Aatoksen, 9, mukaan aika kuluu nuorena nopeasti, koska koko ajan tulee uutta. Vanhempana asiat kuulemmat toistuvat ja siksi aika kuluu hitaasti. Sanoin hänelle, että no sitten on kyllä nuorta meininkiä meidän elämämme täällä Torinossa niin töissä kuin kotona!
Kahdeksan kuukauden jälkeen alan töissä hahmottaa, mitä kaikkea Euroopan koulutussäätiön johtajan toimenkuvaan kuuluu. 2024 suunnittelu on erilaista kuin menneen syksyn. On käynyt selväksi, että työmme on monella tavalla dynaamista. On kyettävä yhdistämään vaatimus tarkasta ja ennakoivasta toiminta- ja budjettisuunnittelusta maailman jatkuvaan muutokseen. Jo tammikuussa jätämme 2025 työsuunnitelmat EU-arvioon. Kumppanimaistamme esimerkiksi Ukrainan, Georgian, Moldovan, Armenian ja läntisen Balkanin alueen rooli on muuttunut Venäjän toiminnan myötä. Arvioimme jatkuvasti kaikkien liki 30 kumppanimaamme sotaan ja muuhun epävakauteen liittyviä riskejä. Työ jatkuu niin paljon kuin mahdollista. Tämä koskee myös palestiinalaisalueita.
Oman työn sisällä tasapaino manager ja leadership roolien välillä on osoittautunut hyväksi työkaluksi. Manager huolehtii 130 henkilön organisaation toimivuudesta ja kehittämisestä, leader-rooli edellyttää näkemystä ja työtä ulkopuolisessa maailmassa ja riittävän korkean tason yhteyksiä, jotta työmme vaikuttavuus maksimaalinen. Olen käytännössä varannut tietyt päivät lähinnä sisäisiin asioihin ja toisaalta varmistanut osallistumisen strategisesti tärkeisiin tapaamisiin ja tilaisuuksiin. Esimerkkinä viime viikoilta Euroopan kehitys- ja jälleenrakennuspankin Ukraina-keskustelu, jossa mukana myös komissaari Nikolas Schmit ja koulutus-huippukokous, jossa kävimme tilannekuvaa läpi Ukrainan, Moldovan ja Georgian ministerien kanssa.
Yleisesti koen manager-leader-roolien yhdistämisen innostavana ja huomaan suhtautuvani rauhallisesti valtaviin odotuksiin, joita organisaation sisällä ollut ”uudelle johtajalle”. Kukaan ei ole sateentekijä. Samalla sitoutuneiden ihmisten kanssa työskennellessä strateginen suunta ja sen mielekäs luotaaminen, jonkinlainen joukkueenjohtaminen, tuo päiviin ja arkisiin työviikkoihin vahvan merkityksellisyyden. Kaikkea tukee se, että tunnen ihmiseni. Kaikkein tapaaminen kasvokkain ensimmäisinä kuukausina todella auttaa.
Yksittäisiä tapahtumia on ollut valtavasti (niitä voi seurata ETF:n kanavilta – pieni viestintätiimimme on todella tehokas!). Yksi mieleenpainuva kokonaisuus oli viiden Keski-Aasian maan työ- ja opetussektorin varaministerien korkean tason työkokous Torinossa. ”Ihmeitä alkaa tapahtua kun olemme yhdessä” sanoi yksi ministereistä ja toi hakematta mieleen lukuisat tilanteet Suomessa, kun olemme pyrkineet tiivistämään työministeriön ja opetusministeriön yhteistyötä. Aihe on universaali! Ja niin on muuten moni aihekin: 2011 kehitimme Suomessa nuorisotakuuta ja nyt se on keskeisiä lippulaivoja työssämme esimerkiksi läntisellä Balkanilla.
Marraskuussa vedin ensimmäisen hallintoneuvoston kokouksen läpi. 27 EU-jäsenmaan edustajat, EU-komissio ja EU-parlamentti ovat kaikki mukana kahden päivän tapaamisessa. Kesällä ehdotin Torinon pormestarin kutsumista seuraajaksi mukaan ja iloksemme yhteistyö alkoi nyt. Lisäksi olemme olleet yhteyksissä paikallisen koulutus- ja tiedeyhteisön kanssa ja täkäläisen kauppakamarin kanssa järjestämme laajan yhteisen EU-hankinta-seminaarin alkutalvesta. Italian laaja säätiökenttä on myös mukana.
Osana hallintoneuvoston kokousta koeaikani johtajana päättyi. Arvostin huolella mietittyä palautetta, joka huomioi muutamat aktiiviset ratkaisuni niin talon sisällä kuin suhteessa Brysselin yhteistyötahoihin. Työsuhde jatkuu 2028 kevääseen ja sen jälkeen voidaan harkita kolmen vuoden jatkoa.
Työn ulkopuolinen elämä on sekin ollut jatkuvia uusia asioita. Marraskuussa pääsimme muuttamaan uuteen persoonalliseen 1960-luvun kotiimme. Kalusteita on tullut tipotellen, osa Suomesta, osa Italiasta. Vanhempani ovat pitäneet nämä kuukaudet kunnon basaaria, kun eri ammattihenkilöitä on käynyt tuomassa tavaraa ja laittamassa kuntoon sähkösysteemejä, kaasulla toimivaa vedenlämmitintä, pattereita, vesiputkia, ulko-ovea jne jne. Kaikenlaista vielä uupuu, mutta kyllä täällä kodilta tuntuu! Maisemiin ei väsy. Jokirantaa myötäilevä reitti töihin ja koulubussille on arjen luksusta.
Parina viikonloppuna otimme vuorireitit haltuun päiväretkillä ja hiihtokauden aluksi toteutimme Aatoksen kanssa haaveillun kahden päivän lasketteluloman Torinon 2006 olympialaisten maisemissa Sestrieressä. Upeiden alppien lisäksi reissuun mahtui sauna ja palju! Yleisesti olemme Aatoksen kanssa puhuneet, että intensiivinen elämä sopii meille. Lähdetään mieluusti viikonloppureissuihin ja tehdään juttuja Torinossa. Minulle on uutta, että työ- ja luottamustehtävät eivät vaadi viikonloppuaikaani – sen voi suunnitella muuhun! Arjessa Aatoksen rutiinit ovat pitkälti äidin ja isän hoidossa, kun minulla 2-3 työmatkaa kuukaudessa eli olen noin viikon verran minimissään reissussa. Huomioiden työmme luonne ja mandaatti tämä tullee olemaan pysyvä työrytmi.
Ilman haavereita ei olla täysin selvitty. Onnistuin kolhimaan vuokra-autoa kahteenkin otteeseen omalla sisäpihalla. Nyt auto on huollossa ja koitan olla tarkempi jatkossa. Muuten Torinon liikenne soljuu loogisesti. Minähän sain ajokortin aikanaan Italiassa asuessa 1994, joten ensimmäinen ajotuntuma rakentui tämän maan teillä. Siitä on nyt iloa.
Summaten voi sanoa, että odotukset ovat ylittyneet, vaikka olivat tasaisen korkealla jo tullessa. Pipa ja Risto ovat ottaneet Torinon upeasti haltuun. Au paireina he edustavat parasta a-luokkaa. Olemme käyneet oopperassa yhdessä ja he myös baletissa. Maanantaisin heillä on jazz-ilta pikkuklubilla. Kaikilla kuntosali pysynyt rutiinina. Meillä on pieni paikallinen verkosto, joka auttaa, kun tarvis on. Yhteinen arki sujuu. Läheisyys mittautuu myös satunnaisissa erimielisyyksissä, jotka on soviteltu saman tien sen harvan kerran kuin niitä ollut. Ajattelen, että kunnioitamme toisiamme, tiedämme, mitä mahdollistamme toisillemme. Olemme siitä kiitollisia. Elämäni olisi Aatoksen kanssa erilaista, jos emme jakaisi arkea näin äidin ja isän kanssa.
Helsingin pään perhettä toki tulee hetkittäin ikävä. Ikävää enemmän fokus kuitenkin yhteisissä arkisissa facetime-puheluissa ja yhteydenpidossa. Kun on ollut läheinen, se kantaa. Toki oli maailman ihaninta, kun joulua edeltävän viikonlopun olimme koko viisikko yhdessä. Kaikki viihtyivät Torinossa. Samulin etätyöviikot suunniteltu kevään kalenteriin. Aatos pitää perheen lisäksi yhteyttä muutamien lähi-ihmisten kanssa myös. Olen sanonut, että ulkomailla asuessa yhteys on useimmiten muualla olevan vastuulla, vaikkei sitä erikseen olisi missään päätetty.
Torino on nyt koti, ETF edelleen unelmaduuni. Aatoksen ensimmäinen konsertti takana, kuoron sointi puhdas ja kaunis. Meiltä ei puutu oikein mitään. Olemme onnellisia ja kiitollisia. Teemme parhaamme.