Isoja asioita

Oma esimieheni työministeri Lauri Ihalainen on viimeisen viikon aikana puhunut eri yhteyksistä sukupolvisopimuksesta ja laajoista talouden ja hyvinvointivaltion tulevaisuuslinjauksista. Viikko sitten Jorma Ollila piti Jyväskylässä puheen ”Kultakauden jälkeen: Mihin menet, Suomi?”. Toissa viikolla Tommi Uschanov julkaisi kirjan ”Miksi Suomi on Suomi?”. Viime viikolla arvostamani taloustieteilijä Sixten Korkman julkaisi kirjan, josta HS uutisoi voimakkaan tuen hyvinvointivaltiolle. Samalla Korkman haastoi päättäjät määrittelemään palvelutason, joka luvataan ja jota tavoitellaan. Tärkeä haaste.

Kaikkia edellä mainittuja puheita ja tekstejä leimaa pyrkimys hahmottaa laajoja kaaria. Samalla niistä välittyy huoli siitä, miten tulevaisuutta tulisi rakentaa. Nykyhetkeen nähdään liittyvän paljon epävarmuutta. Siksi korostuu tarve ajatella rohkeasti, tekisi mieli sanoa isosti.

Isosti ajatteluun kuuluu yhtä lailla laajat pohdinnat Suomesta osana Eurooppaa ja maailmaa nyt ja tulevaisuudessa kuin arkiset jokapäiväisen elämän tasolla vaikuttavat asiat kuten turvaverkot nopeissa muutostilanteissa ja nuorten mahdollisuus päästä peruskoulun jälkeen jatkokoulutuksen ja saada ensimmäinen työpaikka. Kysymykset ovat laajoja. Millä aloilla tulevaisuudessa syntyy työtä ja tulosta, jolla rahoitamme yhteistä hyvää? Miten käy Kiinan vakauden, jos sen asema maailma talouden veturina järkkyy? Monia isoja kysymyksiä ilmastonmuutoksesta globaaliin tasa-arvoon olen itsekin muun muassa tällä palstalla viime vuosina pohtinut.

Eilen kanssaehdokas, valtiovarainministerin erityisavustaja Ville Kopra toi laajakaariset talouspohdinnat  kunnallisvaalikeskusteluun. Ville esittää Helsingin kaupungille pidemmän aikavälin taloudenpidon uudistussuunnitelmaa. Käsittelyssä ovat sellaiset isot asiat kuin palvelut, kaupunki työllistäjänä ja asuminen. Villen blogi luettavissa täällä.

Politiikan jatkuva haaste on lyhyen aikavälin päätösten ja pitkän aikavälin tavoitteiden välinen suhde. Kuka ehtii pohtia ja linjata pitkää aikaväliä, kun päivittäiset ja viikoittaiset asiakokonaisuudet vyöryvät eteenpäin? Miten pitkän aikavälin linjaukset heijastuvat lyhyen aikavälin päätöksiin?

Siksi nämä viime viikkoina silmiin sattuneet laajat pohdinnat joissa kaikissa on mukana konkreettisia esityksiä, ovat tärkeitä. Meille on syntynyt tilaus, tarve ja kenties pakkokin miettiä erilaisia tulevaisuuden kuvia maailmalle, Euroopalle, Suomelle ja Helsingille.

Kunnallisvaalien jälkeen Suomessa on tervetullut yli puolentoista vuoden jakso, jolloin ei todennäköisesti käydä yksiäkään vaaleja. Se antanee mahdollisuuden systemaattiseen isosti ajatteluun eli yhteiseen pohdintaan Suomen ja maailman suunnasta ilman vaalien tuomia kärjistyksiä. Samalla maan hallitus saa työrauhan viedä eteenpäin kahta sen pöydällä olevaa toisiinsa kietoutuvaa megahanketta: kuntauudistusta ja linjauksia siitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut tulevaisuudessa järjestetään niin, että kansalaiset ovat mahdollisimman yhdenvertaisessa asemassa ja palvelutaso riittävä eli se, mitä yhdessä olemme linjanneet.