Rauhan juhlavuosi 2015?

(kolumni julkaistu Demokraatissa 10.2.2015)

Ukrainan kriisi on ennen kaikkea järkyttävä inhimillinen katastrofi. Noin 5400 ihmistä on YK:n arvion mukaan menettänyt henkensä, mutta todellisuudessa luku lienee suurempi. Lähes miljoona ihmistä on joutunut pakenemaan kotoaan muualle Ukrainaan. YK:n mukaan noin 600 000 on paennut maan rajojen ulkopuolelle.

Lisäksi moni haluaisi paeta, muttei voi, sillä taistelut jatkuvat ja pakolaisten matkaa panssaroimattomilla ajoneuvoilla uhkaavat tarkka-ampujat ja raketinheittimet.

Kaikki tämä kuulostaa liiankin tutulta. Vastaava murhenäytelmä, jossa siviilien, tavallisten ihmisten, kärsimys syveni nopeasti, runteli entisen Jugoslavian aluetta 20 vuotta sitten. Juuri siviilien karmea hätä on se, mikä Ukrainan tilanteessa on nyt kohdattava.

Sisällissodan runtelema Sarajevo on toinen kotikaupunkini. Siellä olen elänyt todellisuudessa, jossa vuosikymmenien hyvinvointi ja ihmisten rinnakkaiselo musertui sodan alle. Vaikka hauras rauhansopimus on ollut voimassa 20 vuotta, väkivallan uhka on edelleen jatkuva.

Bosnian sodan aikana diplomatialla pyrittiin ratkaisuihin jatkuvasti, mutta sota jatkui 3,5 vuotta. Noin puolet väestöstä joutui jättämään kotinsa ja jopa kolme neljästä rakennuksesta vaurioitui. Aineellinen ja inhimillinen tuho ylitti käsityskyvyn.
Bosniasta voi oppia, että mitä pidempään vastakkainasettelu jatkuu, sen vaikeampaa tulevaisuuden luottamuksen rakentaminen on. Siksi uskon, että rauhaan on pyrittävä kaikin mahdollisin voimin Ukrainassa tässä ja nyt.

*****

Ranskan ja Saksan johtajat yrittävät synnyttää rauhaa tällä viikolla Venäjän kanssa. Kaikki merkit viittaavat siihen, että aika on kortilla. Neuvotteluiden kariutuminen hyvin luultavasti johtaisi taisteluiden kiihtymiseen Itä-Ukrainassa. Venäläisten sotilasavun ansiosta venäläismieliset kapinalliset ovat niskan päällä. Ennen pitkää läntisten valtojen täytyisi hyvin luultavasti ryhtyä aseistamaan Ukrainan hallitusta.

Naton toimet viime viikkoina kertovat siitä, että se rakentaa suojavalleja estääkseen kriisin leviämisen. Näyttävät ilmapuolustusharjoitukset ja päätös perustaa 5000 sotilaan nopean toiminnan joukot ovat osa strategiaa.

Kenties Naton toimilla voidaan estää konfliktin alueellinen leviäminen, mutta ukrainalaisten hätää se ei helpota. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan maalaama ”säästöliekkisota” tukahduttaa ukrainalaisten toivoa päivä päivältä pienemmäksi.

*****

Vuosien 2014 ja 2015 piti olla Euroopassa rauhan juhlaa. Viime vuosi muisteltiin ylevästi ensimmäisen maailmansodan päättymistä tuhansissa tapahtumissa, tv-ohjelmissa ja lehtijutuissa. Viesti oli aina sama: Ei enää koskaan!

Tälle vuodelle oli varastossa vaikka mitä tasalukuja: Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin Etykin päätösasiakirja allekirjoitettiin Helsingissä 40 vuotta sitten. Toinen maailmansota loppui 70 vuotta sitten. Saksa yhdistyi 25 vuotta sitten. Bosnian sodan ja Sarajevon piirityksen päättäneestä Daytonin rauhansopimuksesta tulee 20 vuotta.

Nyt näyttää ikävästi siltä, että rauhanjuhlien sijaan jako etupiirien Eurooppaan on taas realistinen vaihtoehto. Mutta meidän on taisteltava! Länsi-Euroopan rauhanprojekti osoittaa, että ikivihollisuuskin on mahdollista purkaa. Saksa ja Ranska neuvottelevat nyt yhdessä rauhasta Ukrainassa. Siksi ei ole muuta tietä kuin jatkaa väsymättä työtä ja rakentaa siltaa läntisen Euroopan ja Venäjän välille. Ennen muuta siviilien, tavallisten ihmisten, vuoksi.