Nuorisotutkimusverkosto on julkaissut Kauhajoen jälkitunnelmassa loppuvuodesta 2008 kootun puheenvuorosarjan. Oma marraskuussa kirjoitettu puheenvuoroni käsittelee Politiikan Pelastusohjelmassa paljon puhuttanutta aihetta eli lasten ja nuorten hyvinvointia:

 

 

Pilvi Torsti: Lasten ja nuorten päiviin ohjelmaa

 

Nykytilanne ruuhkavuosia elävien perheiden arjessa: Kaikki kouluikäiset ovat mukana perusopetuksessa eli käyvät koulua. Valtaosa nuoremmista lapsista osallistuu julkisesti järjestettyyn varhaiskasvatukseen eli käy päivähoidossa. Aikuiset käyvät töissä. Tutkimukset kertovat, kuinka perheitä vaivaavat kiire ja ajan puute.

 

Olisiko aika harkita rakennemuutosta lasten ja nuorten sekä myös aikuisten ajankäyttöön yhteis­kunnassamme? Järjestäisimme koulujen iltapäivätoiminnan niin, että lapsemme viettävät koulussa, yhteisössään, koko päivän. Kehittäisimme päivähoitojärjestelmästä sellaisen, että sen sisällä lapsemme myös harrastavat taipumuksiensa mukaan.

 

Näin tulisimme samalla vastaamaan moniin ruuhkavuosia elävien nykyperheiden käytännön ongel­miin. Alle kouluikäisiä viedään harrastamaan liikuntaa, musiikkia ja taidetta usein pitkän päiväkoti- ja työpäivän jälkeen. Koululaisille yritetään keksiä järkevää tekemistä iltapäivisin, jotta he eivät olisi yksin, kun vanhemmat ovat töissä. Syrjäytymisuhan alla olevat lapset eivät pääse harrastuksiin ja yhteisöihin mukaan ollenkaan. Kaiken päälle arkinen kuljetusrumba kuormittaa ympäristöä.

 

Olisiko kaikkien kannalta järkevämpää ja ekologisesti perusteltua, että harrastaminen olisi osa lapsen ja nuoren päivän ohjelmaa ja toimintaa yhdessä paikassa? Olisiko meillä – lapsilla ja aikuisilla – silloin iltaisin enemmän joutilasta aikaa olla yhdessä? Sitä nuoret tutkimuksissa kertovat eniten kaipaavansa. Koulujen iltapäivätoiminta varmistaisi myös, että onnistumisen elämyksiä ja ryhmään kuulumisen kokemuksia voisi syntyä myös muulta kuin tiedolliselta pohjalta. Ehkä se voisi vähentää kiusaamista ja lisätä kavereita?

 

Mahdollisuuksia tällaisen rakennemuutoksen kehittämiseen näyttäisi olevan sekä varhaiskasvatuksen että perusopetuksen puolella meneillään olevissa ohjelmissa. Sosiaali- ja terveysministeriön vuosien 2008–2011 KASTE-ohjelma antaa vuosittain noin 25 miljoonaa euroa kehityshankkeisiin, joiden yhtenä tavoitteena on ”tukea lapsia ja nuoria heidän omissa kehitysympäristöissään, jotta psykiatrisen laitoshoidon ja kodin ulkopuolelle tehtävien sijoitusten määrä vähenisi”. Käytännössä ajatus siis on, että lapsien erityistarpeet pitää huomioida siellä, missä he luonnostaan ovat: koulussa ja päivähoidossa. Ensimmäisten lokakuun lopussa julkistettujen KASTE-hankkeiden lähtökohta on ongelmakeskeinen ja painottaa nimenomaan erityistukea tarvitsevia lapsia ja perheitä. Tästä seuraava askel olisi painottaa kaikkien lapsien tarpeita ja ehdottaa, että harrastustoiminta pyrittäisiin erityistuen tavoin tuomaan ”lasten ja nuorten kehitysympäristöihin”, siis osaksi päivähoito- ja koulupäivää.

 

Opetusministeriössä puolestaan on meneillään saman suuruusluokan Peruskoulu paremmaksi -hanke, jonka viiden painopisteen listalla on ”kerhotoiminta ja kodin ja koulun yhteistyö”. Konkreettisia hank­keita tämän otsikon alla ei ole vielä julkistettu. Kuvauksen perusteella ohjelma tarjoaa mahdollisuuksia kokopäiväkoulun ajatuksen testaamiseen.

 

Nämä hankkeet tarjoavat mahdollisuuden kehittää luonnostelemaani arjen ajankäytön raken­nemuutosta. Ministeriöiden kehityshankkeissa lähtökohtana on ajatus siitä, että palveluja lapsille ja nuorille on syytä tarjota heidän luontaisessa ympäristössään eli koulussa ja päivähoidossa. Kysymys on siitä, miten iso rakennemuutos halutaan. Nyt vaaditaan pilottihankkeiden kehittäjiä ja tekijöitä. Pilottien jälkeen vaaditaan lisää rahaa, jos hyväksi havaittuja käytäntöjä halutaan soveltaa koko maassa. Lisärahan ei pitäisi olla mahdottomuus: koko perusopetuksen parantamisohjelman vuosibudjetti on noin 20 miljoonaa euroa. Vuoden 2009 veronalennuksiin on varattu 800 miljoonaa. En pitäisi epärealisti­sena, että Jokelan ja Kauhajoen aiheuttamien yhteisten järkytyksien jälkeen tämä yhteiskunta haluaisi päättää, että osa veroalennusrahoista käytetään lasten ja nuorten palveluihin, joita luontevasti tarjotaan koulun ja päivähoidon kautta.