
Itselleni hämmentävänä yllätyksenä saan tänään itsenäisyyspäivänä tasavallan presidentin myöntämän Valkoisen ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan kunniamerkin. Aiemmin viikolla julkistettiin Vuoden dosentti 2020 -nimitys.
Olen molemmista tunnustuksista valtavan kiitollinen. Ne tuntuvat tärkeiltä juuri nyt. Kun lukuisia kertoja asettelin halvaantuneen evakkopappani kunniamerkkejä hänen puvuntakkinsa rintaan, en osannut kuvitella tätä hetkeä.
Olen eri töissä ja tehtävissä läpi elämäni pyrkinyt antamaan kaikkeni ja tarttumaan asioihin, joita olen pitänyt tärkeinä. Uskon yhteistyön voimaan, joten kaikkiin vaiheisiin liittyy valtava määrä yhteistä tekemistä hyvin monenlaisten ihmisten kanssa. Kiitos ihmiset. Yksin pääset ehkä perille nopeasti, yhdessä voit päästä pitkälle.
Koen, että tunnustuksissa on kyse nimenomaan eri rooleissa tehdyistä asioista – tieteentekijänä, globaalina toimijana ja yhteiskunnallisena päättäjänä. Koronavuosi antaa kaikelle erityisen merkityksen.
Eli kuka ikinä on ollut mukana tunnustuksia esittämässä ja niistä päättämättä, kiitos teille!
Mari Peltosen jutussa Helsingin yliopiston sivuille saatiin kiteytettyä olennainen:
“Torstilla on aina ollut voimakas halu luoda uutta ja ottaa vastuuta yhteisestä. Hän nauttii vetovastuusta.
–Yhdistelmästä on rakentunut elämä ja työura, johon mahtuu monenlaista ja välillä mietin, olisiko pitänyt keskittyä enemmän johonkin yhteen. Yleisesti ajattelen, että esimerkiksi rakkaus tai lahjakkuus on tekoja, muuten niillä ei juuri ole arvoa. Pyrin arvioimaan niin itseäni kuin muita tekojen kautta.”
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Vietämme päivän perheen kesken. Pimeän tultua käymme Hietaniemen hautausmaan kynttilä loistossa.
Jatketaan yhdessä työtä paremman maailman puolesta.
***
Vuoden dosentti 2020 -nimityksen perustelut luettavissa täällä.
Vuoden dosentti 2020 -juhlaesitelmäni katsottavissa täällä (14 minuutin kohdalla nimeäminen, 20 minuutin kohdalla esitelmäni).
Helsingin yliopiston uutinen aiheesta täällä.
0 Comments on "Kiitos"