Vaaliteemat
- Työllisyysaste nousuun.
- Vähemmän verotukia, fiksuja säästöjä, harmaa talous esiin.
- Tavoitteeksi oikeudenmukainen verotus: erityishuomio pienituloisiin, pääomatuloverotus progressiiviseksi, arvonlisävero ennallaan.
- Rakentavaa kansalaiskeskustelua taloudesta ja Suomen tulevaisuudesta.
Tässä Politiikan Pelastusohjelman eduskuntavaalien 2011 tavoitteita rakentavassa blogissa vaaditaan vastuullista ja kestävää talouspolitiikkaa ja ihmetellään, miksi hallitus ei tee mitään, vaikka julkisen talouden kestävyysvaje on todellinen eli menoja jatkuvasti enemmän kuin tuloja. Blogissa myös ideoita vastuulliseen taloudenpitoon. Mistä pitää säästää ja tarvitaanko leikkauslistoja? Kommentoi ja ole mukana rakentamassa eduskuntavaalien tavoiteohjelmaa!
*****
Taloudesta puhuminen vaaleissa on keskeistä, koska elämme parhaillaan hyvin epävarmoja ja arvaamattomia aikoja niin euroalueen kuin maailmantalouden osalta ja samalla tehdään mahdollisesti hyvin dramaattisia ja pitkälle vieviä ratkaisuja. Taloudesta puhuminen on keskeistä myös, koska talous ratkaisee sen, miten pystymme ylläpitämään tulevina vuosikymmeninä ylläpitämään sellaisia asioita kuin maksuton koulutus, korkeatasoinen terveydenhuolto ja muut hyvinvointipalvelut.
Ongelman ydin on, että vallassa oleva hallitus ei tunnu ottavan mitään vastuuta julkisen talouden kestävyydestä. Vielä muutama vuosi sitten valtion tulot ylittivät vuosittain menot ja Suomi lyhensi velkaansa. Nyt menot ylittävät vuosi toisensa jälkeen tulot. Kestävyysvaje on todellinen. Silti valtiovarainministeri on julistanut, ettei leikkauslistoja ole ja pitänyt kiinni hallitusohjelman veronalennuksista, vaikka maailmantaloustilanne on dramaattisesti muuttunut. Minusta tämä on kestämätön asetelma taloudenpitoon: veroja alennetaan, ilmoitetaan, että ei leikata mistään ja samalla otetaan lisää velkaa.
Mistä itse hakisin vastuullisen talouspolitiikan ratkaisuja? Muutamia esimerkkejä:
Kestävyysvajeella ja talouskasvulla on tietenkin yhteys, mutta pelkkä talouskasvu ei kestävyysvajetta hoida kuntoon. Esimerkiksi Juhana Vartiainen ja Jaakko Kiander ovat käsitelleet aihetta laajasti ja todenneet, kuinka kestävän kasvun perustaksi tarvitaan työllisyysasteen lisäämistä. ”Työllisyysaste on julkisen talouden kannalta jopa tärkeämpi kuin talouskasvu”, kirjoittaa Kiander. Työttömyys on siis sekä yhteiskunnalliseen eheyteen että julkiseen talouteen liittyvä keskeinen, ehkä keskeisin, ratkaistava nyky-Suomen ongelma. Aihetta käsitellään myös työelämä-blogissa täällä.
Työllisyysasteen nostamiseen liittyvät keskeisesti myös esimerkiksi työurien pidentäminen ja työperäisen siirtolaisuuden lisääminen. Työurien osalta kannatan huomion kiinnittämistä työelämän sisältöön. Siirtolaisuutta ja maahanmuuttoa sekä osana talous- ja työllisyyspolitiikka että laajemmin olen käsitellyt esimerkiksi osana puoluekokouspuheenvuoroani kesäkuussa 2010, joka löytyy täältä, maaliskuisessa blogikirjoituksessa liittyen silloiseen puolueen ympärillä käytyyn keskuteluun (blogikirjoitus 30.3.2010), Uutispäivä Demarin kolumnissa kaksista työmarkkinoista (UPD 14.4.2010) ja Helsingin Sanomiin tehdyssä yhteismielipidekirjoituksessa (HS 27.4.2010).
Verotus on tietenkin keskeinen talouspolitiikan keino. Pohjoismaisessa mallissamme verotuksen tehtävien ytimessä on julkisen sektorin rahoitus ja tulonjaon tasaus.
Tulonjaon osalta tuloerojen kasvu on syytä pysäyttää kiristämällä progressiota. Tuloerot ovat Suomessa edelleen kansainvälisesti vertaillen pienet, mutta kasvuvauhti on ollut erittäin nopea. Tuloerojen tasaisuuden yhteyttä yhteiskunnan yleiseen hyvinvointiin mitattiinpa sitä terveyseroilla, sosiaalisella liikkuvuudella eli sillä, miten hyvin jokainen voi olla ”oman onnensa seppä” tai rikollisuudella todistaa vuoden merkittävä kirja The Spirit Level, jota suosittelen kaikille. Kirjasta on tulossa myös Helsingin Sanomien kustantaman suomennos.
Julkisen sektorin rahoituksen osalta lisää rahaa valtion kassaan voitaisiin etsiä poistamalla verotukia, joista monet vääristävät kilpailua. VATTin tuoreiden laskelmien valossa verotuissa puhutaan helposti miljardeista: syksyllä julkaistussa selvityksessä löydettiin yli 200 erilaista verotukea, joiden kokonaisarvoksi laskettiin lähes 18 miljardia. Mukana ovat sekä yksilöiden veroedut että yhteisöjen je yrityksen veroedut
Työllisyysasteen ja siihen kytkeytyvän kasvun sekä verotuksen ohella julkisen talouden kestävyys edellyttää myös säästökohteiden etsimistä. Minusta leikkauslistoja olisi syytä tehdä. Ei välttämättä siksi, että leikataan, vaan siksi, että kansalaiskeskustelussa olisi mahdollista arvioida eri menoerien suuruutta ja tärkeyttä suhteessa mahdollisiin säästötarpeisiin. Ongelmallista talouskeskustelussa on se, että usein puhutaan samassa lauseessa jopa miljoonaluokan ja miljardiluokan asioista. Mahdolliset leikkaukset eivät saa vaarantaa ensisijaista tavoitetta eli työllisyysasteen nostoa.
Kulujen leikkaamisen osalta katsoisin pitkällä tähtäimellä ainakin kuntarakenteen suuntaan: hallinnollisia rakenteita on edelleen pistettävä yhteen ja tehtäviä yhdistettävä. Kaikissa säästöissä pitää välttää sellaista mekaanisuutta, jolla esimerkiksi valtion tuottavuusohjelmaa on ajettu eteenpäin. Valtiontalouden tarkastusvirastohan on kiinnittänyt huomiota siihen, että tuottavuusohjelma on muuttunut käytännössä irtisanomisohjelmaksi eikä täytä sisällöllisiä tavoitteita, joita sille asetettiin. Arkisesta työelämästä kuuluneet uutiset ovat toki kertoneet tuottavuusohjelman ongelmista ja hulluuksista jo kauan.
Lopuksi keskeinen periaatteellinen lähtökohta: kaikessa talouspolitiikassa on oltava ympäristön ja luonnonvarojen kannalta kestävät lähtökohdat. Kaikki tiedämme, että nykymenolla planeettamme ei kestä montaa sukupolvea pidempään. Samalla toivoisin yhä konkreettisempia ehdotuksia siitä, mitä ympäristöystävällinen tuotanto on ja voi olla, miten kansalaisina ja valtioina teemme viikko- ja vuositasolla kestäviä ratkaisuja, jotta pidemmän aikavälin kestävän kehityksen tavoitteet voivat toteutua.
Jään odottamaan kommenttejanne ja näkemyksiänne siitä, miten teemme tulevaisuudessa kestävää ja vastuullista talouspolitiikkaa, jolla huolehdimme siitä, että meillä on myös tulevaisuudessa peruskoulu ja terveyskeskuksia sekä kestävällä pohjalla oleva kansainvälinen talousjärjestelmä.
17 Comments on "Kestävällä talouspolitiikalla vastuuta tulevaisuuden Suomesta"
Pilvi Torsti
22.12.2010Mikael Jungner kirjoittaa talouspolitiikasta tänään julkaistusta blogissaan:
http://blogit.iltalehti.fi/mikael-jungner/2010/12/22/rohkeutta-ja-viisautta/comment-page-1/#comment-159
Arto J. Virtanen
22.12.20101. Kestävästä talouskasvusta ei voi puhua ilman, että puhuu kasvun tekijöistä, myös työvoimasta. Suomen kilpailukykyä arvioitaessa asiantuntijoiden enemmistö nostaa tuottavuuden kasvattamisen keskeisimmäksi kysymykseksi, jonka avulla tuotteemme pystyvät kilpailemaan globaaleilla markkinoilla.
Voitaisiinko seuraava tuottavuusharppaus rakentaakin työelämän laadullisen kehittämisen ympärille? Se ei ole sanahelinää, kun muistetaan lähes 30 000 suomalaisen vuosittain jäävän työkyvyttömyyseläkkeelle. Kestävän kasvun keskeinen tekijä on kestävä työvoima, joka jaksaa ja viihtyy työssään hyvin. Tähän on aineksia esimerkiksi Ahtelan ryhmän paperissa.
2. Hallituksen kiihdyttämä tuottavuusohjelma on juustohöylä. Valtionhallinto tulisi katsoa läpi huolellisesti ja aidosti arvioida mitä pitää missäkin tehdä. Tasainen leikkuri vahingoittaa pitkällä ja lyhyellä aikavälillä, mutta harkiten tehty toimintojen järkevöittäminen - siinä määrin kuin siihen on tarvetta - tuo hyötyjä. Tämä koskee niin ylätason miniteriörakenteita, kuin aluehallinnon järkevää mallia.
3. Edelliseen liittyy toimenpiteiden vaikutusten laadukas arviointi. Meillä ei ole varaa laittaa isoa kasaa rahaa vaikkapa innovaatiopanostuksiin, jotka ohjautuvat vain suurimmille yrityksille, mikäli haluamme myös pk-yritysten kasvavan ja kukoistavan. Toisaalta, kun jossain määrin luotamme markkinoiden ohjaus- ja kannustevaikutuksiin, niin erilaisia yritystukia on perusteltua käydä läpi.
4. Itseäni kihetoo myös jonkinlaisen pidemmän aikavälin vaikutusten arviointiautomaatin rakentaminen julkiselle sektorille. Kyllä vaikutuksia ja näkymiä nytkin tarkastellaan aika ajoin, mutta sihti jää usein kovin lyhyeksi. Eikö jokaisella vaalikaudella ja jokaisilla valtiopäivillä tehdä isoja ratkaisuja, joiden vaikkapa tulonjakoon ja valtiontalouden kestävyyteen liittyvät vaikutukset vaatisivat hyvän julkisen arvioinnin? Kun hallitus ei halunnut syksyisen energiaveropaketin yhteydessä tulonjakovaikutuksia selvittää, niin eikö se ole ongelma julkisen talouden kestävyysarvioinnin osalta?
Pilvi Torsti
28.12.2010Arto, monia kysymyksiä ja kommentteja tulee mieleen kirjoituksestasi. Tartun kohtaan 4: olen itse miettinyt, kuinka hyvin kellään on hallussa juuri pitkän aikavälin arvioinnit ja vaikutukset. Tämänkin vuoski olisin valmis katsomaan radikaalilla otteella esim erilaisia verotukia, koska ne monimutkaistavat vaikutusarviointeja. Jotenkin monimutkaisen järjestelmän yksinkertaistaminen niin, ett kansalaiset pääsevät mukaan arvioimaan. Onko meillä mitään mekanismis tähän pohtimaasi "arviointiautomaattiin"?
Antti Marttinen
29.12.2010Pilvi hyvä,
jos nostat verotuet noin keskeiseksi asiaksi, pureudu ja erittele ihmeessä niiitä syvemmältikin. Siellä isojen miljardilukujen seassa on omenia, banaaneja ja appelsiineja.
Alkaen vaikka ansiotulovähennyksestä, joka on vain ja yksinomaan tapa rakentaa progressio myös kunnallisveroon.
Eli vähän niinkuin verotueksi kutsuttaisiin sitäkin, että kaikki eivät maksa valtion tuloveroa ylimmän veroprosentin mukaisesti.
Kaikkiaan on siis oikein hyvä nostaa eri verovähennykset tikunnokkaan ja perusteltaviksi. Toisaalta erikseen, mutta toisaalta myös osana kokonaisuutta.
Miksi tämä vähennys on alunperin luotu? Mihin sillä pyritään? Tarvitaanko sitä enää? Mikä osa sillä on verotuksen (ja yhteiskunnan tukijärjestelmän) kokonaisuudessa, onko se osa jotain laajempaa rakennetta? Mihin se kannustaa vai kannustaako mihinkään? Mikä on sen rooli yhteiskunnan tulonjaon kokonaisuudessa? Ja niin edelleen.
Verotukseen liittyy paljon hyviä ja aiheellisia kysymyksiä. On upeaa, jos niitä nostetaan pohditusti esiin vaalikeskustelussa.
Pilvi Torsti
29.12.2010Antti, pohjaahan tähän laajaan suohon tarjoaa Vattin 150-sivuinen raportti marraskuulta (http://www.vatt.fi/julkaisut/uusimmatJulkaisut/julkaisu/Publication_6093_id/865). Se tuo myös hyvin esille, miten moninaisista tuista kysymys ja mitä miljardien "seassa".
Kysymyksesi ovat juuri niitä, joita pitää kysyä kunkin verotuen kohdalla. Näkisin, että perkaaminen julkisen talouden kannalta syytä aloittaa suurimmista tukilajeista. Kyse on myös systeemin yksinkertaistamisesta, joka liittyy laajemmin demokratiaan (ja sen byrokratisoitumiseen, jota pidän ongelmana - ei eroteta virkamiestyötä politiikasta, joka on tai pitäisi olla arvovalintoja, jotka avautuvat kansalaisille).
Ja onhan se hullua, että yritykset palkkaavat verokonsultteja siinä määrin kun tämän hetken järjestelmä "kannustaa".
Jatketaan! Nyt kaksi pikkupoikaa odottaa äitiä pelaamaan (ei monopolia).
Pilvi Torsti
29.12.2010Antti, todettakoon sekin, että olen pyrkinyt kaikissa aihealueissa ylläpitämään omaa keskusteluverkostoa tai "-salonkia" sellaisten asiantuntijoiden kanssa, joita tunnen ja jotka ovat jakaneet peruslähtökohtiani "Miksi politiikka" -pohdinnassani. Näin myös taloudessa.
Sinulla olisi varmasti paljon annettavaa asiantuntevuusperspektiivistä tähän keskusteluun eli toivon, että jossain vaiheesa otat hetken aikaa ja erittelet, mitkä sinusta olisivat "hyviä ja aiheellisia kysymyksiä" nostaa "pohditusti esiin vaaleissa" yleisesti verotukseen liittyen ja erityisesti käsillä oleviin verotukiin liittyen.
Matias Möttölä
30.12.2010Suomen talouspoliittisen keskustelu on usein kummallinen yhdistelmä toisaalta pitkäjänteisyyttä (joka kietotutuu tiukkaa yksimielistä linjaa vaativan VM:n ja sen peruslinjaa myötäilevän talouseliitin ympärille) ja toisaalta etujärjestöjen tapaa maalata kriisejä seinille: liki jokaisen veroehdotuksen tai muun uudistuksen väitetään "tekevän x:n mahdottomaksi Suomessa" tai raunioittavan sen tai tämän palvelun tai toiminnon (tähän sortuvat julkisessa puheessaan niin isot kuin pienetkin etujärjestöt, oikealla ja vasemmalla, edessä ja takana).
Kaiken valittamisen jälkeen ilmestyy joka tapauksessa aina uusi kansainvälinen vertailu joka kertoo Suomen olevan tuottava talous ja yhteiskunta muutenkin aika ok verrattuna liki mihin muuhun tahansa.
Rakentavaa, kiinnostavaa ja innostavaa keskustelua on vähemmän, ja siksi talous surkastuu vaaliteemana helposti populismiksi tai vallassa olevien "me olemme oikeassa siksi että me olemme oikeassa" -argumentoinniksi. Kuten ilmeni, Pilvi, kokoamamme Pelastuskirja. Nyt! -teoksen talouskeskustelussa, talous pitäisi tuoda mielekkäämmin osaksi luontevaa ja moniäänistä poliittista keskustelua. Pelottelun ja kauhistelun sijaan pitäisi opetella rakentamaan.
Minusta esiin nostamasi pitkän tähtäimen kestävyysvaje voisi tarjota aineksia tällaiseen pohdintaan, kun keskusteluun osallistuisivat myös ne, jotka eivät virkansa puolesta joudu puhumaan vain VM:n tyyliin "vaikeista päätöksistä" vaan voivat katsoa tulevaisuuteen myös positiivisesti: mitä haluamme saavuttaa, millaista taloutta, verotusta jne. haluamme yhteiskuntamme tueksi, mitä tulisi tehdä rakenteellisesti, jotta velkaaakka ei kasvaisi liian suureksi kun väestö vanhenee. Mietitään tapoja luoda uutta tuotantoa ja palveluja. Lähdetään siitä, että mikään ei synny eikä kuole yhdessä vaalikaudessa, kun puhutaan talouden rakennemuutoksesta tai julkisen sektorin uudistamisesta.
Pilvi Torsti
30.12.2010Matias, hienoa ajattelua. Paniikki pois ja rauhassa ja rakentavasti katse tulevaisuuteen menneisyys tuntien. Kaipaan itse sekä moniäänisyyttä että asiantuntijavallan purkua. Julkisesta taloudesta pitäisi voida esittää näkemyksiä ja ideoita "kansalaisuus"-pohjalta.
Paitsi kestävyysvajeen tarjoama laajempi ja yli vaalikauden menevä (tai näin siis pitäisi olla) pitkän tähtäimen näkökulma, olennaista olisi saada keskusteluun mukaan Suomi osana muuttuvaa maailmaa -näkökulma. Mitä haluamme edistää? Miten kuvittelemme maailman muuttuvan 5-10-15 vuoden perspektiivillä ja mitä se kenties edellyttää esim julkiselta taloudelta? Tulimme esim. varsin hyvissä asemissa finanssikriisin aiheuttamaan taantumaan, mutta mitä, jos erilaista "sopeutumista" muuttuvan globaalin maailman tilanteisiin tarvitaan taas ja pian? Onko meillä taloudellista kapasiteettia? Pitäisikö olla? haluammeko siis taloutena ja yhteiskuntana olla proaktiivisia tässä mielessä, siis rakentaa julkiseen talouteen reagointi mahdollisuuksia tulevaisuuden muutostilanteille?
Pilvi Torsti
8.1.2011Arto kirjoitti aiemmin työvoiman viihtymisestä työssään yhtenä kasvun ja tuottavuuden keskeisenä tekijänä. Lueskelin pyhien välissä uudemman kerran Spirit Level -kirjaa, jossa nostetaan keskusteluun erilaisia yritystoiminnan muotoja nimenomaan siltä pohjalta, että vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ja osallisuus ovat tutkimusten valossa keskeisiä tuottavuuden tekijöitä. Ilmeisen laaja brittiläinen aineisto totesi, että yritykset, joissa yhdistyi jonkinlainen osuuskunta-henkinen omistus ja sitä myöten demokraattinen päätöksenteko SEKÄ mahdollisuus taloudellisiin hyötyihin nosti tuottavuutta. OMassa ajattelussani tämä vahvsitaa näkemuystäni siitä, että hyvän, oikeudenmukaisen ja menestyvän ja sitä myöten innostavan yhteiskunnan ytimessä on kansalaisten mahdollisuus töihin, joissa he kokevat osallisuutta, luottamusta ja arvonantoa ja sitä myöten intoa ja halua tehdä enemmän. Tällaisessa ilmapiiirissä työurat pitenevät itsestään jne.
Toinen huomio eilisen HS Kotimaan osaston kolumnista (Piia Elonen). Siinähän liki suorasti todetaan, että pelkillä kasvuprosenteilla ei kestävyysvajetta selätetä, vaikkakin esim VM:n ja Pellerson ennusteet poikkeavat suht paljon toisistaan. Näkisin, että Elosen juttua - jossa myös muutamia ongelmallisia pointseja kuten hieman oudon irrallisesti tehnyt nostot Jutta Urpilaisen linjauksista puuttumatta sen enempää hallituksen kestävyysvajeen hoitoon NYT - voi käyttää vahvistamaan näkökulmaa, jota Matias yllä hahmotteli eli sen sijaan että otetaan lähtökohdaksi rakentava pitkälle tulevaisuuteen kurkottava tarkastelutapa, jossa keskiössä kysymys, millaista yhteiskuntaa haluamme ja millaista julkista taloudenpitoa se vaatii ja edellyttää.
Pilvi Torsti
19.1.2011Euroalueen tilanteeseen liittyen: talouslehti Economist (http://www.economist.com/node/17902709), Sauli Niinistö (Ykkösaamu la 15.1.) kyseenalaistavat euromaiden pelastusoperaatioita. Pankit pitää saada osavastuuseen kriiseistä ja puuttua ydinongelmaan eli ongelmamaiden hillittömään velkaan. Koskahan kokoomuslainen valtiovarainministeri tulisi näille linjoille?
Pilvi Torsti
21.1.2011kasvupolitiikkaan, työllisyyteen ja teollisuuteen liittyvä Esa Suomisen hyvä kirjoitus, joka kritisoi teollisuutta Suomesta lakkauttavia näkemyksiä, joita yllättävän paljon jatkuvasti esiintyy. KS: http://www.vihrealanka.fi/blogi/ilman-juuria-ei-ole-oksia
Pilvi Torsti
25.2.2011Talouspolitiikas ks myös Sdp:n Työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta -ohjelmasta kirjoittamani kommentti:
http://www.pilvitorsti.fi/pelastusohjelma/?p=2823
Reijo Nättiaho
25.2.2011Hei Pilvi. Mitä olet mieltä Perussuomalaisten tänään julkistamasta linjapaperista. Iltalehti tänään uutisoi: "Perussuomalaiset nostaisi pääomaveroa ja lisäisi siihen lievän progression, eli veroaste nousisi verotettavan summan kasvaessa.
Puolue nostaisi pääomaveron 28:sta 30 prosenttiin. Progression suuruus on puolueen mukaan neuvottelukysymys.
Perussuomalaiset ei halua nostaa kulutusveroja, ja nykyhallituksen laatimaa energiaveropakettia puolue vaatii edelleen peruttavaksi. Puolue haluaisi myös palauttaa varallisuusveron ja tuoda suursäätiöt pääomaveron piiriin."
Eikös nämä asiat ole jo aiemmin esitellyt sosialidemokraatit omassa ohjelmassaan?
Näyttäisi siltä että heillä ei sittenkään ole ainakaan verotuksessa mitään uusia "paukkuja" tarjottavaan vai mitä olet mieltä?
Pilvi Torsti
25.2.2011Aiheeseen minua syvällisemmin perehtyneen arvio: "Perussuomalaisten ohjelma on tehty erilaiseen taloudelliseen tilanteeseen eikä taskulaskinta ole juurikaan käytetty. Se sisältää valtavan määrän menonlisäysesityksiä, mutta vastineeksi ei tarjoa lainkaan kasvu- tai työllisyyspoliittisia avauksia. Tältä osin ohjelma on tehty irrallaan todellisuudesta."
Lisäksi ohjelma ei käsittele ollenkaan sellaisia keskeisiä asioita kuin työvoimapolitiikkaa, pätkätyöläisten asemaa tai työllisyyden parantaminen .
Sosiaalipoliittisista esityksistä puuttuvat kustannusarvot. Veropolitiikassa perussuomalaisten kannat ovat tosiaan lähellä SDP:n kantoja, mutta irtisanoutuminen ilmastopolitiikasta, EU:sta, globaalista vastuusta jne kovin kaukana sd-pohjaa, jotta pelkkiä verolinjoja voisi tarkastella. Samoin kulttuuri- ja maahanmuuttopolitiikka, joissa ajavana voimana "kansallinen yhtenäiskulttuuri" kovin kovin vieras 2010-luvun globaalissa maailmassa.
Raija Latva-Karjanmaa
31.3.2011Laitan tähän osioon tämän jutun, kun en ole varma mihin se kuuluisi. Hesarin yliö tänään 31.3.2011 (Markku Mattila ja Paavo Löppönen) käsitteli hienosti ja varmasti Suomen tieteen laatua. Todettiin, että hallitus viimeksi vuonna 1996 on tehnyt kunnan satsauksia (Lipposen I).
Itse en ole sitä koskaan niin hyvin huomannut katsoa - ulkopuolisesta vinkkelestä- muutoinkuin viime syksynä. Olin EU:n kutsuttuna Marie Curie (vapaasti valittavat tutkimusalueet) -arvioitsijana Brysselissä. Kahlasin aluksi n. 600 hakemusta joista sain valita ne joihin asiantuntemukseni riitti. Sitten sain luettavakseni satsin viikoksi. Hämmästykseni oli suuri siitä
- miten laadukkaita hakemukset olivat - tai noin 30 % niistä. Miten taitavaa kielenkäyttöä ja miten tiivissti esitetyt asiat.
- hakemuksissa ei ollut yhtään suomalaista.
Olen töissäni käsitellyt ehkä 2000 hakemusta, jotka koti- tai kansainvälisiä. Oppia on otettava.
Vaikka voidaan perusteella, että suomalaiset eivät hae tarjottuun hyväpalkkaiseen tutkijavaihtoon EU:ssa tai sen ulkopuolella, johtuen suomalaisesta velkaorjuuttavasta asuntolainasysteemistä, voidaan väittää, että on kysymys syvemmästä trendistä. Suomalainen tutkimus laahaa osittain jäljessä ja on kotikutoista.
Toivon, että uusi hallitus, jossa sinä Pilvi toivoakseni olet, ottaa vahvan roolin tiedestrategian saamisessa Suomelle ja tavoitetason nostamisessa. Myös taloudellinen panostus täytyy saada riittäväksi.
Pilvi Torsti
3.4.2011Raija, kuuntelin Paavo Löppöstä ja Markku Mattilaa hiljan seminaarissa ja kävivät läpi juuri tätä asiaa. Meillä on tarvetta uudistuksiin tiedemaailmassa, myös perusrahoituksen lisäämisen osalta. Kiinnostava on Akatemian vertailu 6 maan välillä, jossa Suomi eroaa juuri siinä, miten paljon rahoitusta tulee Tekes ja Akatemia -kilpailun kautta. Ja siitä le ehdottoman samaa mieltä, että eduskunta kaipaa tiedeosaamista.
Raija Latva-Karjanmaa
7.4.2011Perusrahoituksen lisääminen on olleellista. Suomessa tutkijoilla ei ole aikaa kekittyä pitkäjänteisesti, koska rahanhaut pilkkovat jatkuvasti elämää ja toimeentuloa. Yliopistossa myös hallintoa ollaan siirtämässä liikaa akateemisen työn tekijöille, mikä on vakava virhe.
EU:n rahoittama tutkimus on paljolti poliittisesti saneltua 8nk laivat, junat ja lentokoneet -tutkimusta), ei sitä moni tosi tutkija viitsi edes hakea. Politiikkaa esim. eurooppalaista tuotekehitystä tai ilmasto-ongelmia tukeva tutkimus ei sinällään ole väärää, mutta monesti tutkimuksen tavoitteet määritellään liian ahtaasti ja näin nämä tavoitteenmäärittelyt tukkivat jo tietä aidolta tutkimukselta.