httpv://www.youtube.com/watch?v=5vKtXNTDYo0
Politiikan pelastusohjelmassa on käyty vilkasta keskustelua työelämästä, jonka kysymyksistä monet ovat myös itselleni uusia. Seuraavassa keskustelun lähtökohdat – sekä omani että Politiikan Pelastusohjelmalaisten kirjaamat – sitten kaksiraideideamme ja PALJON kysymyksiä teille kaksiraide-mallista ja eurooppalaisista työmarkkinoista. Loppusanoissa hieman julistusta. Ja tiedoksenne sekin, että ensi viikolla Politiikan Pelastusohjelma käsittelee kehitystä ja kehitysyhteistyötä.
Lähtökohdat
Yhtä mieltä olemme ainakin siitä, että nykyiset instituutiot eivät tunnu pysyneen perässä, kun yritysmaailma on muuttunut ja työelämä sen mukana. Sosiaali- ja työttömyysturvaan on ilmestynyt aukkoja eikä ay-liikekään ole aina ollut hereillä niitä paikkaamassa.
Moni teistä kirjoittajista elää samanlaisissa ”tyypillisen epätyypillisissä” työsuhteissa kuin minä. Määräaikaisuudet ja niiden väliset katkokset ovat arkipäivää, vaikka työuraa olisi takana jo yli kymmenen vuotta. Ja sanottakoon se vielä tässä, etten itse ole kokenut tätä ongelmallisena an sich.
”Epätavallisten” työsuhteiden lisääntymistä mitä moninaisimmissa tehtävissä ei voi varmastikaan kokonaan estää eikä siihen enää ole minusta järkeä pyrkiäkään. Kymmenien vuosien työsuhteet vähenevät ja samalla ihmisten työelämää koskevat kysymykset muuttuvat. Mitä minulle jää käteen, jos sairastun pätkätyössä tai uutta keikkaa ei löydykään? Miten käy eläkkeeni, kun en tiedä, mikä on tulotasoni ensi vuonna tai kuusikymppisenä – tai edes sitä, missä ammatissa toimin kymmenen vuoden päästä?
Idea ja kysymyksiä
Anu esitti, että sosiaaliturvajärjestelmää tulisi kehittää kahden raiteen mallilla (Jussille kiitos tästä Politiikan Pelastusohjelman lanseeraamasta ympäristötietoisesta termistä!). Oikealla raiteella tavoitellaan normaaleja ja kokoaikaisia työsuhteita. Viereisellä raiteella puolestaan lähdetään katkonaisten ja vaihtelevien työurien todellisuuksista, mutta tavoitteena on aivan yhtä laadukas ja rivakka matanteko. Tämä raide on vielä avaamatta, mutta toivon mukaan rakenteilla.
Nyt kysymyksiä:
- Mitä on tehtävissä Euroopan sisällä, jotta kaksiraidemalli-ajattelua voisi edistää? Miten tätä ongelmaa on yritetty ratkoa eri jäsenmaissa?
- Entä miten tarkkaan EU:n tulisi teidän mielestänne puuttua työelämän pelisääntöihin ja säännellä niitä? Viime joulukuussa Europarlamentti mm. hylkäsi työaikadirektiivin, joka olisi sallinut Englannin tapaan yli 48 tunnin työajan. Ay-järjestöillä oli keskeinen rooli direktiivin hylkäämisessä. Toisaalta ainakin Liina, Jussi V. ja Milka uskovat, että ay-toiminnan täytyisi pystyä vielä selvemmin kansainvälistymään tai peräti ylikansallistumaan eurooppalaiseksi.
- Pitkään eurooppalaisessa työelämätoiminnassa vaikuttanut Markku Jääskeläinen totesi EU-parlamentin olevan palkansaajan paras ystävä EU:ssa, onko näin?
- Riittääkö”eurooppalainen sosiaalidialogi” vai tarvitaanko valtioiden rajat ylittäviä työmarkkinasopimuksia? Miten käy dialogin, kun lama vähentää työtä ja kriisi saattaa kärjistää hyvin ja huonosti toimeentulevien eurooppalaisten välistä kilpailua?
Miten estää työehdoilla kilpailemisen haittavaikutukset?
Loppusanat
Työelämä ja työstä saatava palkka ja sosiaaliturva ovat olennainen osa hyvinvointiamme. Uusi Sosiaalinen Eurooppa merkitsee sitä, että jatkossakin on tehtävä Euroopan laajuista sosialidemokraattista työtä. Täytyy huolehtia siitä, että myös uusien jäsenmaiden palkansaajien työnteon ehtoja parannetaan. Tämä on ehdottomasti paras tie työehtokilpailun rajoittamisessa. Sama pätee tietenkin koko maailman tasolla. Toisin sanoen suomalainen ay-liike tekee parasta työtä puolustamalla työntekijöiden oikeuksia kaikkialla niin monella raiteella, kun tarkoituksenmukaista on.
4 Comments on "Kahta raidetta kaiken maailman työmarkkinoille"
aarne kiuru
17.4.2009Mm. sosiaalisesta Euroopasta kirjoittaa Erkki Tuomioja mainiosti blogissaan, http://www.tuomioja.org/. Pitäisköhän lukea tämä hallituksen selonteko EU-politiikasta oikein ällästikun kanssa. Tai paremminkin huomioida se, mitä siinä ei lue.
Ilkka Ruoppila
17.4.2009Historian tutkija ei varmaan pahastu pienestä historiapalasta näin alkuun. Kun työeläkejärjestelmä Suomessa luotiin 1962, niin pätkätöille rakennus-, satama- sekä maatalous- ja metsäaloilla luotiin oma lakinsa ja LEL-työeläkekassansa, joka on nykyisin Etera. Myöhemmin ovat suuren työn ja tuskan jälkeen taiteilijat ja free-lancetyöntekijät päässeet tyypillisinä pätkätyöntekijöinä eläketurvan piiriin. Kyllä tälle toiselle raiteelle on löytynyt ratkaisuja, kun vain on poliittista tahtoa! Pätkätyötkin kansainvälistyvät, kun välillä tehdään työtä yhdessä maassa ja välillä toisessa. Tässä EU on keskeisessä roolissa, kun eri maissa hankittuja eläkkeitä aikanaan sovitetaan yhteen ja maksetaan eläkeläiselle. Tällöin se toinen raide tekee hankalia mutkia ja juna eli eläkeläinen voi tippua raiteiltakin, elleivät Euroopan unioni ja parlamentti pidä rataa kunnossa. Tässä on tärkeätä eurooppalaisen ay-liikkeen yhteinen vaikuttaminen komissioon ja parlamenttiin. Muistaakseni ay-liike on edustettuna Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa, jonka työtä on myös tärkeätä seurata.
Ei pidä kuitenkaan unohtaa keskustelusta Kansainvälisen työjärjestön eli ILO:n roolia, jossa toimii kolmikanta. Senkin kautta on vaikutettavissa erityisesti EU:n ulkopuolella oleviin maihin globalisaation hallitsemiseksi.
Iso merkitys on EU:lla Maailman kauppajärjestön (WTO) neuvotteluissa, jotta siellä pidetään esillä myös sosiaalista dialogia eikä pelkästään kaupallista!
Politiikan pelastusohjelmassa on hyvä pitää mielessä ja keskusteluissa mukana myös EU:n vaikutus kansainvälisissä neuvotteluissa.
Töitä riittää, kun Vanhasen hallitus näkyy unohtaneen EU:n sosiaalisen ulottuvuuden tyystiin Suomen EU-selonteosta. Tällaista työtä varten tarvitsemme parlamenttiin osaavia ja kansainväliseen kanssakäymiseen kykeneviä demarimeppejä!
Pilvi Torsti
18.4.2009Ilkka ja Aarne ovat lisänneet tärkeitä havaintoja työelämäaiheesen. "Sosiaalinen Eurooppa" tarkoittaa tässä yhteydessä tosiaan ranskasta tulevaa ajattelua, jossa sana "sosiaalinen" ei käänny kovin hyvin "yhteiskunnallinen", vaan viittaa vahvasti esim. näihin työelämäkysymyksiin, tasa-arvoon jne. Kaikki mikä ei puhtaasti taloutta on sosiaalista (ja ainahan talous kietoutuu muihin asioihin). Aivan erinomainen tuore esitys aiheesta minusta on Markku Jääskeläisen kirjoittama eiste "Sosiaalinen Eurooppa - yhteinen tavoitteemme", joka löytyy täältä. Hallituksen EU-selontekoa olisi hyödyttänyt tämän esityksen lukeminen.
EU:n roolista muun maailman suhteen: kirjoitan täällä ensi viikolla kehityksestä ja kehitysyhteistyöstä. Yleisellä tasolla tämä EU:n ulottuvuus on yksi syy, miksi olen innostunut ja motivoitunut näistä vaaleista: vaativat ajan kysymykset; ilmasto, energia, talouden rakenteet eli uusi yhteiskunnan ja markkinoiden välinen suhde ovat kaikki sellaisia, joissa tarvitaan ylikansallista politiikkaa. Suomesta katsottuna se tarkoittaa 1) olemista mukana EU:n päätöksenteossa 2) vaikuttamista muuhun maailman EU:n osana, koska EU on kaikella tavalla mitattuna merkittävä kansainvälinen toimija.
Pilvi Torsti
18.4.2009Ja se vielä Ilkalle, että Mirja Janjerus, joka teki työuransa SAK:ssa näiden kysymyksien parissa, totesi, että nimenomaan eläkkeissä tätä kaksiraiteisuutta on hienosti kehitetty vuosikymmeniä. Hänen mukaansa Suomi on tässä ehkä "maailman paras" eli esim. Ruotsissa kaikissa opiskeluaikojen kesätöistä ja muista pätkistä ei eläkettä kerry. Eli kiitos historiallisten faktojen erittelystä vielä sinulle myös.