httpv://www.youtube.com/watch?v=_NOAWF_4uAQ
Euroopan unioni on suuri rauhankoneisto. Niinpä Euroopan turvallisuuspolitiikan tulee olla vakauden luomista ja ylläpitämistä. Murtuneet yhteiskunnat voivat parantaa haavojaan, rakentaa demokratiaa sekä kehittyä taloudellisesti ja sosiaalisesti vain, kun turvallisuus ja jonkinlainen varmuus tulevasta on taattu.
Siviilikriisinhallintaa ja heikoimpien suojelua
Useimmiten konfliktin osapuolet eivät pysty luomaan vakauden tilaa keskenään. Vaaditaan maailmayhteisön yhteistä ponnistusta. Onneksi nyt on ymmärretty, että työn täytyy olla konkreettista: koulutus- ja oikeusjärjestelmän rakentamista, poliisien kouluttamista, hallinnon parantamista, heikoimmista huolehtimista.
Sitä on siviilikriisinhallinta, jonka nostan olennaisimmaksi turvallisuuspolitiikan lohkoksi aikamme maailmassa. Sota on aina raskainta niille, joilla menee heikoimmin jo valmiiksi, siis kehitysmaiden ja sodasta toipuvien yhteisöjen naisille ja lapsille. Velvollisuutemme on olla erityisesti heidän tukenaan.
Suomi on ollut ajatuksen keskeisiä kehittäjiä. Siviilikriisinhallinta nousi osaksi Euroopan unionin agendaa Helsingin vuoden 1999 EU-huippukokouksen keskustelujen pohjalta. Tuolloin mukana olleet presidentit Ahtisaari ja Halonen ovat omalla toiminnallaan kohottaneet siviilikriisinhallinnan arvostusta.
Tarvitaanko sotilaallista uhkaa?
Uskon, että sotilaallista uhkaa tarvitaan osana keinovalikoimaa, kun vakautta rakennetaan ja kriisejä ratkotaan. Aseitakin täytyy käyttää, jos kansanmurhaa tai kohtuutonta sortoa on mahdoton muuten pysäyttää. Bosniassa aseellista väliintuloa odotettiin 3,5 vuotta ennen kuin Nato-joukot puuttuivat peliin 1995.
Mutta sota ei ole ohi, kun laukaukset taukoavat. Yhdysvallat ei ymmärtänyt sitä vuonna 2003 Irakissa. Me eurooppalaiset emme toivottavasti tee samaa virhettä koskaan. Tiedämme, mitä sotien kierre on, ja näemme nyt Balkanilla, kuinka uhka uusista yhteenotoista kasvaa esimerkiksi Bosniassa lähes 15 vuotta taistelujen jälkeen, koska rauhansopimuksen luoma valtiorakenne ei toimi. Työ tuntuu loputtomalta, mutta sitä täytyy tehdä, ja vielä nykyistä uutterammin ja kriisin syihin syventyen. Niin kuin Martti Ahtisaari hienosti on monessa yhteydessä todennut: kaikki maailman kriisit voidaan ratkaista.
Koulutusta ja dynaaminen yhden äänen EU
Uskon koulutuksen voimaan ja siihen, että sivistys pystyy hillitsemään ihmisen pahuutta. Mutta sekään ei riitä, pitää voida myös soveltaa sivistystä ja niin kuin keskustelussa täällä Politiikan Pelastusohjelmassa olemme todenneet, yksi vaarallinen ryhmä ovat AINA toimettomat nuoret miehet. Heitä oli Bosniassa 1990-luvun alussa ja Kosovossa 1980-luvulla.
Kaiken kaikkiaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee olla eurooppalaista. Meidän tulee kannustaa EU:ta puhumaan yhdellä äänellä. Tavoitteena täytyy olla EU:n edustaja YK:n turvallisuusneuvostossa ja aktiivinen laajaan turvallisuuteen nojaava dynaaminen ja nopeaan toimintaan tarvittaessa kykenevä yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka.
****
Siviilikriisinhallinasta lisää täällä. ks esim Konflikteista kehitykseen (toim. Senja Korhonen ja Johanna Sumuvuori).
3 Comments on "Yhden äänen EU:n siviilikriisinhallintaa"
Johanna Valenius
6.5.2009Hyvä kirjoitus täältä kentältä luettuna. Videota en pysty katsomaan, koska pääsy Youtubeen on estetty. Afganistaniin on saatava poliittinen ratkaisu, joka saavutetaan diplomatian ja siviilikriisinhallinnan avulla. EU:n poliisimission tehtävänä on avustaa afgaaneja poliisitoimen uudistamisessa ja oikeusvaltiojärjestelmän juurruttamisessa. Poliisi on korruptoitunut eikä se nauti kansalaisten luottamusta. Koska moni poliisi ei osaa lukea ja kirjoittaa, yhtenä projektinamme on tehdä kuvakirja ihmisoikeuksista. Tästä siis lähdetään eikä Afganistan siirry modernien yhteiskuntien joukkoon hetkessä.
Kuten kirjoitit sotilaallista ja siviilikriisinhallintaa ei pidä nähdä toisilleen vastakkaisina. Tosiasia on, että me siviilikriisinhallitsijat pystymme toimimaan Afganistanissa, koska ISAF huolehtii yleisestä fyysisestä turvallisuudesta.
EU:n ulko-ja turvallisuuspolitiikassa on myös sotilaallinen puoli, joka kylläkin on vielä alkuvaiheessa. Olen miettinyt, pitäisikö EU:n suosiolla keskittyä siviilikriisinhallintaan ja jättää sotilaspuoli NATO:lle, joka sen osaa?
Ville Jalovaara
26.5.2009Pidän ajatuksesta "Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee olla eurooppalaista". Olen samaa mieltä myös siitä, että EU:n pitäisi kansainvälisissä kriisitilanteissa voida puhua yhdällä äänellä. Enta miltä kuulostaisi ajatus, että Ranskan ja Englannin pysyvät istuimet YK:n turvallisuusneuvostossa korvattaisiin EU:n yhteisellä edustuksella? Saattaa olla liian kunnianhimoinen ajatus, jos yhteistä mielipidettä on jo nyt välistä kovin vaikea löytää, mutta siihen suuntaan meidän olisi kuljettava. EU:n volyymi on samaa luokkaa kuin muiden pysyvien turvallisuusneuvoston jäsenten. Englannin ja Ranskan yksin puolestaan ei.