(kolumni UPD:ssa 23.3.2011)

Olen tottunut aikuisikäni puhumaan hyvinvointi yhteiskunnasta. En nähnyt merkityseroa sen ja hyvinvointivaltion välillä. Molemmat ovat tarkoittaneet tuttua pohjoismaista meininkiä, jossa käydään tarhassa, peruskoulussa ja kirjastossa ja ollaan lama-aikoina huolissaan ulkomaankaupasta.

Vasta hiljattain olen alkanut puhua hyvinvointivaltion puolesta. Hyvinvointivaltion ja –yhteiskunnan erottaa vastuu: valtio ja julkinen valta vastaavat niin verotuksesta kuin palvelujen järjestämisestä. Valtio siis luo edellytykset hyvinvointiyhteiskunnalle, johon kuuluvat kansalaiset, yritykset ja yhteisöt.

Miksi hyvinvointivaltion puolustaminen on tärkeää tässä ajassa?

Lukuisat kotimaiset ja kansainväliset tutkimukset osoittavat, että yhteiskuntien tasa-arvo, kansakunnan kilpailukyky ja kansalaisten hyvinvointi ovat suoraan sidoksissa siihen, miten voimakas julkisen vallan rooli on ollut. Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat tästä esimerkki, jota muualla maailmassa ihaillaan ja josta haetaan mallia.

Näistä kiistattomista tuloksista huolimatta hyvinvointivaltio ei ole kaikille itsestään selvä peruslähtökohta. Sitä kuvastaa kokoomuksen paremminvointivaltio-retoriikka tai kasvu- ja yrittäjäseminaari maanantaina Finlandia-talolla otsikolla ”Hyvinvoinnin jälkeen”. Tässä retoriikassa huomio on valtiossa lähinnä verokiskurina. Vähemmän muistellaan sitä, että julkiseen kassaan kerätyillä varoilla rahoitetaan julkisia palveluja ja näin rakennetaan edellytyksiä – korkeasti koulutettua työvoimaa ja luotettavaa infrastruktuuria – myös elinkeinoelämälle.

Hyvinvointivaltio kyseenalaistuu myös Perussuomalaisten nurkkakuntaisessa retoriikassa, joka mukamas puolustaa suomalaista teollisuutta. Pohjoismaat ovat menestyneet nimenomaan globaalin yhteistyön ja avoimuuden ansiosta. Vientivetoiselle taloudelle nationalistinen supisuomalaisuuteen käpertyminen ja siirtolaisvastaisuus on myrkkyä.

Tarvitaan hyvinvointivaltion vastaisku. Pinnallisia sanaleikkejä harrastavat nuoret toivot ja antieurooppalaiset soinilaiset on haastettava: ettekö näe, että hyvinvointivaltio luo menestyksen edellytykset?

2010-luvulla hyvinvointivaltion merkitystä yksilön kannalta korostaa myös jatkuva globaalin talouden rakennemuutos. Hyvät ja luotettavat julkiset palvelut mahdollistavat riskinoton ja esimerkiksi uudelleen kouluttautumisen. Jos luottaa yhteiskunnan turvaverkkoihin haaksirikkojen sattuessa, uskaltaa suhtautua avoimesti maailman muutokseen.

Hyvinvointivaltion kritiikissä mainitaan usein myös liian hyvä sosiaaliturva, joka ei kannusta ja joka on rakenteeltaan tilkkutäkkimäinen. Ratkaisuna tarjotaan usein perustuloa. Osmo Soininvaaralta kysyttiin viime viikolla Killan kyselytunnilla vertailumaita, joissa perustulo on käytössä. Oden vastaus oli ”Libya ja tavallaan Brasilia ja verotuksen kautta siihen suuntaan jotain kokeiluja Hollannissa”.

Hyvinvointivaltion vastaisku korostakoon tutkittua tietoa pohjoismaisen mallin menestyksestä. Pyörää ei kannata keksiä uudelleen. Suuri tehtävämme onkin muokata työn merkitystä ja talouden kestävyyttä korostava ja ajan haasteisiin ikääntymisestä ilmastonmuutokseen vastaava 2010-luvun hyvinvointivaltio. Se luo edellytykset kansalaisten, yrityksien ja yhteisöjen hyvinvointiyhteiskunnalle, jota luonnehtii osallistuminen ja yhteisvastuu.