(“Matkan varrelta” -kirjoitukset ovat merkintöjä Eisenhower Fellowships -koulutusohjelman kokemuksista. Pilvi Torsti osallistuu eri puolilla Yhdysvaltoja toteutettavaan ohjelmaan Suomen edustajana huhti-toukokuussa 2013)

Ayisha Nigeriasta saa muut nauramaan: ”Olen vetänyt öljy- ja tupakkabisnestä, vain aseet puuttuvat listalta”. Nyt Aysha on vaihtanut liike-elämän duuneista järjestöjohtajaksi ja tekee kaikkensa saadakseen enemmän nigerialaisia naisia merkittäviin poliittisiin asemiin.

”Minusta piti tulla investointipankkiiri, mutta sitten minusta tulikin koulutusinvestoija” kertoo Vishal Intiasta. Vishalin perustama ja vetämä järjestö työllistää kymmeniä ja auttaa tuhansia lapsia ja nuoria koulun syrjään Intiassa. Hänen reseptinsä on yksinkertainen: ”jokainen tarvitsee jonkun, joka sanoo, että sinä pärjäät ja osaat”. Inspiraation ja rohkeuden Vishal väittää saaneensa, kun pääsi parikymppisenä vaihtoon Suomeen ja näki koulutuksen arvon luokkaerojen nujertamisessa.

Lääkäri-Basma Saudi-Arabiasta on ensimmäinen johtavaan asemaan noussut nainen sairaalansa historiassa, apulaisprofessori ja – näin tekisi mieli ennustaa – maansa tuleva terveysministeri. ”Lännessä ei aina tajuta, kuinka hitaasti mutta varmasti asiat muuttuvat Saudi-Arabiassa” hän toteaa ja selittää kärsivällisesti, kuinka naiset ehkä äänestävät ensi kertaa ”jo” ensi vuonna.

”Päivätyöni on maailman parantaminen. Olen ollut hommassa sen verran vähän aikaa, etten ole ehtinyt vielä saada aikaan mitään erityisen mieleenpainuvaa, mutta sen olen oppinut, että kaikki, mikä maassamme on pielessä, on minun vikani”, kertoo ensimmäisen kauden kansanedustaja David Uudesta-Seelannista.

”Isoisäni kuoli nälkään, isäni eli todella köyhästi, jotta minä pääsin kouluun. Nyt minun kontollani on miettiä maani viisivuotissuunnitelmaa teknologian alalla. Totta kai maailma on muuttunut paremmaksi” kertoo herra Wang, sisä-Mongoliassa syntynyt pekingiläinen.

”En ole koskaan kokenut mitään tällaista” miettii australialainen kaivosyrityksellään omaisuuden ansainnut nelikymppinen geologi-David. Hän tarkoittaa 20 ympäri maailmaa tulleen ihmisen kohtaamista, kuten vaikka Orenin, joka kymmenen vuotta työskenteli Israelin hallituksen avainavustajana. David on juuri jättänyt toimitusjohtajan tehtävät ja siirtynyt firmansa hallituksen puheenjohtajaksi, jotta voisi käyttää enemmän aikaa muuhun, kuten Australian alkuperäisväestön tilanteen kehittämiseen.

Eisenhower Fellowships –ohjelma on heittänyt 22 aikuista eri puolilta maailmaa samaan koulutusohjelmaan kiertämään Yhdysvaltoja yhdessä ja erikseen. Etukäteen mietin, minkälainen mahtaa olla ryhmä, jonka taustalla on tavoitteellinen ajatus johtajuudesta  ja joka on kerätty ympäri maailmaa. Mitä yhteistä on taiwanilaisella lentoyhtiöpomolla ja libanonilaisella apulaisprofessorilla? Onko painotus liike-elämän strategioissa? Uraohjuksien elämänhallinnassa? Alaisten määrässä?

Yhden johtopäätöksen rohkenen ensimmäisen viikon jälkeen todeta: idealismi ja visio paremmasta maailmasta yhdistää. Ryhmän vahva idealistinen pohjavire on myös tähän asti ehkä suurin yllätys, jota en osannut odottaa. Näiden ihmisten kohtaaminen antaa valtavasti toivoa siitä, että maailman suuret kysymykset osataan ja halutaan ratkoa yhdessä. Ja että eri aloilla erilaisissa kulttuureissa eri puolilla maailmaa merkittäviin asemiin valikoituu laaja-alaisia ihmisiä, jotka vievät asioita eteenpäin avoimen maailman hengessä. Sittenkin: ihminen on ihmisen toivo.