httpv://www.youtube.com/watch?v=5vKtXNTDYo0

Politiikan pelastusohjelmassa on käyty vilkasta keskustelua työelämästä, jonka kysymyksistä monet ovat myös itselleni uusia. Seuraavassa keskustelun lähtökohdat – sekä omani että Politiikan Pelastusohjelmalaisten kirjaamat – sitten kaksiraideideamme ja PALJON kysymyksiä teille kaksiraide-mallista ja eurooppalaisista työmarkkinoista. Loppusanoissa hieman julistusta. Ja tiedoksenne sekin, että ensi viikolla Politiikan Pelastusohjelma käsittelee kehitystä ja kehitysyhteistyötä.

Lähtökohdat

Yhtä mieltä olemme ainakin siitä, että nykyiset instituutiot eivät tunnu pysyneen perässä, kun yritysmaailma on muuttunut ja työelämä sen mukana. Sosiaali- ja työttömyysturvaan on ilmestynyt aukkoja eikä ay-liikekään ole aina ollut hereillä niitä paikkaamassa.

Moni teistä kirjoittajista elää samanlaisissa ”tyypillisen epätyypillisissä” työsuhteissa kuin minä. Määräaikaisuudet ja niiden väliset katkokset ovat arkipäivää, vaikka työuraa olisi takana jo yli kymmenen vuotta. Ja sanottakoon se vielä tässä, etten itse ole kokenut tätä ongelmallisena an sich.

”Epätavallisten” työsuhteiden lisääntymistä mitä moninaisimmissa tehtävissä ei voi varmastikaan kokonaan estää eikä siihen enää ole minusta järkeä pyrkiäkään. Kymmenien vuosien työsuhteet vähenevät ja samalla ihmisten työelämää koskevat kysymykset muuttuvat. Mitä minulle jää käteen, jos sairastun pätkätyössä tai uutta keikkaa ei löydykään? Miten käy eläkkeeni, kun en tiedä, mikä on tulotasoni ensi vuonna tai kuusikymppisenä – tai edes sitä, missä ammatissa toimin kymmenen vuoden päästä?

Idea ja kysymyksiä

Anu esitti, että sosiaaliturvajärjestelmää tulisi kehittää kahden raiteen mallilla (Jussille kiitos tästä Politiikan Pelastusohjelman lanseeraamasta ympäristötietoisesta termistä!). Oikealla raiteella tavoitellaan normaaleja ja kokoaikaisia työsuhteita. Viereisellä raiteella puolestaan lähdetään katkonaisten ja vaihtelevien työurien todellisuuksista, mutta tavoitteena on aivan yhtä laadukas ja rivakka matanteko. Tämä raide on vielä avaamatta, mutta toivon mukaan rakenteilla.

Nyt kysymyksiä:

  • Mitä on tehtävissä Euroopan sisällä, jotta kaksiraidemalli-ajattelua voisi edistää? Miten tätä ongelmaa on yritetty ratkoa eri jäsenmaissa?
  • Entä miten tarkkaan EU:n tulisi teidän mielestänne puuttua työelämän pelisääntöihin ja säännellä niitä? Viime joulukuussa Europarlamentti mm. hylkäsi työaikadirektiivin, joka olisi sallinut Englannin tapaan yli 48 tunnin työajan. Ay-järjestöillä oli keskeinen rooli direktiivin hylkäämisessä. Toisaalta ainakin Liina, Jussi V. ja Milka uskovat, että ay-toiminnan täytyisi pystyä vielä selvemmin kansainvälistymään tai peräti ylikansallistumaan eurooppalaiseksi.
  • Pitkään eurooppalaisessa työelämätoiminnassa vaikuttanut Markku Jääskeläinen totesi EU-parlamentin olevan palkansaajan paras ystävä EU:ssa, onko näin?
  • Riittääkö”eurooppalainen sosiaalidialogi” vai tarvitaanko valtioiden rajat ylittäviä työmarkkinasopimuksia? Miten käy dialogin, kun lama vähentää työtä ja kriisi saattaa kärjistää hyvin ja huonosti toimeentulevien eurooppalaisten välistä kilpailua?
    Miten estää työehdoilla kilpailemisen haittavaikutukset?

Loppusanat

Työelämä ja työstä saatava palkka ja sosiaaliturva ovat olennainen osa hyvinvointiamme. Uusi Sosiaalinen Eurooppa merkitsee sitä, että jatkossakin on tehtävä Euroopan laajuista sosialidemokraattista työtä. Täytyy huolehtia siitä, että myös uusien jäsenmaiden palkansaajien työnteon ehtoja parannetaan. Tämä on ehdottomasti paras tie työehtokilpailun rajoittamisessa. Sama pätee tietenkin koko maailman tasolla. Toisin sanoen suomalainen ay-liike tekee parasta työtä puolustamalla työntekijöiden oikeuksia kaikkialla niin monella raiteella, kun tarkoituksenmukaista on.