Olin tänään kommentoimassa ”Sosiaalipolitiikka – Hukassa vai uuden jäljillä?” (THL) -kirjaa teoksen julkaisutilaisuudessa. Kirja on laaja kriittinen analyysi suomalaisesta sosiaalipolitiikasta. Punaisena lankana tuntuu kulkevan kysymys: entä nyt. Mitä kasvaneelle eriarvoistumiselle tehdään? Mikä on tulevaisuuden Suomen visio eli näky?
Oma puheenvuoroni korosti kolmea näkökulmaa. Puhuin tarpeesta hyvinvointivaltion vastaiskuun, koska kilpailukyky-yhteiskunta tuntuu osin unohtaneen kasvualustansa. Toiseksi allekirjoitin kirjan tekijöiden esityksen suuresta arvokeskustelutarpeesta, jonka tavoitteena on kuva, visio, näkymä tulevaisuuden Suomesta. Keskustelussa olennaista vertailevan tutkimuksen hyödyntäminen ja sukupolvinäkökulman mukaantuominen. Edelliseen liittyi kolmas näkemykseni, jossa kiitin kirjassa esiintyvää näkökulmaa, joka pyrkii yhdistämään taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden. Meidän sukupolvemme suuri kysymys on, onnistummeko pelastamaan maapallon ja samalla turvaamaan ihmisten hyvinvoinnin. Ilman dynaamista ja toimivaa taloutta emme tulevaisuudessa ylläpidä hyvinvointia. Siksi pohjoismaisen mallin keskeinen piirre eli avoimuus maailmaan ja vahva ulkomaankauppa on syytä pitää keskustelussa myös esillä. Impivaaralaisella asenteella emme takuulla menesty.
Lopussa totesin, kuinka hyvinvointivaltion rakentamisesta puhutaan usein harmonisena prosessina, josta kaikki olivat yksimielisiä. Kyseessä on kuitenkin ollut jatkuva kamppailu. Tämä on hyvä tiedostaa myös nyt ja muistaa, että aikanaan esimerkiksi kokoomus vastusti peruskoulua.
Keskustelussa teemat liikkuivat politiikan mahdollisuuksissa. Allekirjoitan täysin näkemyksen siitä, että ”on poliittinen kysymys luovuttaa valtaa virkamiehille”, jonka STM:n Reijo Väärälä esitti samoin kuin THL:n puheenjohtajan Marja Vaaraman ihmetyksen siitä, milloin politiikka aloittaa uuden tulemisensa. Minun vastaukseni tietenkin on, että 17.4.!
Sosiaalipoliitikkojen keskeisinä hallitusohjelmatavoitteina mainittiin muun muassa se, että poistetaan puolison tulojen vaikutus työmarkkinatukeen. Todettakoon, että tavoite kuuluu Sdp:n ohjelmaan. Se on perheiden toimeentulokysymys ja tasa-arvokysymys. Koen, että puolueen laajempi oikeudenmukaisuutta esimerkiksi verotuksessa painottava linjaus on myös linjassa tänään läpikäytyjen tavoitteiden kanssa. Ja todettakoon vielä – niin kuin totesin myös julkaisutilaisuudessa – että Sdp ei ole ollut viimeisen neljän vuoden aikana hallituksessa!
Linkki kirjan tiedotteeseen. Linkki koko kirjan tekstiin täällä.
Tilaisuutta käsittelevä kirjoitus Perässähiihtäjä-blogissa (28.3.2011).
2 Comments on "Mikä on sosiaalipolitiikan ja suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden näky?"
Reijo Nättiaho
29.3.2011”1990-luvun alun lama oli suomalaiselle sosiaalipolitiikalle taitekohta,
jonka jälkeen paitsi sen tila, paikka ja asema yhteiskunnassa, myös
päämäärä ja eetos ovat alkaneet näyttäytyä aiempaa epäselvempinä ja
monimutkaisempina. Sosiaalipolitiikan perustehtävä yhteiskunnassa
peittyi ”usvaan” samalla kun kvartaalitalouden ehdot ja pikavoittojen
tavoittelu alkoivat ohjata päätöksentekoa yhä kirkkaammin. Toki sosiaalipolitiikka
jatkoi sekä yhteiskunta- että tiedepoliittista etenemistään
myös 1990-luvulla ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä,
mutta tuo eteneminen sirpaloitui erilaisiksi säikeiksi ja trendeiksi, ja
myös tutkimus alkoi fokusoitua tämän mukaisesti. Taitekohdassaan
sosiaalipolitiikan eteneminen paitsi hidastui, monelta osin myös pysähtyi.
Se siirtyi useille kapeille sivuraiteille ja kääntyi osittain jopa paluusuuntaan.”
Näin kirjoittavat Vappu Karjalainen ja Elina Palola THL:n Sosiaalipolitiikka- teoksen johdannossa.
Totta on, että sosiaalipolitiikka on jäänyt viime vuosina kovan markkinatalouden huuman keskellä taustalle. Minusta se on selvä poliittinen valinta, ei mikään muu. Tutkimukset osoittavat kylmästi, että maamme on jakautumassa tulojen mukaan kahtia: yhä lisääntyvään köyhyyteen ja vahvistuvaan varakkuuteen. Eikö taannoin ex-pääministeri Matti Vanhanenkin (kesk.) todennut, että tämä kahtia jakautuminen on suositeltavaa. Tarvitaan rikkaita! Mihin, pitää kysyä, jos he eivät halua osallistua Suomen hyvinvointivaltion rahoitukseen verotuksen kautta. Sosiaalipolitiikalla aiemmin pyrittiin ehkäisemään kahtia jakautumista, mutta nyt se on nähtävästi unohdettu. On annettu valta kasvottomille markkinavoimille ilman sen suurempaa pohdintaa. Kenen etu tämä on, voi kysyä.
Pilvi Torsti
29.3.2011Reijo, olisin kyllä sitä mieltä, että viime kuukausina keskustelusävyt ovat muuttuneet ja eriarvoistuminen ja tuloerojen repeäminen otettu esiin nimenomaan koko yhteiskunnan hyvinvoinnin näkökulmasta. Nyt pitää saada vielä selkeästi esiin, millaista politiikkaa tilanteen muuttaminen edellyttää esimerkiksi mainitsemassasi verotuksessa.