Olet varmasti kuullut sanottavan, että Euroopan unionissa päätöksiä tehdään monimutkaisesti. Tottahan se on. Mutta jos rohkeasti yksinkertaistaa, siitä saa kyllä tolkun.

Mikä on EU:n ja esimerkiksi Suomen päätöksenteon ero?

Helpoiten EU:n päätöksenteon ymmärtää rinnastamalla sen kansallisvaltioon. Suomen kaltaisessa kansallisvaltiossa päätökset syntyvät kahden elimen, hallituksen ja eduskunnan, yhteispelillä. Hallituksen roolina on ehdottaa lakeja ja panna ne toimeen. Lainsäädäntövalta on kuitenkin eduskunnalla. Kansanedustajat voivat itsekin tehdä lakialoitteita, mutta ne johtavat aniharvoin tulokseen.
Jos Suomen hallitus haluaa vaikkapa rangaista pyöräilemisestä ilman kypärää, se tekee aiheesta lakiesityksen eduskunnalle.
Siellä ehdotusta käsitellään, sitä mahdollisesti muutetaan ja lopulta äänestetään. Jos eduskunta hyväksyy lain, hallituksen tehtävänä on huolehtia, että laki viedään käytäntöön eli että poliisit muistavat vahtia polkupyöräilijöitä ja siihen on riittävästi työtunteja.
Euroopan unioni ei ole kansallisvaltio, eikä liittovaltiokaan, niin kuin esimerkiksi Saksa.
Se on valtioiden yhteisö, jolla on kuitenkin myös itsenäinen hallinto. Niinpä EU:n päätöksenteko tapahtuu eri tavalla kuin missään muussa poliittisessa yhteisössä.
EU:ssa päätökseen vaikuttavia elimiä on nimittäin kahden sijaan kolme:
1.
Kun Suomessa lakiesitykset tulevat hallitukselta, EU:ssa esityksiä saa tehdä komissio, EU:n oma virkakoneisto.
2. Päätökset komission ehdotuksista tekee EU:ssa ensisijaisesti Euroopan unionin neuvosto, jossa istuvat 27 jäsenmaan ministerit. Sitä kutsutaan myös ministerineuvostoksi.
3. Myös kansalaisia edustava Euroopan parlamentti käsittelee komission esitykset ja tekee niihin muutosesityksiä. Kun kyse on yhteispäätösmenettelyssä käsiteltävistä EU-säädöksistä, tarvitaan niiden hyväksymiseksi parlamentin ja neuvoston yksimielisyys. Suurin osa unionin päätöksistä tehdään tämän menettelyn kautta. Yhteisspäätösmenettelyn piiriä laajennetaan edelleen Lissabonin sopimuksessa eli parlamentin valta kasvaa.

 

Komission esitysten lävitse meno vaatii siis kahden elimen, Euroopan kansalaisten suorilla vaaleilla valitun parlamentin ja jäsenvaltioita edustavan neuvoston hyväksynnän. Yksittäisen europarlamentin jäsenen vaikutusmahdollisuudet – varsinkin, jos tämä kuuluu parlamentissa suureen poliittiseen ryhmään – voivat olla suuremmat kuin yksittäiselle edustajalla Suomen eduskunnassa. Se johtuu siitä, että parlamentin valiokunnissa mietinnön komission ehdotuksesta tekee yksi valiokunnan keskuudestaan valitsema edustaja. Mietinnöstä äänestetään valiokunnassa ja täysistunnossa.

Parlamentti käsittelee myös EU:n budjetin. Se ei voi tulla voimaan ilman parlamentin hyväksyntää. Sama pätee EU:n tekemiin sopimuksiin muiden maiden kanssa.Lisäksi parlamentti valvoo komission toimintaa ja voi ääritapauksessa pakottaa komission eroamaan, kuten kerran on tapahtunutkin.
732 edustajan europarlamentti tuo unioniin demokratiaa. Parlamentti on EU-instituutioista ainoa, jonka kansalaiset valitsevat suoraan.

Kolme neuvostoa

Eurooppa-aiheissa törmää kolmeen neuvostoon, joiden nimet ovat lähes identtiset, mutta tehtävät erilaiset.
Eurooppa-neuvosto: Euroopan unionin jäsenmaiden valtiojohtajista ja EU:n komission puheenjohtajasta muodostuva elin, joka päättää unionin suurista suuntaviivoista, muttei tee varsinaisia päätöksiä. Siitä käytetään usein myös nimitystä “EU:n huippukokous”, EU-kielellä “huippari”.
Euroopan unionin neuvosto: Tärkeä päätöksentekoelin, jossa istuvat kaikkien jäsenmaiden ministeritason edustajat. Esimerkiksi kalastuskysymyksistä päättävät maa- ja metsätalousministerit. Kutsutaan myös ministerineuvostoksi.
Euroopan neuvosto: EU:sta erillinen ihmisoikeusjärjestö, johon kuuluu paljon maita unionin ulkopuoleltakin.


 

Katso myös: Miten EU:n päätökset yleensä syntyvät?