Rauha: Eurooppa, maailma ja turvallisuus

Helsingin rinnalla toinen kotikaupunkini on Sarajevo. Siellä olen elänyt todellisuudessa, jossa vuosikymmenien hyvinvointi ja ihmisten rinnakkaiselo musertui sodan alle. Hauras rauhansopimus on ollut voimassa 20 vuotta, mutta luottamuksen palautuminen ihmisten välille vie sukupolvia.

Toivo on nuorissa. Heille on luotava mahdollisuuksia jättää edellisten sukupolvien katkeruus taakseen. Erityisen tärkeitä ovat konkreettiset hankkeet, jotka luovat mahdollisuuksia arkiseen rinnakkaiseloon. Olen itse ollut mukana perustamassa kansainvälistä United World College -lukiota Mostarin kaupunkiin Bosniaan. Koulussa on oppilaita kymmenistä maista. Heidän joukossaan on serbialaisia, bosnialaisia ja kosovolaisia nuoria, jotka viettävät kaksi lukiovuottaan yhdessä opiskellen. Se on tehokkainta rauhantyötä alueella, jossa tavallisissa kouluissa edelleen kylvetään vihaa naapurimaiden kansoja kohtaan.

Maailmanpolitiikassa on tultu uusien haasteiden aikaan. Olennaista on pystyä ennakoivasti estämään kriisien ja vihollisuuksien syntyä sekä luomaan yhteistyön verkkoja, joiden varaan voidaan kutoa kestäviä ratkaisuja. Tämä koskee esimerkiksi Itämeren turvallisuutta.

Minulle ulkopolitiikan syvin mieli on rauhanpolitiikassa. Yhteistyö ja keskinäinen riippuvuus luovat vakautta. Emme kuitenkaan saa olla sinisilmäisiä ja sulkea silmiämme karkealta valtapolitiikalta ja vihalle rakentamiselta, joista on esimerkkejä paitsi historiassa, myös tämän päivän maailmassa.

Euroopan unioni on ytimeltään arvoyhteisö ja rauhanhanke. Sen toimintakyvystä maailman kriisien ratkaisussa on tärkeää pitää nyt huolta. EU:n on myös tärkeää vahvistua sisältä päin, jotta se kykenee ratkomaan sisäisiä ongelmiaan Unkarin huolestuttavasta kehityksestä aina Kreikan eurojäsenyyteen.

EU:n on myös lunastettava uskottavuutensa EU-maiden kansalaisten keskuudessa. Se tarkoittaa läpinäkyvämpää päätöksentekoa ja hölmöjen hallintorakenteiden karsimista. Ensimmäinen askel voisi olla kahden kokouskaupungin mallista luopuminen.

Vihollisuudet tuhoavat yhteiskunnan perustan ja myrkyttävät ihmisten mielet. Niin kävi Balkanillakin. Samalla Balkan on auttanut näkemään, että valtiot voivat alkaa kehittyä vaaralliseen suuntaan, kun korruptoituneet poliittiset eliitit keskittävät vallan itselleen ja hankkivat suosiota viholliskuvia luomalla.

Venäjän koventunut politiikka haastaa meitä myös Suomessa. Kaltaiseni idealistinen realisti on joutunut koville, kun Venäjä on irrottautunut  vastoin aiempia sitoumuksiaan yhteisistä eurooppalaisista arvoista ja yhteistyön rakentamisesta muun Euroopan kanssa ja nostanut niiden tilalle voimapolitiikan. Venäjän kehityksen vuoksi on perusteltua arvioida  huolellisesti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusratkaisuja.

Venäjän ja Euroopan unionin välit ovat kiristyneet tavalla, joka on Suomelle epäedullinen. Suomen tulee työskennellä sen puolesta, että Eurooppa ei jakaannu etupiireihin. Suomella olisi mahdollisuus toimia uskottavana välittäjänä EU:n ja Venäjän välien korjaamisessa.

Venäjän tilanne ei kuitenkaan saa peittää alleen suurta kuvaa: nyt vallassa olevien sukupolvien on kyettävä löytämään ratkaisuja ilmastonmuutokseen, väestönkasvuun sekä energian ja resurssien riittävyyteen. Jos emme onnistu sopimaan kestävästä polusta eteenpäin, vuonna 2025 sota saattaa syttyä luonnonvarojen, kuten puhtaan veden takia.

Suomen tulisi olla aktiivinen osapuoli työssä kestävän kehityksen ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Se on sekä etumme että vastuumme.

Tulevaisuutta ja tavoitteita voi jäsentää kolmen aikahorisontin avulla. Lyhyellä aikavälillä korostuu korkeampi kriisivalmius kuin mihin olemme tottuneet. Vaikka emme uskoisi lähialueiden konfliktien suoraan uhkaavan meitä, monenlaisia heijastuksia varmasti on. Pakolaisuutta, talouden yllättäviä häiriöitä, ehkä terrorismia. Keskipitkällä aikavälillä keskiöön nousee instituutioiden vahvistaminen, jotta voimme ratkoa aikamme kysymyksiä. Pitkällä aikavälillä meidän on onnistuttava luomaan aidosti toimivia globaaleja instituutioita.

Sain 1990-luvulla mahdollisuuden käydä lukiota kahden vuoden ajan 80 kansallisuuden yhteisössä Suomen kulttuurirahaston United World College –stipendiaattina. Pari vuotta sitten sain osallistua Suomen edustajana globaaliin Eisenhower Fellowship –johtajakoulutukseen. Nämä kokemukset ovat tehneet minusta osan maailmanlaajuista ystävä-, päättäjä- ja toimijaverkostoa, joita hyödynnän kaikessa työssäni.

Unelmani on maailma, jossa olemme löytäneet välineet ratkoa globaaleja kysymyksiä tehokkaasti ja yhdessä. Monissa skenaarioissa kansallisvaltioiden rinnalla – ja jopa niiden sijasta – ratkaisijoita ovat verkostoituvat kaupungit. Itse näkisin mieluusti myös sosialidemokraattisiin arvoihin nojaavan globaalin puolueiden verkoston, joka kykenee tekemään yhteisiä ratkaisuja kaikkialla maailmassa.

Pilvin muita vaaliteemoja

Helsinki: Pääkaupunki vaatii puolustajansa
Koulutus: 12-vuotinen peruskoulutus kaikille
Työ: Nuorisotakuu, työnilo ja muutosturva
Talous: Hyvinvointivaltion uudistaminen on tahdon asia