Vaaliteemat

  • Työllisyysaste nousuun.
  • Vähemmän verotukia, fiksuja säästöjä, harmaa talous esiin.
  • Tavoitteeksi oikeudenmukainen verotus: erityishuomio pienituloisiin, pääomatuloverotus progressiiviseksi, arvonlisävero ennallaan.
  • Rakentavaa kansalaiskeskustelua taloudesta ja Suomen tulevaisuudesta.

Tässä Politiikan Pelastusohjelman eduskuntavaalien 2011 tavoitteita rakentavassa blogissa vaaditaan vastuullista ja kestävää talouspolitiikkaa ja ihmetellään, miksi hallitus ei tee mitään, vaikka julkisen talouden kestävyysvaje on todellinen eli menoja jatkuvasti enemmän kuin tuloja. Blogissa myös ideoita vastuulliseen taloudenpitoon. Mistä pitää säästää ja tarvitaanko leikkauslistoja? Kommentoi ja ole mukana rakentamassa eduskuntavaalien tavoiteohjelmaa!

*****

Taloudesta puhuminen vaaleissa on keskeistä, koska elämme parhaillaan hyvin epävarmoja ja arvaamattomia aikoja niin euroalueen kuin maailmantalouden osalta ja samalla tehdään mahdollisesti hyvin dramaattisia ja pitkälle vieviä ratkaisuja. Taloudesta puhuminen on keskeistä myös, koska talous ratkaisee sen, miten pystymme ylläpitämään tulevina vuosikymmeninä ylläpitämään sellaisia asioita kuin maksuton koulutus, korkeatasoinen terveydenhuolto ja muut hyvinvointipalvelut.

Ongelman ydin on, että vallassa oleva hallitus ei tunnu ottavan mitään vastuuta julkisen talouden kestävyydestä. Vielä muutama vuosi sitten valtion tulot ylittivät vuosittain menot ja Suomi lyhensi velkaansa. Nyt menot ylittävät vuosi toisensa jälkeen tulot. Kestävyysvaje on todellinen. Silti valtiovarainministeri on julistanut, ettei leikkauslistoja ole ja pitänyt kiinni hallitusohjelman veronalennuksista, vaikka maailmantaloustilanne on dramaattisesti muuttunut. Minusta tämä on kestämätön asetelma taloudenpitoon: veroja alennetaan, ilmoitetaan, että ei leikata mistään ja samalla otetaan lisää velkaa.

Mistä itse hakisin vastuullisen talouspolitiikan ratkaisuja? Muutamia esimerkkejä:

Kestävyysvajeella ja talouskasvulla on tietenkin yhteys, mutta pelkkä talouskasvu ei kestävyysvajetta hoida kuntoon. Esimerkiksi Juhana Vartiainen ja Jaakko Kiander ovat käsitelleet aihetta laajasti ja todenneet, kuinka kestävän kasvun perustaksi tarvitaan työllisyysasteen lisäämistä. ”Työllisyysaste on julkisen talouden kannalta jopa tärkeämpi kuin talouskasvu”, kirjoittaa Kiander. Työttömyys on siis sekä yhteiskunnalliseen eheyteen että julkiseen talouteen liittyvä keskeinen, ehkä keskeisin, ratkaistava nyky-Suomen ongelma. Aihetta käsitellään myös työelämä-blogissa täällä.

Työllisyysasteen nostamiseen liittyvät keskeisesti myös esimerkiksi työurien pidentäminen ja työperäisen siirtolaisuuden lisääminen. Työurien osalta kannatan huomion kiinnittämistä työelämän sisältöön. Siirtolaisuutta ja maahanmuuttoa sekä osana talous- ja työllisyyspolitiikka että laajemmin olen käsitellyt esimerkiksi osana puoluekokouspuheenvuoroani kesäkuussa 2010, joka löytyy täältä, maaliskuisessa blogikirjoituksessa liittyen silloiseen puolueen ympärillä käytyyn keskuteluun (blogikirjoitus 30.3.2010), Uutispäivä Demarin kolumnissa kaksista työmarkkinoista  (UPD 14.4.2010) ja Helsingin Sanomiin tehdyssä yhteismielipidekirjoituksessa (HS 27.4.2010).

Verotus on tietenkin keskeinen talouspolitiikan keino. Pohjoismaisessa mallissamme verotuksen tehtävien ytimessä on julkisen sektorin rahoitus ja tulonjaon tasaus.

Tulonjaon osalta tuloerojen kasvu on syytä pysäyttää kiristämällä progressiota. Tuloerot ovat Suomessa edelleen kansainvälisesti vertaillen pienet, mutta kasvuvauhti on ollut erittäin nopea. Tuloerojen tasaisuuden yhteyttä yhteiskunnan yleiseen hyvinvointiin mitattiinpa sitä terveyseroilla, sosiaalisella liikkuvuudella eli sillä, miten hyvin jokainen voi olla ”oman onnensa seppä” tai rikollisuudella todistaa vuoden merkittävä kirja The Spirit Level, jota suosittelen kaikille. Kirjasta on tulossa myös Helsingin Sanomien kustantaman suomennos.

Julkisen sektorin rahoituksen osalta lisää rahaa valtion kassaan voitaisiin etsiä poistamalla verotukia, joista monet vääristävät kilpailua. VATTin tuoreiden laskelmien valossa verotuissa puhutaan helposti miljardeista: syksyllä julkaistussa selvityksessä löydettiin yli 200 erilaista verotukea, joiden kokonaisarvoksi laskettiin lähes 18 miljardia. Mukana ovat sekä yksilöiden veroedut että yhteisöjen je yrityksen veroedut

Työllisyysasteen ja siihen kytkeytyvän kasvun sekä verotuksen ohella julkisen talouden kestävyys edellyttää myös säästökohteiden etsimistä. Minusta leikkauslistoja olisi syytä tehdä. Ei välttämättä siksi, että leikataan, vaan siksi, että kansalaiskeskustelussa olisi mahdollista arvioida eri menoerien suuruutta ja tärkeyttä suhteessa mahdollisiin säästötarpeisiin. Ongelmallista talouskeskustelussa on se, että usein puhutaan samassa lauseessa jopa miljoonaluokan ja miljardiluokan asioista. Mahdolliset leikkaukset eivät saa vaarantaa ensisijaista tavoitetta eli työllisyysasteen nostoa.

Kulujen leikkaamisen osalta katsoisin pitkällä tähtäimellä ainakin kuntarakenteen suuntaan: hallinnollisia rakenteita on edelleen pistettävä yhteen ja tehtäviä yhdistettävä. Kaikissa säästöissä pitää välttää sellaista mekaanisuutta, jolla esimerkiksi valtion tuottavuusohjelmaa on ajettu eteenpäin. Valtiontalouden tarkastusvirastohan on kiinnittänyt huomiota siihen, että tuottavuusohjelma on muuttunut käytännössä irtisanomisohjelmaksi eikä täytä sisällöllisiä tavoitteita, joita sille asetettiin. Arkisesta työelämästä kuuluneet uutiset ovat toki kertoneet tuottavuusohjelman ongelmista ja hulluuksista jo kauan.

Lopuksi keskeinen periaatteellinen lähtökohta: kaikessa talouspolitiikassa on oltava ympäristön ja luonnonvarojen kannalta kestävät lähtökohdat. Kaikki tiedämme, että nykymenolla planeettamme ei kestä montaa sukupolvea pidempään. Samalla toivoisin yhä konkreettisempia ehdotuksia siitä, mitä ympäristöystävällinen tuotanto on ja voi olla, miten kansalaisina ja valtioina teemme viikko- ja vuositasolla kestäviä ratkaisuja, jotta pidemmän aikavälin kestävän kehityksen tavoitteet voivat toteutua.

Jään odottamaan kommenttejanne ja näkemyksiänne siitä, miten teemme tulevaisuudessa kestävää ja vastuullista talouspolitiikkaa, jolla huolehdimme siitä, että meillä on myös tulevaisuudessa peruskoulu ja terveyskeskuksia sekä kestävällä pohjalla oleva kansainvälinen talousjärjestelmä.