Kymmenen kysymystä Helsingistä, toimittanut Leena Honkavaara.

Miten kauan olet ollut helsinkiläinen? Miten Helsinki on muuttunut sinä aikana?

Muutin Helsinkiin vuonna 1995. Olin asunut kaksi vuotta Italiassa sisäoppilaitoksessa ja minusta oli ihanaa sekä palata Suomeen että perustaa ensimmäinen oma koti. Minulla oli ilmoitus Kirkko ja kaupunki -lehdessä, jossa ”maalaistyttö etsi kotia”. Sain lukuisia tarjouksia. Päädyin Kallioon Neljännelle linjalle hoivakotiin muuttaneen ikäneidon asunnonpuolikkaaseen. Vuokra noin 30 neliöstä oli 1500 markkaa eli noin 250 euroa.

Helsingissä on näiden vajaan 20 vuoden aikana muuttunut paitsi asuntojen hinnat, niin ihan yleistunnelma. Kaupunkikulttuuria ja monenlaista tekemistä on tullut jatkuvasti lisää. Esimerkiksi ravintolakulttuuri on aivan muuttunut; on tullut etnisiä ravintoloita, on tullut kokonaan uusi nuorten suomalaisten kokkien luoma pohjoismainen ruokakulttuuri. Maahanmuuttajakulttuurit näkyvät enemmän.

Samalla on tullut selkeämmin vauras keskusta ja muu kaupunki -jako, jota lamasta toipuneessa 1990-luvun puolivälin Helsingissä ei samalla tavalla ollut. Se näkyy paitsi asunnoissa, myös kahviloiden ja ravintoloiden hinnoissa ja asiakkaissa. Välillä huomaan tuntevani itseni nukkavieruksi Helsingin keskustan kaduilla.

Mikä on parasta Helsingissä?

Ollakseen pääkaupunki, käytännön elämä Helsingissä on helppoa. Etäisyydet ovat lyhyitä, liikkuminen on sujuvaa eikä päivittäisessä elämässä tarvitse käyttää tuntikausia matkustamiseen, kuten monissa Euroopan pääkaupungeissa. Valtaosan on mahdollista järjestää arkinen elämä niin, että matkat kotiin, töihin, päiväkoteihin ja kouluihin ovat suhteellisen sujuvia. Ympärivuotisena pyöräilijänä olen tällä hetkellä baanan lumoissa.

Lasten kanssa olen oppinut rakastamaan puistoja, joita muuhun maailmaan verrattuna on ihanan paljon ja kaikki siistejä, kaikille avoimia ja yhteisiä. Lasten kannalta arvostan sitä, että 8-vuotias voi liikkua itsekseen kouluun ja harrastuksiin – taas asia, mikä ei totisesti ole selviö monessakaan paikassa.

Erityisen rakas minulle on Helsinkiä ympäröivä meri, myös syksyinen ja talvinen kylmä kosteus, jonka se tuo mukanaan. Meri on ikuinen lupaus vapaudesta; niin kuin Edith Södergran kirjoitti ”Ihana meri on vaarallisin nähdä”.

Minulle parasta Helsingissä on ollut myös se, että olen saanut täällä kaiken tarvitsemani palvelun. Terveydellisiä asioita on ollut siinä määrin sekä itsellä että lapsilla, että olen todella kiitollinen julkisen terveydenhuollon asiakas. Päiväkodeissa ja kouluissa tuntuu välillä työskentelevän ihmeidentekijöitä.

Mitä Helsingissä pitäisi parantaa?

Kaipaisin enemmän liikettä kaupunginosien välillä. Nyt liike on pääsääntöisesti muusta kaupungista kohti keskustaa töihin tai vapaa-ajan rientoihin. Omassa elämässä havahduin siihen, miten innostavaa meille kaikille oli, kun lasten harrastukset veivät metrolla Myllypuroon Liikuntamyllyyn tai Itäkeskukseen uimaan ja samalla etnisiin ruokakauppoihin. Tällaisia syitä liikkua ees taas kaupungin sisällä saisi tulla enemmän. Se on myös tapa vastata kaupunginosien jakaantumiskehitykseen. Pitää siis luoda jatkossakin kiinnostavia paikkoja eri puolille kaupunkia. Koulujen osalta tämä tarkoittaa erikoisluokkien sijoittelua ympäri kaupunkia, liikunta- ja kulttuuripaikkojen osalta samoin.

Yksi alue, joka kaipaisi kiireellistä kohennusta on Hakaniemen seutu. Se on maantieteellisesti hieno paikka, esimerkiksi merta on monella suunnalla. Lisäksi siellä on perinteikäs tori ja kauppahalli. Hakaniemen ympäristössä asuu paljon ihmisiä pienehköissä asunnoissa, joten kysyntää yhteiselle julkiselle tilalle on.

Ulkoliikuntapaikkojen osalta toivoisin, että kunnossapito linjattaisiin säiden eikä kalenterin mukaan. Viime talvina luistelukenttien huolto on loppunut kauden ollessa parhaimmillaan. Tänä syksynä Talin futisnurmi meni kiinni keskellä parasta syksyn treenikautta. En jaksa uskoa, että tämä olisi liian kallista tai vaikeaa toteuttaa, jos halua on.

Kunnallisvaaliteemasi on ”Tavoitteena Huoleton Helsinki”. Mitä se tarkoittaa?

Hyvinvointivaltion perustana on se, että mahdollisimman moni tekee töitä. Työtä tekemällä meillä on varaa ylläpitää yhteistä ympäristöä, yhteisiä palveluita ja sitä myöten jakaa riskejä, joita elämässä väistämättä on. Tältä pohjalta teema ”tavoitteena huoleton Helsinki” tarkoittaa sellaisen Helsingin vaalimista ja rakentamista, jossa yhteiset julkiset palvelut kirjastosta lähikouluun ja päivähoidosta ikäihmisten hoivaan ovat kunnossa. Olen tiivistänyt sen niin, että huolettomassa Helsingissä ensimmäinen työpaikka löytyy, lapsi on mukava laittaa lähikouluun, bussit kulkevat ja pyöräteitä riittää, rakennetaan kohtuuhintaisia koteja, lähikirjasto palvelee, infoaa ja innostaa, lääkäriin pääsee, eikä yksityisiä vakuutuksia tarvita, lasten ja vanhuksien hoitoon satsataan, innostetaan yrittämään ja keksimään uutta. Puistot siivotaan ja ladut ovat kunnossa.

Mitkä ovat tulevan Helsingin kaupunginvaltuuston keskeisimmät ja vaikeimmat haasteet?

Nykymaailmassa neljä vuotta on pitkä aika ja voi hyvin olla, ettemme osaa nähdä nyt kysymyksiä, jotka nousevat merkittäviksi.

Nykynäkökulmasta nostaisin neljä sellaista asiaa, joissa näen, että tulevien neljän vuoden aikana tehtävät ratkaisut voivat olla aivan ratkaisevia siinä, millainen Helsinki on jatkossa.

Ensimmäinen on maahanmuuttopolitiikka. Jopa pääkaupunkiseudulla väestönkasvu perustuu tällä hetkellä maahanmuuttajaväestöön eli siellä on meidän tulevaisuuspotentiaali. Työministerin johdolla valmisteltu Suomen kautta aikojen ensimmäinen valtion kotouttamisohjelma hyväksyttiin kesäkuussa ja siltä pohjalta lähtevä kotouttamis- ja maahanmuuttopolitiikka on näytön paikka myös Helsingille.

Toinen kysymys liittyy nuorten kaikenlaisesta osallisuudesta kaupunkiin. Kaupunki kuuluu kaikille ja osallisuutta tuntevat ihmiset kokevat myös yhteisvastuuta. Nuorten yhteiskuntatakuun kautta tulemme huolehtimaan siitä, että kaikille on paikka myös yhdeksännen luokan jälkeen ja että nuorten työttömyys ei missään tilanteessa jatku kolmea kuukautta pitempään.

Kolmas keskeinen kysymys on asuminen. Olen taipuvainen ajattelemaan, että monet prosessit kestävät luvattoman kauan, kun meillä on mahdollista monenlainen valittaminen ja sillä tapaa asioiden hidastelu ja jarruttelu. On kerta kaikkiaan saatava koko metropolialueen asuntorakentaminen nopeammaksi ja haettava siihen kaikki mahdolliset keinot.

Neljäntenä asiana tulee kaupunkikehityksen tasapainottaminen ja eriytymiskehitykseen nykyistä vahvemmin reagoiminen. Haluaisin nähdä, että myös ja ehkä oikein erityisesti epävarmana taloudellisena aikana lähdemme siitä, että haluamme koko kaupungin olevan elinvoimainen ja tulevaisuuteen katsova.

Mitkä ovat ne keskeisimmät teemat, joita itse pitäisit esillä Helsingin kaupunginvaltuustossa?

Ensinnäkin yleisesti ajattelen, että kaupunki voi olla radikaalimpi toimija kuin valtio. Tästä oli minusta hyvä esimerkki Demarien ja ennen kaikkea Thomas Wallgrenin valmistelusta valtuustoon tuotu globaalin vastuun ohjelma. Me helsinkiläisinä voimme ottaa aloitteen omiin käsiimme ja kieltäytyä sellaisesta toiminnasta, joka on etiikkaamme tai oikeustajuamme vastaan. Yhteistyö veroparatiiseihin varansa piilottavien yrityksien kanssa on hyvä esimerkki.

Pitäisin esillä teemoja liittyen kaupungin rooliin edelläkävijänä työnantajana. Nuorisotakuun toteuttaminen alkaa 2013 eli valtuustokauden alkaessa ja Helsinki voi olla monessa lippulaiva. Nuorten, osatyökykyisten, pitkään työttömänä olleiden ja esimerkiksi vammaisten työllistymisessä on paljon kiinni aika pienistä ja yksinkertaisistakin asioista, jos ne vaan otetaan vakavasti.

Edellä jo puhuttiin huolettoman Helsingin tavoitteesta: siinä kiteytyy paljon asioita, joita pitäisi esillä ja joiden puolesta haluan toimia: yhdenvertainen ja jatkuvasti kyntensä näyttävä peruskoulu, jonka upeille opettajille taataan edellytykset tehdä ”tulosta”, julkiset palvelut, joista olemme ylpeitä ja jotka vastaavat arkisen elämämme tarpeita eri elämänvaiheissa, innostavat ympäristöt ja tekemiseen kannustava ilmapiiri.

Työskentelet tällä hetkellä työministeri Lauri Ihalaisen erityisavustajana. Mitä tämä työkokemus toisi mukanaan työskentelyysi Helsingin kaupunginvaltuustossa?

Ilman muuta tuo linkin kaikkiin työllisyyskysymyksiin, eli Helsingissä toteutetaan niitä asioita, joita pyrimme valtiotasolla saamaan liikkeelle. Nuorten yhteiskuntatakuu, valtion kautta historian ensimmäinen kotouttamisohjelma, julkisiin hankintoihin vaikuttava hankintalaki, osatyökykyisten työllistymisen toimenpideohjelma, laaja yrityspalvelu-uudistus – tässä muutamia esimerkkejä työministerin alaisuudessa valmistelussa olevista asioista. Ajattelen, että mahdollinen rooli valtuutettuna yhdistäisi arkisen helsinkiläisyyteni ja sieltä kumpuavat arkiset kokemukset ja valtion politiikassa tekemäni työn, jota kaupungin tasolla sovelletaan käytäntöön.

Miltä Helsinki näyttäytyy työssäkäyvän ihmisen näkökulmasta, entä työttömän?

Toivon, että Helsinki näyttäytyy kaikille omana kotikaupunkina, lapselle, ikäihmiselle, työssä käyvälle, työttömälle. Siksi kaupungissa on oltava paljon ja monipuolista yhteistä julkista tilaa: kirjastoja, puistoja, hiihtolatuja, merenrantapenkereitä.

Juuri siksi työttömyyden pitkittymistä pitäisi pystyä kaikin tavoin estämään, että ihmiselle ei muodostuisi toisaalta muiden silmissä ikuista työttömän statusta ja toisaalta omaa identiteettiä, jolle työssäkäynti tuntuu yhä vieraammalta ja ehkä pelottavaltakin.

Mitä konkreettista voisit tehdä nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi Helsingissä?

Yksin voi tehdä vähän mutta porukassa valtavan paljon. Olemme tänä syksynä järjestäneet Nuorten yhteiskuntatakuun Roadshowta ympäri Suomea yhteensä 15 paikkakunnalla. Avaus oli täällä Helsingissä. Tilaisuuksien idea on ollut tuoda yhteen TE-toimistot, kuntien edustajat, opetuspuolen ihmiset, nuoret ja nuorten järjestöt, elinkeinoelämä, yksittäiset yrittäjät jne. Pelkästään prosessi näyttää tuottavan asioita: yhdessä mietitään, mitä voidaan tehdä. Useinhan on kyse esimerkiksi siltojen luomisesta vaikkapa työpajojen ja työpaikkojen välille tai oppilaitoksien ja työelämän välille.

McDonaldsin edustaja lupasi Yhteiskuntatakuu Roadshown paneelissa, että tulevan vuoden aikana hän pyrkii tekemään kolme uutta ennen tekemätöntä juttua nuorten työllistämiseksi. Eli uskon, että meillä on paljon mahdollisuuksia Helsingissä, kun nuorisotyöttömyys on nyt onneksi noussut niin keskeiseksi teemaksi kaikkien huulilla.

Nimeä 3-5 itsellesi merkityksellistä paikkaa Helsingissä ja perustele!

Lapinlahden sairaalalta Hietsuun ja Seurasaareen kulkeva lenkkipolku. Ollut lähilenkkipolku puolison kanssa toistakymmentä vuotta. Aurinko laskee syyskesästä alkaen ihanasti, merituuli hellii, horisontissa yhtä aikaa kaunista luontoa ja sykkivä kaupunki. Tällä polulla molemmat lapseni ovat kulkeneet ensin kärryissä, sitten omilla jaloillaan ja nyt pyörillään. Väitän, että Suomen kauneimpia lenkkireittejä.

Hiihtoladut. Meillä on ollut käsittämättömän upeita hiihtotalvia viime vuosina, vaikka viime vuonna lumi tulikin myöhemmin. Helsingin ladut ovat upeassa kunnossa arjet ja pyhät ja ajatelkaa, että aivan maksutta käyttäjille. Suomessa kansanhiihto-meininki on mahtavaa ja siinä on minusta yksi tavoite, että nuoremmat sukupolvet pääsevät tähän hulluuteen kiinni! Uskon, että minulle paras stressinsietolääke ja masennuksentorjuntakeino on hiihtolatu. Erityisen rakkaaksi ladut ovat tulleet, koska molemmat poikani ovat olleet todella innokkaita hiihtäjiä ja sivakoinnista on tullut meidän perheen yhteinen talvijuttu. Paloheinän peltoreitti on oiva paikka pienille hiihtäjänalueille opetella ja kevätauringon kajossa lumoavan kaunis. Pari kertaa olen onnistunut aloittamaan kevättalven päivän varhaiselle aamuhiihdolla – en heti keksi hienompaa alkua päivälle.

Hakaniemi, linjat ja Tokoinranta. Ensimmäinen kotini Helsingissä oli Neljännellä linjalla ja seudusta muodostui ”oma”. Puuro tai kahvit Hakaniemen torilla tai ostokset hallin liha- kala- ja juustokaupoissa sekä Hämeentien valloittaneissa etnisissä ruokakaupoissa ovat arjen luksusta. Jos pitäisi valita yksi kirjasto Helsingin mahtavasta kirjastoverkostosta, Kallion kirjasto olisi edelleen kisassa kova ehdokas, vaikka siellä ei nyt tule paljon asioitua.

Jätkäsaaren tekonurmi. Viimeisen kahden vuoden ajan Ruoholahdessa ja Eirassa futista harrastaneet pojat ovat varmistaneet, että Jätkäsaaren tekonurmikentän tuulen tuiverruksesta on tullut osa omaa perus-Helsinkiä. Vapaaehtoinen urheiluseuratoiminta on perinteinen suomalainen vahvuus, jota on syytä vaalia. Futis on globaali laji, joka tuo kaikki kansat meillä ja muualla yhteen. Helsingissä tämä kaikki palautuu minulla nyt Jätkäsaaren kentälle, joten se nousee topteniin.

Pihlajasaari. Ylipäänsä Helsingin saaret ovat yhteinen aarteemme. Pihlajasaari on meidän perheelle erityinen, koska vietimme aikanaan esikoisen nimenantojuhlaa siellä. Kummit antoivat lahjaksi kaupungin insinöörin kanssa valitsemansa vanhan mäntypuun. Pihlajasaaren ulkomerelle antavien kallioiden tunnelmassa on Tove Janssonin meri. Ja Pihlajasaareen helteisenä kesäpäivänä eväskorien kanssa matkaavissa helsinkiläisissä, jotka lähtevät lähiöistä kesäpäivää yhteiseen saareen viettämään, on sellaista helsinkiläistä elämänmuotoa, jota haluan vaalia eli yhteisiä tiloja, luontoa kaikkien saavutettavissa.

Huomaan, että Helsinki on rakas. Tähän listaan voisi eri perusteilla jatkaa ainakin: baana, Kom-teatteri, kansalliskirjasto, Harakan saari, Temppeliaukion kirkko, naistenklinikka, Yrjönkadun ja Itäkeskuksen uimahallit, Töölönlahti, Corona bar, Kisahalli, Hietsun kirppis, Cafe Delicato, ravintola Satkar…