Nostin vuoden merkittävimmäksi kirjaksi Hans Roslingin Faktojen maailman. Kirjassaan Rosling perää faktapohjaista ajattelua vaistonvaraisten olettamien sijaan. Kirja tarjoaa selkeät esimerkit siitä, kuinka meidän ihmisten ajattelu kovin helposti harhautuu ja kuinka harhaan johtavaa vaistonvaraisuutta voi vähentää. Kirja on kirjoitettu ohjekirjan tapaan niin, että kussakin luvussa käydään läpi joku ajatteluamme usein harhaan johtava vaisto ja annettaan vinkit, kuinka tuota vaistoa voi taltuttaa ja näin kehittää omaa faktapohjaista ajatteluaan.

Esimerkkinä heti kirjan alussa Rosling käy läpi kuiluvaiston eli tavan ajatella asiaa kahden ääripään kautta. Rosling kehottaa kuitenkin näkemään myös ääripäiden väliin jäävän massan. Hän jakaa vuoden 2017 tilastoilla maailman 7 miljardia ihmistä tulotasojen mukaan. Alimmalla kahden dollarin tasolla on miljardi ihmistä, seuraavalla kahdeksan dollarin tasolla kolme miljardia. Kun päivätulo jälleen nelinkertaistuu 32:een dollariin, joukkoon mahtuu kaksi miljardia ihmisiä ja sen yläpuolella nelostasolle on yksi miljardi. Keskiarvojen sijaan Rosling kehottaa tarkkailemaan hajontoja.

Lupaukseni päättäjänä alkaneelle vuodelle on, että otan Roslingin kirjan käsikirjaksi niin, että pyrin käyttämään sen ohjeistusta faktapohjaiseen ajatteluun apuna, kun vastaan tulee aiheita, joihin on muodostettava näkemys.

*****

Kirjoitin vuoden aluksi FB-päivityksen, johon summasin omaa ajattelua vuoden ja vuosikymmenen vaihtuessa. Laitan sen tähän alle myös.

”Meillä on todella tärkeäksi ja rakkaaksi muodostunut perinne kokoontua suunnilleen samalla joukolla vuodenvaihteeksi meidän Olavinlinnaan Lammille. Lapsia ja aikuisia. Lämpöä ja läheisyyttä. Syvää ystävyyttä. Urheilua ja musiikkia. Soittoa ja laulua. Ruokaa ja juomaa. Presidentin puhe. Vuosittain arvottavan puhujan puhe.

Tervetuliaissanomaa pohtiessani mietin mennyttä vuosikymmen kerrallaan. Suosittelen! Mikä sinun 1990-lukusi, entä 2000-luku ja sitten juuri päättynyt 2010-luku. Mitä näiden valossa mielessä 2020-luvun alkaessa?

Alla omat vuosikymmenet tiivistettynä. Kokonaiskuva se, että elämässä ollut hyvin monenlaisia ja keskenään erilaisia asioita. Yhteinen nimittäjä innostus, tekemisen palo ja myös kutsumus. Samalla vuosikymmenien aikana maailmaan on rakentunut todella laaja joukko ihmisiä, joiden kanssa olen tehnyt asioita yhdessä. Se tuntuu tärkeältä. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Ja enemmän.

Tiedostan myös, että valtavan monet asiat ovat menneet elämässäni käsittämättömän hyvin ja onnellisesti ja olen siitä kiitollinen. Myös siksi koen tehtäväkseni maailmassa sen, että annan itsestäni muille ja yhteiseen hyvään mahdollisimman paljon. Ja koen itseni ihmisenä hyvin samaksi läpi vuosikymmenten, siksi ehkä myös iättömöksi, en nuoreksi tai vanhaksi. Tunnistan 1990-luvun Pilvin, vaikka tietysti eletty elämä meitä syventää.

Monet eri vuosikymmenien ihmisistäni – töistä ja yksityisemmän elämän käänteistä – olette täällä ja ehkä luette tämän. Kiitos kaikki jäljistä, joita olette jättäneet ja joita olemme jättäneet yhdessä❤️ Suurella sydämellä kohti uutta vuosikymmentä – kaikkea parasta siihen ihmiset!

***

Minun vuosikymmenet

1990-luku oli maailman avautumisen ja tärkeiden ihmissuhteiden vuosikymmen. Kolme kotia ja vuosia maailmalla (UWC-lukio Italiassa ex-Jugoslavian rajalla, Nepalissa vapaaehtoistöissä, Sarajevossa tutkijana), Samulin kohtaaminen Katmandussa, opiskelua & töitä tutkijana ja toimittajana (Ylioppilaslehti, Yle, HS, Nelonen). Paljon ihmisiä, joista tullut vanhoja ystäviä.

2000-luku oli tutkimuksen, isojen hankkeiden ja perheen vuosikymmen. Väitös 2003 liittyen sodanjälkeinen Bosnia. Suomalaiset ja historia -tutkimushanke vuosikymmenen lopulla. Koko vuosikymmentä leimasi United World College Mostar, 2001-2006 annoin kaikkeni, jotta se syntyisi. 2006 koulu avattiin, sen jälkeen ensimmäiset vaikeat vuodet, joista selvittiin. Ja perhe! Samulin kanssa menimme naimisiin 2001, 2004 syntynyt Elias muutti vauvana Sarajevoon, missä Kaius-veli syntyi 2006. Bosnian vuosina syntynyt perhekulttuuri ja jaettu elämä – työt, lapset, aika – on kantanut.

2010-luku on ollut politiikan ja HEIn vuosikymmen. Osallistuin 33-vuotiaana tutkijatohtorina eurovaaleihin 2009. Kirjoitin pitkät esseet “Miksi politiikka?” ja “Miksi Sdp?” perustellakseni ratkaisuani. 2011 eduskuntavaaleissa oli sattuman kauppaa, että jäin 150 ääntä valinnasta. Päädyin Lauri Ihalaisen erityisavustajaksi Jyrki Kataisen Jutta Urpilaisen johtamaan hallitukseen. Valtuusto- ja kaupunginhallitystyötä. Yliopistolla dosentiksi ja OKM-valtiosihteeriksi 2013. Varasija 2015 eduskuntavaaleissa tyrkkäsi uutta kohti. Perustimme HEI Schools -startup-yrityksen. 2017 keskellä HEI:n intensiivistä alkua päädyin yllättäen varasijalta eduskuntaan. Kaksi vuotta täysillä hommia eduskunnassa ja demarien tulevaisuustyössä. Sitten Sdp menetti Hgissä paikan 2019 ja olin taas varalla (oli vaikea hyväksyä sekä itselle että ennen kaikkea valtavan sitoutuneen tukijoukon vuoksi!). Ja sitten taas uusi suunta: sain mahdollisuuden jatkaa työtäni politiikassa Timo Harakka valtiosihteerinä pääministeripuolueessa. Ja HEI Schools jatkaa kasvuaan!

Vuosikymmenen superbonus on Aatos, joka täydensi ToSi-viisikkomme (Torsti&Simojoki). Rakastan kolmen pojan äidin maailmaa (ja olen valtavan kiitollinen isästä, joka pojillani on, hän on lasten kiistaton ykkösaikuinen ja se on ollut minulle helpotus).

2020-luku? Ainakin sen alussa Sanna Marin on Suomen pääministeri. HEI Schools toivottavasti täyttää ensin 5 ja sitten 10 vuotta. United World College Mostarissa toivottavasti täyttää 20 vuotta. Jos saamme elää ja kumppanuus kantaa, vietämme hopeahääpäivää Samulin kanssa 50-vuotispäivänäni. Tällä vuosikymmenellä kaksi kolmesta lapsestani aikuistuu. Toivon, että vanhat ystävät säilyvät ja sydän on auki uusille.

Ja sitten kaikki se, mitä emme tiedä. Toivon, että osaan erottaa asiat, joilla merkitystä. Kuten rakas ystävä ja HEI co-founder Milla sanoo, mihin keskittyy sitä saa lisää. Tällä vuosikymmenellä korostuu kestävän maailman rakentaminen. Monet ilmastonmuutokseen liittyvät tavoitteet on nyt sidottu 2030-luvulle. Seuraavan kerran vuosikymmenen vaihtuessa näemme, mihin olemme päässeet.”