Rakkaat ihmiset!
Vanhin poikani täyttää kahden viikon päästä 14 vuotta. Hän ihmettelee, miten voi olla, että vanhuksia kuolee koteihinsa tämän ajan Helsingissä. Hän ihmettelee miten ihmeessä Välimeren yli henkensä uhalla seilaavia ihmisiä ei oteta vastaan rakentamaan uutta elämää, vaikka Eurooppa pelkää ikääntymistä. Hän ihmettelee, miten ihmeessä eläinten globaalia tehotuotantoa karmeissa oloissa ei nopeasti vähennetä eettisten ja ilmastosyiden vuoksi. Ja hän ihmettelee, miksi koulun kasvisruoka on useimmiten pahaa ja miksi koulussa on viime vuodet säästetty aivan kaikesta.
Hyvät ihmiset,
Historian professori ja kaupunginvaltuutettu Laura Kolbe totesi kerran, että yhteiskunnalliset uudistukset vievät noin kymmenen vuotta. Ensin on idea, sitten sitä valmistellaan, suostutellaan ihmisiä ja tahoja idean puolelle. Jos idea on tarpeeksi vahva ja sen puuhahenkilöt sinnikkäitä, ideasta tulee totta. Maailma muuttuu.
Sitkeät ihmiset ovat onnistuneet muuttamaan maailmaa tavoilla, joista saamme nyt olla kiitollisia. Torpparien aseman parantaminen, peruskoulu-uudistus, kansanterveyslaki, subjektiivinen päivähoito-oikeus ja kansaneläke olivat huikeita muutoksia, jotka kaikki veivät ainakin 10 vuotta ideasta todeksi. Myös planeetan näkökulmasta on kyetty ihmeisiin. Kun 1985 saatiin hätkähdyttävä tieto nopeasta otsonikadosta etelämantereen yllä, meni reilut 10 vuotta, kun otsoniin vaikuttaneiden CFC-yhdisteiden käyttö oli käytännössä saatu lopetettua kansainvälisillä sopimuksilla ja yhteistyöllä.
Hyvät ihmiset,
Tämän hetken tärkeitä asioita pohtiessani vilkaisin myös vappupuhetta, jonka pidin Hakaniemen torilla yhdeksän vuotta sitten.
Hämmästyin.
Yhdeksän vuoden takaisen vappupuheeni kärjessä olivat neljä teemaa: ilmastonmuutos, hyvinvointivaltion tulevaisuus, Afrikan köyhyyden purkautuminen siirtolaisuutena Eurooppaan, ja pätkätyöläisyys. Näiden neljän teeman lisäksi puhuin yhdeksän vuotta sitten politiikan pelastamisesta. Silloin sanoin: ”uskon, että paljon puhuttu politiikan kriisi on suuri mahdollisuus.
Se on mahdollisuus nimenomaan politiikan arvon ja kunnian palautukseen. Se on mahdollisuus palauttaa ihmisten mieliin, että politiikka on kaikkien asia, politiikka on yhteisen tahdon muodostamista. Ja minä uskon, että tämän yhdessä tahtomisen aika on alkamassa, politiikka tuntuu täällä tänään, pian politiikka on trendikästä.”
Yhdeksän vuotta sitten pohdin myös globaaleja ratkaisuja. Puheessa oli optimistisia kaikuja. Palasin Kalevi Sorsan 1980-luvun tavoitteisiin ydinaseettomasta maailmasta ja rinnastin ne yhdeksän vuotta sitten ajankohtaiseen Barack Obaman julistukseen Prahassa.
Nämä ajatukset hämmentävät, koska tänään voisin pitää lähes saman puheen kuin 9 vuotta sitten Hakaniemessä. Hämmennyin havainnosta, että kovin isoja uudistuksia näissä suurissa teemoissa ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana nähty. Ja pakko se on myöntää, että jotenkin havainto masensikin, onko todella näin?
Iso kuva Suomessa on kohta kaksi vaalikautta jatkunut jonkinlainen nihkeys. Kaksissa vaaleissa on syntyneen tuloksen pohjalta vaivoin saatu punnerrettua hallituspohja. Vaikeat hallituspohjat näyttävät johtavan molemmissa hallituksissa samantyyppiseen dynamiikkaan ja ongelmiin. Alussa luotu luottamus ja yhteinen näkemys hapertuu, kun keskeiset henkilöt vaihtuvat kesken kauden.
Tämän seurauksena maata on kyllä hallittu, mutta innostavaa isoa visiota tai suuntaa näyttävää johtajuutta on viime vuosilta vaikea löytää.
Tällainen hallitustyö on yhteiskunnalle myrkkyä. Julkisen hallinnon energia kuluu näennäishankkeisiin ja näennäisuudistuksiin, kun laajempaa visiota ei ole.
Varautuminen ikärakenteen muutokseen on vajavaista, vaikka kaikki ennusteet ovat olleet tiedossa.
Koulutustaso on lähtenyt laskuun. On hälyyttävää, että kymmenessä vuodessa ei ole ratkottu sitä, että 10-15 prosenttia nuorista jää pelkän peruskoulun varaan, vaille mahdollisuuksia pärjätä tässä maailmassa.
Pahimmillaan tehdään keskenään ristiriitaisia muutoksia, jotka sekoittavat maata, kuten työttömyysturvassa ja osin myös varhaiskasvatuksessa näyttää nyt tapahtuvan.
Historiallisen suuressa maakunta-sote uudistuksessa puolueiden etu ja taktiikka ovat ohjanneet valmistelua, mikä on aivan poikkeuksellista aiempiin vastaavan suuruisiin hankkeisiin verrattuna.
Hyvät ihmiset,
Globaalissa katsannossa Suomi on yhä menestystarina. Köyhä maa, joka nousi muutamassa vuosikymmenessä pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi ja koulutuksen kärkimaaksi.
Siitä tarinasta ja sen tekijöistä on syytä olla kiitollinen ja ylpeä ja ammentaa voimaa. Samalla on oltava tarkkana.
Maailman historia tuntee lukuisia esimerkkejä valtioista ja kaupungeista, jotka ovat taantuneet. Usein taantuminen alkaa hiipien ja hiljaiset signaalit hädin tuskin huomataan. En halua liioitella ongelmia, mutta muutokset sijoituksissa lehdistönvapaudessa tai koulutustasossa on syytä noteerata. Samoin taloudellisen taantumamme syvyys suhteessa muuhun Eurooppaan.
Suomen vuosikymmenen saamattomuus on erityisen vakavaa, kun arvioimme asiaa eurooppalaisessa ja globaalissa kehyksessä.
Yhdeksän vuotta sitten meillä oli Barack Obama ja toivo.
Tänään meillä on paitsi Donald Trump myös Putinin Venäjä, Erdoganin Turkki, Orbanin Unkari, sisällissodan raatelema Syyria – joitakin ongelmia mainitakseni. Nationalismi ja protektionismi nostavat päätään Kiinasta Yhdysvaltoihin. Ydinsodan uhkasta puhutaan kylmän sodan ajasta tutulla realismilla. Brexit on prosessissa ja siihen liittyy akuuttina kysymyksenä esimerkiksi Irlannin ja Pohjois-Irlannin välinen rauhan raja.
Maailman tilanne näyttäytyy vaikeasti ennustettavalta ja monen mielestä vakavasti kriisiytyneeltä. Suomen Eurooppa- ja ulkopolitiikka on ollut vailla visiota ja näkemystä. Suoriudumme pakollisista tehtävistä reaktiivisella otteella. Ja tämä siis, kun globaali ajankuva on synkeä ja kipeästi tarvittaisiin muitakin valon pilkahduksia kuin Ranskan Macron.
Hyvät ihmiset,
Seuraavan kymmenen vuoden on oltava Suomessa toisenlaiset. Me tarvitsemme vision siitä, mihin suuntaan Suomen tulisi kehittyä, kansallisesti ja kansainvälisesti.
Tarvitsemme uskallusta luoda pitkän tähtäimen visio ja kyvyn toteuttaa se.
Tarvitsemme suuntaa näyttävää ja luottamusta herättävää johtajuutta ja pitkän tähtäimen tekoja.
Tarvitsemme uskon siihen, että politiikka voi muuttaa maailman paremmaksi, ja politiikkaa, joka todella tekee niin.
Hyvät ihmiset,
Synkeän kuvan rinnalla näen paljon toivoa.
Minä ammennan toivoni sekä Sdp:stä että laajemmasta liikehdinnästä, jota politiikassa nyt tapahtuu. Ammennan toivoni myös Helsingistä.
Täällä olemme viime vuosina kyenneet isoihin ratkaisuihin kuten 2050-luvulle yltävä yleiskaava, ja Helsingin energian investointisuunnan radikaali muuttaminen. Historiallista on ollut myös Helsingin kyky ensin seisoa universaalin hyvinvointivaltion puolella valtion ja vastustaa valtion hölmöimpiä päätöksiä.
Emme ole leikanneet subjektiivista päivähoito-oikeutta, kasvattaneet ryhmäkokoja emmekä nostaneet soten asiakasmaksuja. Nyt Helsinki on laittanut kaiken voimansa peliin osoittaakseen, että Suomessa ollaan tekemässä suuri, kallis ja vaikeasti korjattava virhe, jos sekava maakuntahallinto ja soteuudistus etenevät esitetyllä tavalla, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisten tavoitteiden kanssa.
Juuri nyt olen iloinen ja innostunut mittavasta tulevaisuustyöstä, jonka SDP on käynnistänyt. Siihen osallistuu 450 ihmistä eri puolilta Suomea.
Lähtökohtana Suomi 2030 -tulevaisuustyöhön on YK:n visio 2030 ja 17 kestävän kehityksen tavoitetta. YK 2030 -visio on ensi kerta, kun maailman tasolla on tuotu yhteen kaikki maailman tieto ja ymmärrys ja luotu yksinkertainen tavoiteohjelma, maailmanpelastusohjelma, jonka tavoitteet ovat yksinkertaisia ”ei köyhyyttä” tai ”hyvä koulutus”. Sdp on tuonut YK vision yhteiskunnallisen valmistelun pohjaksi Suomessa. Mitään vastaavaa tässä maassa ei ole 10 vuoteen nähty.
Työhön on kutsuttu mukaan paitsi omat jäsenet, myös ympäröivä maailma – kansalaisjärjestöt, elinkeinoelämää ja kansalaisia eri elämänpiireistä. Parin viikon päästä täällä Helsingissä on Sdp:n tulevaisuuspäivät. Tavoitteena on rakentaa Suomi 2030 tiekartta, jonka mukaisesti Suomea uudistetaan ja rakennetaan yhdessä.
Tämä työ, jolla rakennetaan tulevaisuuden Suomea, on viime kuukausina ollut innostunutta ja ennakkoluulotonta.
SDP on aina ollut parhaimmillaan silloin, kun uskallamme rohkeasti visioida tulevaa. Niin on myös nyt.
Suomi 2030 -tulevaisuustyö on tärkeää juuri nyt, kun monella suunnalla kysellään merkityksien ja ihmisiä kiinnostavan politiikan perään. Tarvitsemme visioita, joiden rakentajat eivät mahdu yhteen tilataksiin tai sukupuoleen. 450 ihmistä tarvitsee kymmenkunta linja-autoa.
Tulevaisuustyö on luonut vahvan pohjan sille, että voimme esittää ohjelman ja tavoitteet tulevan vuoden vaaleihin.
Suunnan muuttaminen paremmaksi vaatii paljon rohkeutta. Toivon, että rohkeus jatkuu ja riittää ja emme sorru yksittäisiä ihmisryhmiä kosiskeleviin taktisiin pistetavoitteisiin, vaan menemme vaaleihin ohjelmalla, joka yhtä aikaa katsoo kauas ja näkee lähelle ja rohkenee maalata ison kuvan kestävästä kasvusta.
Tarvitaan ainakin kahden vaalikauden visio, jota lähdetään toteuttamaan heti. On rohjettava edetä ilmastopolitiikassa sanoista sääntelyyn ja on rohjettava uudistaa perhevapaat, sosiaaliturva, verotus ja katsottava, miten meidän vanhuksien arvokas elämä voi toteutua. Työelämäuudistuksia varmasti tarvitaan. Koulutuspolulle olemme rakentaneet yleiskaavan tapaista karttaa, johon kuuluu varhaiskasvatusuudistus, peruskoulun vahvistaminen, oppivelvollisuuden laajentaminen toiselle asteelle ja kunnon aikuiskoulutusohjelma.
Teemme tulevaisuustyötä oikealla hetkellä ja oikealla tavalla. Nyt meidän on uskallettava voittaa vaalit. Meidän on uskallettava olla rohkeita. Meidän on uskallettava olla parhaimmillamme. Ei puolueen, ei eturyhmien, vaan Suomen ja maailman tähden.
Hyvät ihmiset,
Tuleva vuosi on valtavan tärkeä.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa tähytään jo seuraavalle vuosikymmenelle. Lisäksi 2019 Suomi on EU-puheenjohtaja ja hetken aikaa Euroopan avainpelipaikalla. Meidän on uskallettava käyttää se paikka.
Sdp:n on nyt uskallettava olla iso ilmastopuolue ja iso koulutuspuolue.
Sdp:n on nyt uskallettava olla iso kansainvälinen ihmisoikeuspuolue, jolla on rohkeutta hakea inhimillisiä ratkaisuja pakolaisuuteen ja perustella kantansa silloinkin, kun se on vaikeaa.
Sdp:n on uskallettava olla iso puolue, joka ajaa vastuullista, ympäristön ja ihmisten kannalta kestävää markkinataloutta.
Sdp:n on uskallettava olla iso vanhuspuolue, jonka visiossa ihminen on arvokas elämänsä viimeisiin hetkiin asti. Meillä on mahdollisuus ja velvollisuus rakentaa yhteiskunta, jossa vanhenevan ihmisen arvo on ehdoton paitsi puheissa, myös teoissa. Sen me haluamme tehdä.
Sdp:n on uskallettava olla iso Eurooppa-puolue, joka huolehtii siitä, että Suomi voi olla kokoaan suurempi osa Eurooppaa ja Euroopan unionia demokratian ja ihmisoikeuksien puolustajana, ja ympäristökriisin ratkaisijana.
Sdp:n on uskallettava olla iso demokratiapuolue, joka edistää tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja vahvistaa edustuksellista demokratiaa toreilla, netissä ja eduskunnan työssä.
Hyvät ihmiset,
14-vuotiaat eivät usko, että olemme tosissamme, jollemme tulevan vuosikymmenen aikana pysty parempaan ja enempään kuin menneenä vuosikymmenenä.
Suomi ja maailma tarvitsevat nyt kipeästi yhdistelmän harmaan valtionhoitajapuolueen vakavuutta ja pelotonta naivia idealismia.
Meidän on uskottava ihmisten kykyihin, hyvyyteen ja avoimeen päätöksentekokulttuuriin.
Meidän on käytettävä kaikki mielikuvituksemme ja rohkeutemme kuvitellaksemme parempaa Suomea, ja parempaa maailmaa. Ja meidän on käytettävä kaikki sitkeytemme, neuvottelutaitomme ja yhteistyökykymme saadaksemme asiat toteutettua.
Kun Sdp on rohkeimmillaan, Sdp on parhaimmillaan.
Meidän on uskottava siihen, että politiikka voi muuttaa maailman paremmaksi.
Meidän on uskallettava ja osattava tehdä politiikkaa, joka muuttaa maailman paremmaksi.
Yhdessä me kyllä pystymme siihen. Nimenomaan yhdessä. Vanhan sanonnan mukaan. Jos haluat mennä nopeasti, mene yksin; jos haluat mennä pitkälle, mene yhdessä.
Hyvää vappua, kansainvälistä työn päivää.
0 Comments on "Juhlapuhe: Vapunaatto Käpylän työväentalolla 30.4.2018"