Tänä kesänä Helsingissä käsitellään suuria tulevaisuuskysymyksiä.
Vielä ennen juhannusta valtuuston on tarkoitus päättää siitä, kuinka monta uutta kotia Helsinkiin joka vuosi valmistuu.
Alkusyksystä päätetään vuoteen 2050 ulottuvasta yleiskaavasta, joka luo puitteet Helsingin muutokselle ja kasvulle.
On niitäkin, jotka haluaisivat että kaupunki ei kasva. Itse kuulun niihin, jotka toivovat kasvua. Pidän myös absurdina ajatusta, että pyrkisimme tai edes voisimme pyrkiä jotenkin hillitsemään ihmisten halua muuttaa Helsinkiin. Ei minultakaan 21 vuotta sitten vaadittu perusteita! Suurin osa meistä helsinkiläisistä on junan tuomia. Helsinki says welcome.
Mutta jotta voimme sanoa welcome tarvitsemme akuutisti lisää koteja. Tänä vuonna, ensi vuonna, tulevina vuosikymmeninä. Nyt tavoittelemme 5500 uutta kotia vuodessa, viime syksystä alkaen olemme ajaneet 7000 asunnon tavoitetta.
Uuden yleiskaavan isoin vaativuus syntyy tästä. Tarvitaan päätöksiä nyt, jotta tulevien vuosien tavoite 7000 kodista vuodessa on mahdollinen. Siksi toivon, että yleiskaavakäsittely viedään päätökseen ja nopeasti asuntorakentamiseen saatavat alueet hyvien liikennereittien varsilla saadaan toteutukseen. Muuten meillä loppuu kaavoitettu tonttimaa ja jokavuotinen 7000 kodin tavoite karkaa mahdottomaksi.
Kaupunki tulee myös muuttumaan, se on kasvavan kaupungin piirre. Toivon, että me kaikki täällä nyt asuvat suhtaudumme avoimuudella tuleviin asukkaisiin ja innostumme muutoksesta ja uudesta.
Isoin kysymys minulle yleiskaavan yhteydessä on alusta asti ollut Keskuspuisto. Kuulun siihen suureen joukkueen helsinkiläisiä, joille Keskuspuisto on henkilökohtaisessa käytössä kulunut juoksu- ja hiihtomaasto. Se on myös satavuotisen kaupunkilaisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia painottaneen kaupunkikehityksen tulos ja sellaisena symbolinen.
Helsinkiä on kehitetty kaupunkilaisten yhteisenä omaisuutena. Me jaamme merien rannat ja rakensimme aikanaan metron koko niemen ympäri suunnitellun moottoritien sijaan. Keskuspuiston idea on kestänyt eri aikojen trendit: meillä on laaja alue, jonne kaikki kaupunkilaiset pääsevät ilman omaa autoa.
En myöskään näe Keskuspuistoa paikkana, joka on ikään kuin yksi vaihtoehto monien joukossa puolustettavaksi asiaksi yleiskaavakeskustelussa. Keskuspuiston merkitys ja mittakaava on eri kuin Vartiosaaren tai Malmin lentökenttäalueen. Kaikissa mainituissa ymmärrän niitä nykyisellään käyttävien ryhmien näkökulmat, mutta päättäjänä näen, että Keskuspuisto on aivan eri mittakaavassa laajojen kaupunkilaisjoukkojen käytössä nyt ja kasvavassa Helsingissä.
Kun lautakunta saa työnsä päätökseen pääsemme arvioimaan, onko lopputulos sellainen, jonka voi hyväksyä. Keskuspuistossa ongelmallisimmat kohdat liittyvät Hämeenlinnan väylän ja Raide-jokerin suunnitelmiin. Näiden kahden liikenteellisen linjauksen vaikutus Keskuspuistoon on arvioitava kohta kohdalta.
Vuoden ajan monet meistä päättäjistä ovat myös toivoneet, että virasto järjestää kävelyjen ja pyöräretkien sarjan, joilla havainnollistetaan, mitä pikselit tarkoittavat ennen kuin valtuusto yleiskaavapäätökset alkusyksystä tekee. Niiden aika on viimeistöön sitten, kun lautakunnan käsittely on saatu valmiksi!
Koko kaupungin tasolla yleiskaavaratkaisun tekeminen on välttämätöntä nyt, jotta monien alueiden kehittäminen ja asemakaavojen valmistelu pääsee vauhtiin. Vasta asemakaavathan ratkovat yksityiskohtaisen suunnittelun lähtökohdat. Mutta Hämeenlinnanväylän bulevardin ja Raide-Jokerin yksityiskohtia voidaan kenties arvioida myös jatkovalmistelussa.
0 Comments on "Keskuspuiston ja 7000 kodin puolesta"