Pilvi Torsti (s. 1976) kansanedustaja, sivistys- ja tulevaisuusvaliokunnan jäsen, valtiotieteen tohtori ja poliittisen historian dosentti Helsingin yliopistossa, Helsingin kaupunginvaltuutettu. United World College Mostar -lukion ja HEI Schools -startupyrityksen perustaja, Eisenhower Fellow, UWC graduate. Palkittu rauhantyöstä. Yli 20 vuoden kokemus koulutuksesta Suomessa ja kansainvälisesti.

Työskennellyt yrittäjänä, työministerin erityisavustajana, valtiosihteerinä opetus- ja kulttuuriministeriössä, yliopistotutkijana ja -opettajana, toimittajana ja tietokirjailijana.

Luottamustehtäviä: Education in Action -säätiön hallitus (pj), Tradekan osuuskunnan valtuusto, Helsingin sataman hallitus (vpj).

Viimeisimmät teokset Vaalikirja – mitä on olla ehdokas (2016) ja Suomalaiset ja historia (2012).

Puoliso ja kolme lasta. Nelosdivarin koripalloilija, futismamma ja Lapista lumoutunut hiihtäjä. Lempiasioita Helsingissä Musiikkitalon kahvila, merenrannat ja livekeikat.

Intohimona koulutus ja rauha. Tekemisen pakko ja vimma. Tutkittu tieto. Local ja global.

(In English / På svenska)

Pilvin elämä kuvina

3988_0011

Jo lapsena rakastin hiihtoa ja numerolappu rinnassa urheilua. Kuva nappulahiihdoista Hollolan Salpakankaalta.


Public servie eli tukioppilastoimintaa Lammin yläasteella. Olin käynnistämässä kouluni tukippilastoimintaa toimintaa 7-luokkalaisena.


Aloittaessani 9-vuotiaana koripalloilun olin luokkani pisin. Myöhemmin minusta tuli, muun muassa kokoni vuoksi, pelinrakentaja. Koripalloilijauran kohokohtia oli peli jugoslavialaista Jugoplastica Split –joukkuetta vastaan Ruotsissa 1991 juuri ennen Jugoslavian hajoamista. Yhden neljänneksen me Lahden Sampo-Basketin tytöt jopa voitimme.


Vuonna 1992, 16-vuotiaana, osallistuin kansainväliselle työleirille Saksassa. Kimmoke eri puolilta maailmaa tulevien nuorten yhteistoimintaan oli perua Teatterileiriltä Wienistä, jolle osallistuin 12-vuotiaana, kun puhuin englantia vain preesensissä.

3988_004

Yksi rakkaista harrastuksistani nuorena oli teatteri. Tässä kuvassa olen kitaraa soittava merirosvo Lahden Timotei-teatterin esityksessä.


Näin edustin Suomen värejä Italian United World College -koulussa vuonna 1993. Kyseessä oli Bosnian pakolaislapsille kenkärahoja keränneen vaelluksen loppuhuipennus Triestessä.


Tammikuu 1997. Serbialaiset opiskelijat ja Serbian oppositio jatkoivat massiivisia mielenosoituksia presidentti Milosevicia vastaan useita kuukausia. Demonstraatioihin liittyi muun muassa pillit. Milosevicin valta horjui mutta ei kaatunut. Raportoin mielenosoituksista Keskisuomalaiseen ja osallistuin samalla Milosevicin vastaiseen rintamaan opiskelijaystäväni Jelenan rinnalla.

3987_002

Vuonna 1998 olin vapaaehtoistyössä Nepalissa Maiti Nepal -järjestössä. Maiti Nepal huolehtii Intiaan seksiorjiksi myytyjen Hiviin sairastuneiden naisten ja tyttöjen asioista ja pitää myös orpokotia.

3988_003

Kuvassa seison Lhasan lentokentällä Tiibetissä. Kävin Tiibetissä vuonna 1998. Kirjoitin sieltä juttusarjan Helsingin Sanomiin.


Hiihtovaellus Pallastunturin luonnospuistossa vappupäivänä 2000.


Kesää 2002 vietimme suomalaisessa perinnemaisemassa Vienan Karjalan Paanajärvellä.


Suomalaiset matkailijat unohtivat entisen Jugoslavian 1990-luvuksi. Jotta he löytäisivät takaisin kirjoitin Sankarimatkailija-opaskirjan Kroatiasta, Bosniasta ja Sloveniasta 2000-luvun alussa. Yhteensä Sankarimatkailija-oppaitani julkaistiin kolme kappaletta. Kuvassa olen tekemässä matkaopasta Paklenican kansallispuistossa Kroatiassa.

3988_005

Työskentelin toimittajana Helsingin yliopiston ylioppilaslehdessä vuosina 1998-1999. Kuvassa lehden toimituskuntaa noilta vuosilta.


Vaelluksella Nepalin Annapurnalla noin 5000 metrin korkeudessa vuonna 2003. Suomen ja Bosnian lisäksi olen menettänyt sydämensä Nepalille, missä tapasin myös puolisoni vuonna 1998.

pict0039

Minulla on Nepalissa rakas kummityttö, jonka perheen hän tapasin 1998 Nepalissa 22-vuotiaana. Nepalin maaseudulta kotoisin oleva Prerana asui meillä vuoden saadessaan lukion päätökseen ja opiskelee nyt sosiaalityöntekijäksi Katmandussa haaveenaan auttaa nepalilaisia naisia.


Vuonna 2003 kävin tapaamassa Maiti Nepal –järjestön tyttöjä ja johtoa.

3987_001

Edesmenneen mummin luona Kiteellä 1998.


Sarajevon, toisen kotikaupunkini, keskusaukion ikiaikainen kaivo.


Tässä olen viimeistelemässä väitöskirjaani (oikeasti!) Andaman-saarilla Intiassa 2003.


Väitöstilaisuudessani vuonna 2003 viihtyivät mm. vastaväittäjä Peter Aronsson sekä kustos Pauli Kettunen.


Intiassa vierailulla UWC Mahindra Collegen rehtorin David Wilkinsonin luona.


Kuvassa toimin juontajana ystäväporukalla järjestämillämme Headlake-musiikkifestivaaleilla. Hedarit on pidetty neljä kertaa meidän pihalla.


Tässä olen yhdessä David Sutcliffen ja Antonin Bessen kanssa Mostarin United World College -koulun edessä vuonna 2004. Idea kouluun syntyi Davidin ja minun lounaalla, ja ensimmäiset ajatukset raapustettiin samana iltana. Pitkä, vuonna 2000 alkanut prosessi huipentui keväällä 2008, kun koulun ensimmäiset oppilaat valmistuivat IB-tutkinnon suoritettuaan. Koulurakennus oli Bosnian sodassa etulinjassa ja kärsi pahoja vaurioita. David Sutcliffe ja Antonin Besse olivat mukana ensimmäisen UWC-koulun, Atlantic Collegen perustamisessa vuonna 1962. 2017 eteenpäin olen toiminut koulun taustasäätiön hallituksen puheenjohtajana.


Professori Lamija Tanovicin ja ministeri Elisabeth Rehnin kanssa tapaamassa Bosnian presidenttiä Ivo Miro Jovicia vuonna 2005.


Syksyllä 2005 vedin vapaaehtoistyötä ja projekteja Mostarin lukiolaisille. Projektissa on toiminut kymmeniä kansainvälisiä ja paikallisia vapaaehtoisia. Moni kansainvälinen vapaaehtoinen omisti projektille kokonaisen vuoden.


Bosnian liberaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Lamija Tanovic, ministeri Elisabeth Rehn ja minä paneelikeskustelussa Sarajevossa.


Ziba, poikani Elias ja minä Istanbulissa uutena vuonna 2005. Ziba on sarajevolainen perheenjäseneni, jonka luona asuin lukuisia kertoja vuosina 1999 – 2008.


Sain kunnian vastaanottaa rauhanpalkinnon Jordanian kuningatarelta Noorilta keväällä 2007. Palkinto myönnettiin kansainvälisen koulun perustamisesta Bosniaan.


Kuvassa olen Italian United Worlc College -koulun rehtorin kanssa Roomassa Italian presidentin vastaanotolla. Koulu juhli 25-vuotisjuhliaan valtiollisin menoin. Pidin entisenä koulun oppilaana puheen Italian ulkoministeriössä pidetyissä juhlallisuuksissa. Toinen puhuja oli Financial Times –lehden Yhdysvaltain-version päätoimittaja Chrystia Freeland.


Hollolan Havukalliolla virittelin kiipeilyköysiä kesällä 2008.


Toukokuussa 2010 juoksin ensimmäistä kertaa puolimaratonin Helsinki City Runilla. Sittemmin olen juosta muutaman puolikkaan parhaimmillaan hieman alle kahteen tuntiin.


Helsingin yliopisto oli työpaikkani suurimman osan 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä. Minusta tuli poliittisen historian dosentti 2012.


Ensimmäiset vaalit! Eurovaaleissa kiersin kirjaimellisesti turuilla ja toreilla eri puolilla Suomesa 2009.


Helsingin Sanomien retoriikka-kilpailu keräsi Vanhan ylioppilastalon salin täyteen kesäkuussa 2009. “Mä joka päivä töitä teen” puheeni nousi kolmen palkitun joukkoon. Raadissa Unto Hämäläinen, Anna-Mari Sipilä ja Lasse Lehtinen.