Koulutus: 12-vuotinen peruskoulutus kaikille

Tutkijana ja valtiosihteerinä olen puhunut maailmalla monenlaisissa seminaareissa suomalaisesta koulutuksesta, ja viestini on ollut aina sama: koko väestön kouluttaminen on ollut tietoinen päätös rakentaa tasa-arvoista ja menestyvää yhteiskuntaa. Siinä on pitkälti onnistuttu. Suomalainen peruskoulu on ollut valtaisa menestystarina. Koulutus on mahdollistanut yksilöille mahdollisuuden nousta vaatimattomistakin lähtökohdista maailman huipulle, niin kuin Suomelle yhteiskuntanakin.

Suomi menestyy maailmalla vain koulutukseen nojaten. Meidän on luotava lisäarvoa oivalluksilla, joista muut haluavat maksaa korkean hinnan. Sivistys tarkoittaa sitä, että meillä on myös jatkossa Jaakko Hämeen-Anttilan kaltaisia ihmisiä yllättävissä tilanteissa selittämässä ja ymmärtämässä maailmaa ja sen muutosta. Siihen emme saa tuudittautua, että menestys tämän hetken Pisa-tutkimuksissa takaisi meidän pärjäävän jatkossakin, tai varmistaisi, että suomalaiset koululaiset oppivat riittävästi tai oikeita asioita.

Kun verrataan kouluvuosia, emme nimittäin ole lähelläkään maailman kärkeä. Monissa maissa peruskoulutus kestää 12 vuotta. Ja lukuisissa maissa korkeakoulutettujen määrä kasvaa Suomea nopeammin.

Eikä koulumme pysty enää erityisen hyvin estämään epätasa-arvoisia lähtöasemia. Oppilaiden erot osaamisessa kasvavat, koulupudokkuus pysyy sitkeästi korkeana. Kahden peruskoululaisen äitinä ja yliopiston dosenttina uskon ehdottomasti siihen, että pystymme nostamaan suomalaisen koulutuksen maailman huipulle myös tulevaisuudessa, ja että pystymme parantamaan koulutuksen tasa-arvoa. Uskoni ytimessä ovat suomalaiset opettajat, joita puoli maailmaa meiltä kadehtii. Mutta opettajat eivät riitä. Lisäksi tarvitsemme muutaman suuren uudistuksen. Tärkein niistä olisi 12-vuotinen peruskoulu(tus). Se merkitsisi todellista muutosta, jolla olisi kaksi merkittävää seurausta: nuorten syrjäytyminen vähenisi ja suomalaisten osaaminen lisääntyisi.

Reilut 100 000 suomalaista 20-29-vuotiasta on lopettanut koulutiensä peruskoulun jälkeen. Siinä iässä, 15-vuotiaana, ihminen ei ole kypsä tekemään suuria päätöksiä elämänsä suhteen. Pelkällä peruskoululla ei enää nykymaailmassa pääse töihin ja yhteiskuntaan kiinni. Vuosikymmenien ajan olemme yrittäneet ratkoa tätä ongelmaa lukuisilla hankkeilla, koulupaikkojen suuntaamisella, ohjauksella ja muilla keinoilla ilman, että merkittäviä tuloksia on saavutettu. Edelleen vuosittain liki 10 prosenttia ei jatka opintojaan peruskoulun jälkeen. Siksi oppivelvollisuus pitää ulottaa 18-vuotiaaksi asti.

Käytännössä 12-vuotinen peruskoulutus tarkoittaisi sitä, että koulun sisältöjä voitaisiin joustavasti kehittää 12 vuoden sisällä kunkin ajan osaamistarpeisiin vastaaviksi. Peruskoulutukseen kuuluisi lukiomainen koulutuslinja ja ammatillinen koulutuslinja sekä näitä yhdisteleviä malleja. Oppisopimus, oppisopimusta ja kouluopetusta yhdistelevät mallit sekä erilaiset joustavat oppimisen mallit ja koulutuspolut voisivat niinikään olla osia 12-vuotisessa peruskoulutuksessa. Olennaista olisi, että keinotekoista yhdeksännen luokan jälkeistä nivelkohtaa ei enää olisi. Jokainen lapsi tietäisi koulun aloittaessaan jatkavansa opintiellä ainakin 12 vuotta.

Peruskoulun ja peruskoulutuksen uudistamisen lisäksi on tartuttava rivakasti myös korkeakouluihin. Maailmaa ymmärtävälle sivistysvaltiolle, talouden menestykselle ja työpaikkojen synnylle luodaan edellytyksiä tutkimuksessa ja tuotekehityksessä. Siksi korkeakoulujen rooli on Suomen menestystarinan ytimessä. Julkisen vallan tehtävänä on turvata hyvät edellytykset uutta luovalle perustutkimukselle ja varmistaa, että lahjakkaat tutkijakyvyt voivat tehdä työtään tolkullisissa työsuhteissa. Korkeakoulujen on aika hyödyntää itsenäinen asemansa ja muodostaa dynaamisia kokonaisuuksia. Tulevina vuosina en mylläisi korkeakouluja lainsäädännöllä, koska vasta on selvitty valtavista uudistuksista. Sen sijaan haastaisin yhteistyöhön.

Aluepolitiikka ei saa johtaa koulutuspolitiikkaa. Yliopistojen tehtävä ei ole vain tuotekehityksen edellytysten luominen. Monimutkaisen maailman ja kehitystrendien ymmärtäminen edellyttää laajaa sivistystä. Maailman ”wicked problems” eli pirulliset pulmat ratkotaan yhdistelemällä monialaista tietoa.

Koulutuksen kehittäminen jos joku on projekti, joka ei pääty koskaan. Minusta olemme nyt seisahtuneet, kun meidän pitäisi painaa kaasua. On aika ottaa uusia, vaativiakin askelia, jotta voimme taata lapsillemme tien sivistykseen, ammattitaitoon ja riittäviin taitoihin maailmassa, jossa yhä useampi vaihtaa ammattia ja maata jopa useamman kerran elämässään.

Pilvin muita vaaliteemoja

Helsinki: Pääkaupunki vaatii puolustajansa
Työ: nuorisotakuu, työnilo ja muutosturva
Talous: Hyvinvointivaltion uudistaminen on tahdon asia
Rauha: Eurooppa, maailma ja turvallisuus