Politiikan Pelastusillan tekijöille eli kaikille mukaan ehtineille kiitos! Samoin viikon varrella tavatuille. On ollut fantastinen meininki ja paljon hyvää keskustelua sekä politiikan sisällöistä että EU-vaalikampanjoinnista. Seuraavat mahdollisuudet liittyä mukaan pelastusiltamien tunnelmiin 16.4. (Ravintola Sävel) ja 7.5. (Ravintolalaiva Väiski). Jatkuvasti päivittyvä kampanjakalenteri täällä.
Tunnelmapalaksi poimintoja pelastusillan kulttuuriannista, josta vastasi Politiikan Sävel:
”Kyllä minä tiedän vaativani mahdottomia. Järkevät, kunnon ihmiset ovat tyytyväisiä kun onnistuvat rakentamaan ympärilleen kaikien modernein mukavuuksin varustetun vankilan. Minä haluan elää. Enkä minä, kyltymätön tyydy vielä siihenkään. Minä haluan tehdä elämälläni jotain.” (Satu Hassi)
”Rein haisee paskalta. Seine haisee paskalta. Maas haisee paskalta. Eurooppa alkaa yhdentyä.” (Hannu Niklander)
”En pelkää ketään, rakastan maailman ihmisiä haluan kaikille hyvää. Se on minun politiikkani. Että me rakastaisimme toinen toistamme ei väitellen, vaan keskustellen sovussa. Menisimme ikään kuin mustikkaan yhdessä lämmittäsimme saunan istuisimme laiturilla huohottamassa olisimme ihmisiksi.” (Pentti Saarikoski)
1 Comment on "Poimintoja pelastusillasta"
Ulpu Iivari
21.3.2009Politiikan tehtävistä
Katsellessani ja kuunnellessani Pilvi Torstia ja Mauno Koivistoa presidenttifoorumissa sekä Koivistoa lauantaina 21.3. television ykkösaamussa muistin Koiviston kirjoituksen Turun Päivälehdessä 1956 yleislakon aikaan.
Koivisto kirjoitti: "Poliittinen toiminta edellyttää ihanteita ja monenasteisia päämääriä, joista lähempänä olevat pyritään nopeasti toteuttamaan. Kuitenkin juuri kaukaisimmat ja ylevimmät päämäärät, kansojen ja ihmisyksilöiden täysi vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus ovat niitä, jotka erottavat kansanvaltaisen työväenliikkeen muista yhteiskunnallisista ja poliittisista liikkeistä."
Minusta Koivisto kirjoitus yli puolen vuosisadan takaa sopii hyvin Pilvin politiikan pelastusohjelmaan.
Sen ajattelussa löydän sukua filosofi Stephen Toulminin prologiin kirjassa Kosmopolis/ Kuinka uusi aika hukkasi humanismin perinnön.
Toulmin pohtii, millainen intellektuaalinen asenne pitäisi omaksua tulevaisuuden suhteen ja tulee johtopäätökseen: "Ne jotka kieltäytyvät ajattelemasta tulevaisuutta johdonmukaisesti, jäävät vastaavasti alttiiksi vain pahemmalle ja jättävät kentän vapaaksi epärealistisille, irrationaalisille profeetoille."