Kioski-ohjelman keskustelussa tänään kysyttiin, voiko poliitikko muuttaa mielipidettään. Sanoin, että asiakysymyksissä voi ja pitääkin, jos asiaperusteet siihen johtavat, mutta korostin, että perusarvojen tasolla olisi outoa, jos ajattelu muuttuisi tai olisi häilyvää.

Ihmisoikeudet ovat itselleni ensimmäinen asia, jossa kunnolla aktivoiduin toimimaan. Liityin yläasteella Amnestyn jäseneksi. Politiikassa ihmisoikeuksien ja niihin liittyvien sopimuksien täytyy olla perustavanlaatuinen lähtökohta politiikan teolle.

Seuraavassa ajatuksia FEM-R:n #ihmisoikeuslupaus -tavoitteisiin.

Rakenteellinen rasismi, vihapuhe ja rasistiset järjestöt

Rakenteellinen syrjintä on Suomessa tilastollinen tosiasia, joka nostettin esiin viime vuonna jopa EU-tasolla. Suomen on toteutettava EU:n antamia suosituksia ja alettava tosissaan puuttua rakenteelliseen syrjintään. Hyvä esimerkki on Helsingissä edennyt nimetön työnhaku. Olen iloinen, että se etenee. 2011 olimme työ- ja elinkeinoministeriössä teettämässä tutkimusta aiheesta ja sen tuloksethan olivat rajuja.

Rakenteelliseen syrjintään puuttumisesta on laadittava kansallinen toimenpideohjelma. Vihapuhesyytökset pitää tutkia perusteellisesti ja alueellisesti tasalaatuisesti. Ajatus vihapuheen kirjaamisesta rikoslakiin edellyttää vielä pohdintaa, käsittääkseni edellytykset tuomioihin on jo nyt olemassa ja olennaista on nimenomaan käsittelyn parantaminen. Myös sananvapaus-näkökulmat on aina huomioitava.

Pidän vihapuheen nopeaa arkipäiväistymistä vakavana uhkana yhteiskunnan toimivuudelle ja sisäiselle eheydelle. Jo tällä hetkellä lainsäädäntö antaa mahdollisuuden puuttua vihapuheeseen laajastikin. Maailmassa, jossa sananvapaus on tärkeä ja keskeinen periaate, olisin varovainen rikoslain laajentamisen käyttämisessä tämän ongelman kitkemiseen. Lainsäädännön sijaan suurimpana pulmana ovat vihapuheen tunnistaminen, tutkiminen ja siihen reagoiminen sekä kunnianloukkaustapauksissa rangaistuskäytäntöjen yhdenmukaistaminen. Tarvitaan lisää osaamista poliisillle ja lisää vastuuta verkkoalustoille kuten facebookiin.

Sdp on linjannut, että ihmisoikeuksiin on kiinnitettävä seuraavalla kaudella huomiota, niin, että ihmisoikeuksien toteutuminen arvioidaan kokonaisvaltaisesti. Ihmisoikeuksien toteutumista on edistettävä ja laadittava kunnianhimoiset linjaukset Suomen kansalliselle ja kansainväliselle ihmisoikeuspolitiikalle. Lisäksi helsinkiläinen kansanedustajaehdokas, vihapuheen kohde ja kansalaisaktivisti Hanna Huumonen on nostanut omassa kampanjassaan esille tapoja reagoida rakenteelliseen rasismiin. Hanna ehdottaa, että järjestäytynyt rasismi tulisi kieltää lailla.

(Väkivaltaisen) rasismin lisääntyminen

Itseäni pysäytti, kun Monikanaisten toiminnanjohtaja Jenni Tuominen nosti eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kuulemisessa painokkaasti esiin rasistisen kielenkäytön lisääntymisen arkipäiväisessä toiminnassa ja kuinka isosti se häntä huolettaa. Mieleeni tuli lehtileike, jota olen kuljettanut mukanani syksystä 1995. Jutun on kirjoittanut silloinen Ruotsin pääministeri Ingvar Karlsson ja on otsikoitu “Arkipäivän rasismi tuottaa tappajia”. Kirjoitus liittyy Israelin rauhanomaista toimintaa ajaneen Jitzhak Rabinin ja Olof Palmen murhiin.

Nykytilastojen mukaan erityisesti väkivaltaisten rasististen iskujen määrä on ollut kasvussa viime vuosina. Viranomaisten on suhtauduttava vakavasti esimerkiksi moskeijoiden turvaamiseen ja luottamusta poliisiin on vahvistettava esimerkiksi poliisien lisäkoulutuksella.

SDP:n tulevaisuuslinja lähtee siitä, että poliiseilla on riittävät resurssit riittävän valvonnan toteuttamiseen. Haluamme, että vaalikauden alussa laaditaan parlamentaarisella valmistelulla tiekartta, jolla poliisien määrä nostetaan määrätietoisesti kohti pohjoismaista tasoa.

Ulkomaalaislaki ja maahanmuuttajien oikeudellisen aseman heikentäminen

Ulkomaalaislakiin on viime hallituskaudella tehty lukuisia muutoksia. Niiden vaikutuksia on monen tahon toimesta kritisoitu eikä Maahanmuuttoviraston toimintaa ole tutkittu kattavasti. Olen ollut mukana parlamentaarisessa ryhmässä tekemässä aiheesta kirjallisia kysymyksiä. Yhtenä tavoitteena oli saada selvitys viraston toiminnasta lakimuutoksien jälkeen, jotta saisimme kattavan kaikille jaetun kokonaiskuva seuraavien hallitusneuvottelujen pohjaksi.

Valitettavasti selvitys on edelleen kesken. Se olisi saatava pikaisesti loppuun. Mahdollisiin esiin nouseviin epäkohtiin on puututtava välittömästi. Lisäksi maahanmuuttajien oikeudellisen aseman heikentäminen on lopetettava.

Pidin valitettavana, että eduskunnassa hyväksyttiin vielä helmikuussa muutoksia ulkomaalaislakiin. Tässä vaiheessa jo pelkästään riippumattoman selvityksen keskeneräisyyden vuoksi ei olisi pitänyt tehdä mitään lakimuutoksia.

Ylipäänsä luottamus oikeusvaltioon on suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksia ja juuri se luottamus on osittain horjunut ihmisten keskuudessa, jotka turvapaikanhakijoiden kanssa ovat aktiivisesti toimineen.

Maahanmuuttokeskustelu

Kun pidin ensimmäisen ison julkisen poliittisen puheeni vappuna 2009 Hakaniemen torilla, totesin:

“Tässä yhteydessä ottaisin kantaa myös maassamme vellovaan maahanmuuttokeskusteluun. Haastan teidät mukaan. Viestini on opi ja oppikaa perusasiat.

Suomi on perinteisesti ollut maastamuuttomaa ja toista miljoonaa suomalaissyntyistä asuu edelleen muilla mailla. Maahanmuuttomaa, siis sellainen maa, johon muuttaa enemmän toisen maan kansalaisia kuin meiltä porukkaa lähtee, olemme olleet vasta alle 30 vuotta. Ulkomaalaisia asuu Suomessa alle 150 000, noin kolme prosenttia väestöstä, mikä on eurooppalaisessa vertailussa vähän. Pakolaisina, siis osana kansainvälisiä kiintiöitä sekä turvapaikan tai oleskeluluvan saamisen myötä on maahamme viime aikoina muuttanut vuosittain 1000-2000 ihmistä.

Mikä siis on viestini: se on, että jos puhumme pakolaisista tai turvapaikan saajista, puhumme parista tuhannesta ihmisestä vuosittain. Jos puhumme maahanmuuttajista, puhumme reilusta sadasta tuhannesta. Ja tässä tulee se haaste teille kaikille: Jos tästä vapusta jotain muistatte niin muistakaa nämä suuruusluokat: siis suomalaissyntyisiä asuu ulkomailla miljoonakaupungin verran, ulkomaalaisia asuu Suomessa Oulun kaupungin verran ja vuosittain otamme vastaan pakolaisia korkeintaan pari tuhatta eli alle Rautavaaran kunnan asukasluvun verran.

Älkää hyvät ihmiset antako Rautavaaran kunnan kokoisen ilmiön vallata yhtä koko Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeää debattia. Ja jos haluatte vähän enemmän kuin muistaa, siis tehdä jotain, niin haastan teidän kertomaan tämän vähintään viidelle tuttavalle.”

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin ilahduin, kun Helsingin sanomat vihdoin eritteli kunnolla erilaiset maahanmuuttajaryhmät toisistaan. Jo oli aikakin! https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006038220.html

Yleisesti päättäjien ja median edustajien on lopetettava yleistävä ja stereotypioita ylläpitävä puhetyyli ja uutisointi. On kestämätöntä, että maahanmuutosta keskustellaan polarisaatiota ruokkien ja usein vailla kontekstia ja vaikeilla kysymyksillä mässäillen.  

Osana maahanmuuttokeskustelua olisi tärkeää keskustella kotoutumisesta ja siihen suunnattavista voimavaroista. Meillä on Helsingissä erittäin hyviä kokemuksia 2015 perustamastamme Osaamiskeskuksesta, jossa on tuotu yhteen kielikoulutus, työllisyyspalvelut sekä sosiaali- ja terveyspalvelut. Olisi perusteltua edistää tällaisten moniammatillisten yhden luukun kotouttamis- ja osaamiskeskusten rakentamista ja käytäntöjen levittämistä valtakunnallisesti.

Sdp:n kotoutumisohjelmassa edellytetään yleisesti, että kotoutumisen edellytyksiä parannetaan. Haluamme edistää maahanmuuttajan kielitaitoa, ammatillisia valmiuksia ja yhteiskunnan tuntemusta laadukkailla kotouttamispalveluilla. Keskeiseksi on nostettu yksilöllisempien koulutuspolkujen räätälöinti kaikilla koulutusasteilla ja nivelvaiheissa yhdistämällä kotoutumiskoulutusta, valmistavaa ja valmentavaa koulutusta sekä tutkintoperusteista koulutusta. Suomeen tulleiden kansainvälisten opiskelijoiden jäämisestä opintojen jälkeen töihin on tehtävä nykyistä houkuttelevampaa ja helpompaa.

Tässä hyvä koonti Suomen tämänhetkisistä ihmisoikeuskysymyksistä: https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeusliitto-lausui-kansalais-ja-poliittisia-oikeuksia-koskevan-sopimuksen-taytantoonpanosta/