Hävettää, ettemme onnistuneet estämään historiallisen älytöntä päätöstä!

Kirjoittanut | Julkaistu: 15.12.2015

Nyt hävettää. En tajunnut, että äänestys subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta oli eduskunnassa tänään. Nyt on äänestetty.  Äänin 114-65 yksi oman elämäkaareni aikana tasa-arvoa tässä maassamme merkittävästi muokannut asia kuopattiin.

Miten tämä yhteiskunta saattoi hyväksyä tämän ilman, että nostimme suurempaa elämöintiä aiheesta? Mikä on Suomen viesti maailmalle, kun lähes kaikkialla taistellaan tasa-arvon puolesta ja esimerkiksi naisten osallistumismahdollisuuksien lisäämiseksi? Me päätimme lähteä peruuttamaan.

Tämä on historiallinen ja historiallisen älytön päätös. Minulle tämä osuu suoraan omaan elämänkaareen.

En itse päässyt päivähoitoon enkä kunnalliseen eskariin, kun terveyskeskushammaslääkäriäitini tulot olivat hieman liian suuret. Kerrostalojemme muut lapset pääsivät. Myös paras ystäväni Sirpa. Muistan hävenneeni sitä, että olisimme jotenkin muka riikkaampia, koska emme  arjessa  edes olleet. Perheemme historiassa oli omia mutkiaan ja vanhempani olivat ostaneet ensimmäisen asuntonsa ikätovereitaan myöhemmin niin, että inflaatio ei auttanut ja korot olivat ankarat.

Minua 11 vuotta nuorempi veljeni sen sijaan sai elää siinä Suomessa, jossa lasten varhaiskasvatusta eivät ole määritelleet vanhempien tulot.

Omat lapseni ovat nyt 11, 9 ja 1-vuotiaita. Vanhimmat nauttivat subjektiivisesta päivähoidosta täysimääräisesi. Kuopus aloitti oman uransa elokuussa. Ensi elokuusta lukien hän on samassa asemassa kuin minä aikoinaan: lapsia aletaan taas laittaa lokeroihin sen mukaan, mitä heidän vanhempansa tekevät. Onneksi asumme Helsingissä. Onneksi Helsingissä olemme päättäneet jatkaa subjektiivista päivähoitoa kuten ennenkin myös 2016.

Eduskunnan päätös kyseenalaistaa varhaiskasvatuksen idean, jossa lähdetään siitä, että kyse on lapsen oikeudesta. Miettikää, mitä tapahtuu käytännössä, kun täysipäiväisesti päiväkodissa käyvien lasten hyvinvoinnin mukaan organoisoitu toiminta ja päivärytmi pitää jatkossa pilkkoa niin, että joku on paikalla puolipäivää, toinen kaksi päivää viikossa ja kolmas jotain siltä väliltä. Lisäksi saamme seuraamme kyttäämisen ja juoroilun siitä, miksi kukakin lapsi  milläkin diilillä.

Hävettää siis. Tämä olisi ollut asia, jonka puitteissa olisi pitänyt päätyä osoittamaan massoittain mieltä ja luoda kaikki maailman paine joka ainoaa kansanedustajaa kohtaan. Nyt en sellaista nähnyt. Mikä meitä vaivaa?

Ainoa valo on päätöksemme Helsingissä subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttämisestä. Mutta koko maan lapsia ja suomalaista tasa-arvokehitystä se ei auta.

ps. nuorin lapseni ei 1.8.2016 voimaan tulevan lakimuutoksen puitteissa olisi päässyt viime elokuussa täysipäiväiseen päivähoitoon, koska olin itse kuuden kuukauden ajan muodollisesti pois työmarkkinoilta. Käytännössä toimin monissa luottamustehtävissä ja rakensin yritystä, jonka toiminta on nyt aloitettu ja joka tähtää kansainväliseksi kasvuyritykseksi. Olisinko hakenut erillispäätöstä saadaksemme täysipäiväisen päivähoidopaikan erityisperusteilla? Tuskinpa. Yritys olisi jäänyt perustamatta. Suomessa olisi yksi kv- kasvuun tähtäävä yritys vähemmän.

 

 

 

Vastaa