhteishenki.

”Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Viimeksi tänä aamuna keskustan Antti Kaikkonen toisti uudistuksen perusteeksi sen, että pitkään on valmisteltu ja on päätösten aika.

Mietin, millaisia peruuttamattomia virheitä olisi takavuosina voitu Helsingissä tehdä samalla logiikalla. Mieleen tulee nelikaistainen moottoritie kiertämään koko Helsingin niemeä. Se oli osa laajaa liikennesuunnitelmaa, jota oli pitkään valmisteltu. Sitten kuitenkin muutama virkamies keksi ehdottaa ja valtuusto puoltaa suunnitelman kaatamista ja metron rakentamista.

Miettikää tänään Kaivopuiston rantaa nelikaistaisena moottoritienä. Se olisi hyvin voitu tehdä juuri tällä argumentilla. Pitkään oli valmisteltu. Päätöksiä piti tehdä.

Sekä maakuntamalli että soten valinnanvapaus eli miljardimarkkinan avaaminen ovat peruuttamattomia muutoksia, joita ei seuraavien hallitusten voimin korjata. Siksi tämä on vakava paikka ja vakava tilanne.

Olen ollut helsinkiläinen päättäjä kohta kuusi vuotta. Tärkeitä asioita, joita olen saanut olla linjaamassa ovat paitsi monet näistä 19 lausunnosta myös esimerkiksi maksuttomat terveyskeskuskäynnit, kiireettömään hoitoon pääsy kahdessa viikossa, neuvolan ja päiväkodin yhteistyö, Helsingin kasvuratkaisut ja kotouttamisen osaamiskeskus, jossa yhdessä sotea, koulutusta ja työllisyyttä – nämä vain muutamia mainitakseni!

Kaikkien näiden pääälle voidaan vetää punakynällä rastit, jos esitetty uudistus toteutuu Helsingissä. Selkosuomella: helsinkiläisten palvelut heikkenevät ja kokonaisvaltainen ajattelu liittyen vaikkapa ikäihmiset, lapset, maahanmuuttajat, työllisyys ja kasvu loppuvat.

Kuten pormestari totesi Suomen kansainvälisesti tunnustettu erityispiirre on toimintakykyinen paikallishallinto, joka pystyy vastaamaan kansalaisten tarpeisiin.

Nykyesitys heikentäisi siis juuri tätä toimintakykyä. Meille syntyisi vahvan kunnan sijaan heikko kunta ja heikko maakunta.  Maakunnalla olisi toimintavaltaa, mutta ei verorahaa,. Kunnalta lähtisi 2/3 verovaroista ja samalla edellytykset toimia vähenisivät radikaalisti.

Toistan, meille syntyisi yhden vahvan kunnan sijaan heikko kunta ja heikko maakunta.

Syntyvää heikon maakunnan ja heikon kunnan ongelmaa voi kuvata esimerkillä. Kun nyt helsinkiläinen tulee Hakaniemen torilla kertomaan meille terveyskeskushuoliaan, me voimme viedä asiaa eteenpäin. Jatkossa Hakaniemen torilla seisova maakuntavaltuutettu voi kehottaa ottamaan yhteyttä valtiovarainministeriöön.

Sote-uudistuksen varjolla onkin tekeillä tosiasiassa massiivinen aluehallintouudistus. Tämän mittakaavan uudelleenjärjestelyjä ei ole koskaan toteutettu Suomessa. Sadoista organisaatioista siirryttäisiin 18 tyhjästä luotuun uusrakenteeseen.

Uudistuksen mittakaava edellyttäisi vahvan legitimiteetin. Nyt sitä ei ole. Ei parlamentaarista pohjaa, ei suurimpien kaupunkien ja suurimman maakunnan näkökulmaa, ei eduskunnan laajaa enemmistöä, ei edes edellisten vaalien keskustelua.

Muutama sana myös terveyspolitiikasta.

OECD:n mukaan Suomessa on yksi maailman tehokkaimmista terveydenhuoltojärjestelmistä ja terveydenhuollon kustannukset ovat globaalisti katsottuna maltillisella tasolla.

Silti hallitus on julistanut terveyskeskusten tulleen tiensä päähän ja terveydenhuoltomme tilan kestämättömäksi. Helsinkiläisenä terkkariasiakkaana en hyväksy tätä puhetta.

Historiantutkijan tehtävä on myös muistuttaa, että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Suomessa ollaan terveyshaasteiden edessä. Syntyessäni 70-luvulla, suomalaisten miesten sydäntautikuolleisuus oli maailman korkeimpia ja keskimääräinen elinikä Euroopan alatasoa. Nyt 40 vuotta myöhemmin suomalaisten sydäntautikuolleisuus on laskenut 80 prosenttiyksikköä ja yleinen elinajanodote on kasvanut yli kymmenen vuotta.

Mitenkö tämä tehtiin? Vahvistamalla julkisia palveluita, kansanterveyslainsäädännöllä ja ennaltaehkäisyyn panostamisella. Kunnilla ja kaupungeilla on ollut tärkeä tehtävä.

Entä mitä tehdään nyt? Aivan päinvastaista. Sen sijaan, että kehitettäisiin yhtä maailman toimivimmista tehokkammista kuntavetoisista terveydenhuolloista, lähdemme hajoittamaan sen.

Säästötavoitteillekaan ei löydy katetta oikein mistään, kuten talouspolitiikan arviointineuvosto totesi tällä viikolla. Voimme vilkaista myös länteen: Ruotsin aloitettua valinnanvapaus vuonna 2010, terveydenhuollon kustannukset ovat nousseet 2 prosenttiyksikköä.

Hyvät valtuutetut,

Kaikesta ei tietenkään voi syyttää hallitusta. Ikääntyminen, monikanavaisen rahoituksen ongelmat, kuntien erilaiset lähtökohdat huolehtia terveydenhuollon järjestämistä, terveyserot. Nämä kaikki ongelmat ovat olleet tiedossa jo pitkään ja niihin meidän on haettava ratkaisuja.

Sotemme tarvitsee uudistusta, kyllä. On palattava perustavoitteeseen, jossa haluttiin liudentaa kaksi rajaa. Yksi ongelmaraja seisoo perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välissä, toinen sosiaali- ja terveyspalveluiden välissä.

Sotea varten emme tarvitse massiivista peruuttamatonta historiallista hallintouudistusta vaan alueiden ja kaupunkien erityispiirteet huomioivia kuntapohjaisia ratkaisuja ja samaa viisautta, jolla julkista terveydenhuoltoa ja kansanterveyttä on ennenkin kehitetty ihmisten parhaaksi.

Helsinkiä ja eriarvoitumiskehityksen kääntämistä varten tarvitsemme vahvaa yhtenäistä metropolialuetta.

Kiitos kaiken arvovaltansa likoon laittaneelle pormestarille ja koko kaupunginhallitukselle pohjaesityksestä.

Helsingin pitää toimia. Meidän on valvottava nykyisten ja tulevien helsinkiläisten etua. Ja meidän on kannettava yhteiskuntavastuuta koko maan kannalta. Kuten aikanaan valtuusto säästi Helsingin rannat moottoritieltä, helsinkiläiset edustajat voivat säästää Helsingin ja Suomen surkealta uudistukselta.

Kiitos.”

ps. jotain lyhensin puhuttaessa.

Vastaa