Hakaniemessä kampanjoitiin tänään SAK:n johdolla ”Työn ja sen tekijän puolesta”, pääpuhujana Ann Selin, joka korosti Euroopan Unionin politiikan merkitystä kotimaisille palkansaajajärjestöille. Omassa puheenvuorossani kaksi teemaa: 1) pohjoismainen malli on jatkuvasti kansainvälisissä vertailuissa esillä yhteiskuntamallina, joka tuottanut talouskasvua ja ihmisten hyvinvointia. Yhtenä sen keskeisenä elementtinä mainitaan aina sopimusyhteiskunta, jota halutaan rakentaa myös kehittyviin talouksiin. Eikö ole selvää, että moista mallia on perusteltua vaalia, ei rapautta? 2) Työllisyysvoimala-hankkeessa Lauri Ihalaisen kanssa totesimme, että täytyy turvata työntekijän voima. Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi hyviä ja luotettavia hyvinvointivaltion palveluja. Ihminen uskaltaa ottaa riskejä, kouluttautua uuteen ammattiin tai vaikka perustaa yrityksen, jos voi luottaa yhteisiin turvaverkkoihin.

Jk. Kuvaavaa ajallemme on, että tapahtumaa soppatykkeineen ei saanut viedä Hakaniemen torille, vaan se ahdettiin Sampo-pankin kulmaan, kuten ao. kuvasta näkyy. Torikauppa olisi ilmeisesti häiriintynyt. Eikö kaupunki olekaan demokratiayhteisö?

Jk2. Japanin tilanteesta ei osaa juuri nyt sanoa muuta kuin, että osanotto kymmenille tuhansille ihmisille, jotka menettäneet läheisiään ja kotejaan ja jotka vielä joutuvat pelkäämään ydinsäteilyä.