httpv://www.youtube.com/watch?v=tb6Qhxyjw-M

Videoblogi: Millaista Euroopan unionia tarvitaan? Perussuomalaisten “missä EU siellä ongelma” pitäisi kuulua “missä EU siellä mahdollisuus”. Samalla EU:n on vastattava kansalaisten skeptisyyteen ja korostettava eurooppalaista monimuotoisuutta.

Politiikan Pelastusohjelma avattiin maanantaina 9.2.2009. Viikossa kirjoituksia on kertynyt kymmeniä ja paljon paljon arvokasta tietoa. Haaste jatkuu: mitä sinä tekisit, mitä ehdotat? Vasemmalla aiheet, keskustelua käydään parhaillaan esimerkiksi maaseudusta, tutkimuksesta, tasa-arvosta ja demareista.

Miksi EU?

Perustelin politiikan tärkeyttä sillä, että aikamme ongelmat ja kysymykset ilmastonmuutoksesta finanssi- ja energiakriisiin ovat suuria, monimutkaisia ja ylikansallisia. Euroopan unioni on vastaus tähän: ylikansallisiin ratkaisuihin tarvitaan ylikansallisia toimijoita. Lisäksi viimeisen vuoden tapahtumat alleviivaavat, miten tärkeä yhteisö EU on suomalaisille. Kun Venäjä ja Georgia sotivat, merkittävin ulkopuolinen voima kriisin selvittäjänä oli EU. Kun finanssikriisi sulki pankkien rahamarkkinat, Suomi saattoi kiittää euron tuomaa vakautta.

Balkanilla olen myös nähnyt EU:n tarjoavan sodan kauhut kokeneille ihmisille tulevaisuuden toivon. EU-jäsenyys on konkreettinen tavoite, joka auttaa demokratian ja vakauden kehittämistä. Tässä keskeistä on Euroopan idea nimenomaan rauhan takaajana. Sitä vartenhan EU aikanaan perustettiin, vaalimaan Saksan ja Ranskan välistä rauhaa. Tästä kirjoitin Sarajevossa asuessa.

Mikä meitä ei yhdistä?

Koko EU-aluetta vaivaa kuitenkin euroskeptisyys. Radiouutisten kysely kertoo, että joka viides suomalainen tietää jo nyt jättävänsä äänestämättä ensin kesän eurovaaleissa. Kolmannes kansalaisista suhtautuu EU-jäsenyyteen kielteisesti.

Ns. kurkkudirektiivi-ilmiö selittää skeptisyyttä. Jokainen meistä on kyllästynyt turhanaikaiselta tuntuviin prosesseihin. EU vaikuttaa näpertelevän kaiken maailman asioiden parissa.

Mutta onko skeptisyydessä muutakin? Onko kyseessä myös eurooppalaisen identiteetin ongelma? Emme ole valmiita kuolemaan tai voittamaan kultamitaleja Euroopan puolesta. Eurooppalaisuus ei ole osa identiteettiä samaan tapaan kuin kansallisvaltio.

Mutta pitäisikö sen olla? Tässä nähdäkseni onkin ollut EU:n virhe: eurooppalaisuuden sisältö ei ole rinnakkainen kansallisvaltiolle. Euroopan unionin ei tarvitse luoda ja tyrkyttää eurooppalaista identiteettiä korvikkeeksi valtion kansallisuudelle. Emme tarvitse uutta lippumerta vanhan päälle.

Mitä meitä yhdistää?

Minulle eurooppalaisuutta on monimuotoisuus ja halu edistää yhteistä hyvää. Uskon, että meitä ei yhdistä heimoaate, vaan eurooppalaiset arvot ja ideat. Samassa hengessä puhuivat tällä viikolla myös Euroopan parlamentin saksalainen puhemies Hans-Gert Pöttering ja ministeri Astrid Thors yliopiston keskustelutilaisuudessa. Tällaisia arvoja ovat esimerkiksi demokratia, solidaarisuus, ihmisoikeudet, vapaus, lain kunnioittaminen ja vähemmistöoikeudet.

Keskeistä arvo-eurooppalaisuudelle on monimuotoisuus. Me ymmärrämme olevamme erilaisia. Samalla ymmärrämme intuitiivisesti, että naapurien kanssa pitää tulla toimeen. Niinpä ajattelemme, että yhteisesti, vaikka vaikeankin keskustelun kautta, tehdyt päätökset ovat tärkeitä ja arvokkaita. Jos ajatellaan toisen maailmansodan jälkeistä lähtökohtaa, olemme eurooppalaisina oikeasti päässeet aika pitkälle. Pidän kohteliaisuutena Amerikan republikaanien heittoa, että Obaman tukipaketti on “European Socialist Act of 2009“.

Tuleva Eurooppa ja eurooppalaisuus?

Liki 40 maan maanosassamme puhutaan kymmeniä kieliä ja sen alueella tunnustetaan laajalti niin katolilaista, protestanttista, ortodoksista, islamilaista kuin juutalaista jumalaa. Tämä on eurooppalaisuuteni lähtökohta. EU:ssa on jo 27 valtiota, joten monimuotoinen eurooppalaisuus korostuu myös siellä.

Perussuomalaiset esittävät ”missä EU siellä ongelma”. Tämä pitäisi saada kuulumaan ”missä EU siellä mahdollisuus”. Siksi pyrin Euroopan parlamenttiin: Euroopan unionin ideaa ja EU:n kaltaista toimijaa tarvitaan, koska kaivataan laajoja ylikansallisia ratkaisuja. Samalla kritiikki on otettava vakavasti: mielikuva (ja osittainen todellisuus) EU:sta byrokraattisena sääntönäpertelijänä pitää pyrkiä muuttamaan. Politiikan täytyy pelastaa EU ja erilaisuus.

Mitä konkreettisesti voidaan tehdä? Sääntönäpertely ja byrokratia ovat oma tarinansa, jonka muuttamiseen vaaditaan aikaa ja sinnikkyyttä osoittaa, mikä ei toimi. Ainakin Bosnia ja Hertsegovinan EU-kokemuksellani toivoisin EU:n esimerkiksi noudattavan 2005 allekirjoittamaansa Pariisin julistusta, joka pyrkii kehitysyhteistyörahoituksen pelisääntöjen järkeistämiseen.

Myös monimuotoisuutta arvostavan Euroopan viestin voi konkretisoida. EU-jäsenyyttä tavoittelevissa maissa Balkanilla viisumivapaus erityisesti nuorille ja opiskelijoille olisi hyvä alku. Serbian osalta tätä väläyteltiin viime viikolla. Sisämarkkinoita koskevassa lainsäädännössä voidaan tukea politiikkaa, joka aidosti tavoittelee yhteiseurooppalaisia ylikansallisia markkinoita eikä keskity pelkästään etsimään kompromissia kansallisten instressien (ja itsekkyyden) paineessa. Finanssikriisin myötä päätään nostava taloudellinen nationalismi olisi paluuta taaksepäin. On aika ymmärtää, että muodostamme toinen toisemme kotimarkkinat. Toisin sanoen kaikki hyötyvät kaikkien taloudellisesta menestyksestä. Eikä tämä silti tarkoita, etteikö voitaisi tavoitella myös “kansallista etua”, jos ymmärretään, että sekin on laaja ja monimuotoinen kysymys.

Mitä muuta? Mitä olisi lippujen yli menevä tulevaisuuden eurooppalaisuus käytännön tasolla? Tarvitanko konkreettisia asioita ja tekoja? Vai riittääkö vain voimakkaampi eurooppalainen keskusvalta,  jonka puhepöntöstä tulevat sanat kaikuvat kauas  (kuka muistaa yhtään eurooppalaisen johtajan puhetta ikinä oman maansa ulkopuolelta?)? Mitä tulisi tehdä, jotta väestöryhmien väliset epäluulot vähenisivät Euroopassa? Tiukentaa rasismia kitkeviä lakeja? Syytää rahaa monikulttuurisuusprojekteihin? Entä miten suhtautua kasvavaan protektionismin kaipuuseen, josta kertoo vaikka Ranskan halu kieltää maan autoyhtiöitä sulkemasta tehtaita Ranskassa lainojen vastineeksi? Mitä sinä ajattelet?