Idea syntyi kolme vuotta sitten: jos lähtee Torinosta 5’50 aamulla suoralla junalla, saapuu Napoliin ennen puoltapäivää sopivasti lounaalle.
Eilen toteutimme suunnitelman. Riitan läksiäislauantai yli puolentoista vuoden yhteiselomme jälkeen oli juuri oikea hetki. Vietimme täydellisen ja unohtumattoman yhteisen päivän.
Vaikka alkuidea kuuluu sarjaan “hullutukset”, loppujen lopuksi kokonaisuutta voi suositella: mukava junamatka niinkuin ne Italiassa ovat, kuusi tuntia perillä väkevän kaupungin sykkeessä ja lepuuttava junamatka takaisin. Puolilta öin omaan sänkyyn ja perään sunnuntairauha kotona.
Olin käynyt Napolissa 1995. Kaupungin omaleimaisuus säilyy, vaikka siistiytynyt se on kovasti. Kiersimme vanhaa kaupunkia, pistäydyimme upeassa Tuomiokirkossa ja historiallisilla aukioilla. Päivän kirkkaus helli niin, että sisämuseoita emme harkinneet. Toisen kerran!
Erittäin myönteinen yllätys meitä odotti Pizzeria Brandissa, jota väitetään Margarita-pizzan syntypaikaksi. Oli historiallinen fakta Margaritan synnystä totta tai ei, pizza oli parasta mikä kukaan meistä kolmesta on Italiassa syönyt. Jos mielitte Brandiin joskus, pöytävaraus etukäteen!
Iltapäiväksi Riitta oli löytänyt 1860-luvulta napolilaisia palvelleen hienostokahvilan, jonka jäätelö meni myös ykköseksi listoillamme.
Jaan tämän tarinan innostaakseni ihmisiä liikkeelle. Teen intensiivistä ja ajallisestikin vaativaa työtä. Olen perehtynyt sekä itseni että esimiesasemani vuoksi palautumiseen ja burnoutiin. Ihminen palautuu monipuolisen elämän myötä. Siihen vaikuttaa sosiaalinen elämä, estetiikka, uni, fyysinen tasapaino, ilo, naurukin. ”Helpot lähdöt” eli sellaiset päiväretket, joita voi toteuttaa ilman laajaa suunnittelua, sopivat ainakin itselleni ja nyt keksimme uuden kaupunki-konseptin luontoreissujen rinnalle.
Riitan kanssa olemme yhteisen arjen lomassa puhuneet paljon ja tunnistamme saman elämän poljennon. Koemme myös syvää kiitollisuutta elämästä, jota olemme saaneet elää, syvää onnellisuutta. Uskon, että yksi tekijä on liike, kiinnostus kaikkeen.
Ja olihan meidän aika Aatoksen kanssa tavata Reissu-Riitta eli se tyyppi, joka näinä vuosina on singahdellut Torinosta vaikka minne. Napolin tungoksessa hän paineli menemään niin lujaa, että hyvä, että perässä pysyimme. Ei ollut yllätys, että pidimme myös tien päällä samoista asioista, löysimme luonnostaan yhteisen sykkeen. Sellaistahan tämä arki on ollut. Siitäkin olemme kiitollisia![]()
![]()
