“Mitään ei tapahtu, mitään ei tapahtu, kaikki tapahtuu”. Siltä edelleen tuntuu. Maailmassa on alkanut uusi sota. Kansainvälinen yhteisö on osoittanut kykynsä toimia ja oppinut Irakista ainakin sen, että sotatoimien legitimointiin tarvitaan laaja yhteinen rintama. Merkittävää on arabimaiden ja Afrikan unionin mukanaolo.

Kukaan ei tiedä, miten kauan tämä kestää ja kuinka paljon siviiliuhreja vaaditaan. Sekopäinen johtaja ja vahva armeija ovat pelottava yhdistelmä. YK:n rooli ja usean maan yhteistyö Ranskan vetovastuulla tuntuu korostavan monenkeskeistä maailmanpolitiikkaa. Professori Raimo Väyrynen on arvioinut lopputuloksia voivan olla kahdenlaisia: joko Libya jakautuu valtiona tai seurauksena on kansanmurha. “Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä ja jälkimmäinen niistä vielä pahempi” hän totesi uutisissa.

Olen ollut mukana Bosnia ja Hertsegovinan rauhanprosessissa 1990-luvulta lähtien. Sotahan käytiin 1992-95 ja se päättyi Naton väliintuloon. Suurin katkeruus sarajevolaisten mielissä on yhä se, että maailma ei puuttunut ajoissa, vaan odotti 3,5 vuotta, kun ihmiset nääntyivät piiritetyssä Sarajevossa ja kansanmurha puhdisti itäisen Bosnian. Tähän liittyy katkeruus siihen, että samalla kun YK huhtikuussa 1992 tunnusti Bosnian valtiollisen itsenäisyyden, se asetti maan aseiden vientikieltoon. Tämä johti tilanteeseen, jossa entisen Jugoslavian armeijan kalusto siirtyi Bosnian serbiarmeijan taakse eikä Bosnian uudella itsenäisellä valtiolla ollut YK:n aseidenvientikiellon vuoksi mahdollisuutta laillisesti rakentaa puolustustaan.

Eilen Benghasista paenneiden ihmisten kommentit muistuttivat bosnialaisten näkemyksiä: miksi maailma ei toimi, vaikka YK:n päätöslauselma tehtiin ja Gaddafi jatkaa sotatoimia. Eilen illalla vastaus tuli. Yhdyn ulkoministeri Stubbin blogin arvioon:

“Voimatoimien käyttö on – ja sen on aina oltava – viimeinen keino. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa muuta vaihtoehtoa ei enää ollut. Tämä on tapahtunut kansainvälisen oikeuden mukaisesti, YK:n turvallisuusneuvoston selkeään päätöslauselmaan nojautuen. Toivon, että kansainvälisen yhteisön osoittama päättäväisyys johtaa siihen, että Gaddafi joukkoineen välittömästi tekee oikean johtopäätöksen – eli lopettaa voimatoimet ja ryhtyy noudattamaan tulitaukoa.”

*****

Politiikan Pelastusohjelman helmikuussa tehty videoblogi  “Yhteistyön ja avoimuuden maailma” täällä.