Mikael Jungner kirjoittaa vieraskynässään ihmisten unelmista ja yrittäjyydestä.

Tulevaisuudessa pärjää yhteiskunta, joka parhaiten yhdistää ihmisten unelmat, osaamisen ja kyvyt ihmisten tarpeisiin ja maailman haasteisiin. Yrittäjyys on vahvin malli tehdä tämä. Erityisesti pienemmät yritykset ovat omassa tekemisessään vapaita byrokratian kahleista ja puuhastelusta. Vapaus päättää itse siitä mitä tekee ja miten tekee motivoi enemmän kuin mikään muu kannustin. Suomi tarvitsee kansanyrittäjyyttä tässä monimutkaisessa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Kuntavaaleissa on kyse sekä hyvinvoinnin jakamisesta että sen luomisesta. Jos kaikki halukkaat pääsevät käyttämään lahjojaan ja näyttämään maailmalle mihin he pystyvät, syntyy tuosta toimeliaisuudesta jaettavaa koulutoimeen, terveydenhuoltoon, lastensuojeluun ja moneen muuhun arvokkaaseen

Helsinki voi houkutella yrittäjiä tai karkottaa ne pois. Helsinki voi tehdä yrittäjien elämästä vaikeaa tai sitten avittaa yrittäjiä menestykseen. Helsinki voi lamauttaa yrittämisen halun jo heti alkuun monimutkaisella säännöstöllä tai sitten tehdä helpommaksi sen ensimmäisen askelen ottamista.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Kaupunki voi ottaa vastuuta byrokratiaväännöistä nimeämällä yrittäjille omabyrokraatit. Omabyrokraatti taistelee hallinnon viidakoissa yrittäjän puolesta ja mikä parasta, pitää siitä. Kaupunki voi antaa jokaiselle 18 vuotta täyttävälle helsinkiläiselle halukkaalle ilmaiseksi oman rekisteröidyn yrityksen, toiminimestä osakeyhtiöön tarpeesta riippuen. Helsinki voi tarjota toimistotilaa nettiyhteyksillä, assistenttipalveluilla ja kokoustiloilla edullisesti ensimmäiseksi vuodeksi. Kaupunki voi ostaa tai hankkia alueen suuryrityksiltä niille tarpeettomia patentteja, joita jokainen Helsingissä yrittävä voi huoletta hyödyntää. Kaupungin virastot voivat avata kaiken datansa vapaaseen käyttöön erilaisten innovaatioiden ja sovellusten raaka-aineeksi. Helsinki voi suunnata julkisia hankintoja pienempiin paikallisiin kasvuyrityksiin…

Kyse ei ole siitä, ettemmekö me tietäisi mitä yrittämisen edistämiseksi pitäisi tehdä. Kyse on siitä, mitä me teemme. Helsinki kaipaa päättäjiä jotka ymmärtävät mistä tässä ajassa on kyse. Päättäjiä, jotka osaavat kääntää juhlapuheet konkreettisiksi teoiksi. Päättäjiä, joiden sydän palaa myös niille, joiden sydän palaa riskinotolle, heittäytymiselle ja hulluille unelmille.