Kirjoitan politiikan pelastusohjelmaa viikottain. Tervetuloa mukaan, toukokuussa kokoan kirjoitusten ja keskustelujen pohjalta EU-vaalien tavoitteeni.
Tarvitsemme hyviä ideoita, miten elävöittää maaseutua, niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Millaisia ne voisivat olla?
17 Comments on "Maaseutu"
Esa Kähäri
10.2.2009Joskus tuntuu, että maaseutua ja maaseudulla asuvien ihmisten elämää ei ehkä osata tiedostaa ja näin myöskään aina arvostaa riittävästi. Suomalaisen maaseudun ja haja-asutusalueen ihmiselle yhdistyvä Eurooppa ei aina ole tuonut kaikkia luvattuja parannuksia.
Maatalouspolitiikasta on tullut kaupunkilaisille kirosana. Puhuisinkin mieluummin maaseudun politiikasta, joka huolehtisi, ettei maaseudulla asuva jää unholaan joukkoliikennettä ja muita haja-asutusalueen palveluita kehitettäessä.
Puhdas ruoka on seurausta puhtaasta luonnosta. Lähellä tuotettu ruoka on merkittävä tekijä liikenteen ympäristökuormituksen vähentämisessä. Pilvin kirjoituksissa ja kannanotoissa näkyy laaja kokemus maailman kaupungeista, maaseutua unohtamatta.
Art.
10.2.2009Ehkä ei kaikkein uusin tai freshein pointti, mutta kuitenkin: etätyömahdollisuuksien edistäminen.
Pari kehittämisaluetta sillä saralla olisivat esimerkiksi
a) työnantajien asenteet (joustavuus on must, ja tulevaisuudessa vielä enemmän);
b) työntekijöiden asenteet (aktiivisesti funtsimaan, missä määrin omaa osaamista voisi tuotteistaa myös maaseudulta käsin tai maaseudulla, joka osan vuodesta tai vuoden ympäri);
c) tietoliikenneyhteydet (myös haja-asutusalueella täytyy päästä ripeän yhteyden piiriin).
Kotimaanmatkailun kehittäminen voisi olla myös mahdollinen kehityspolku. Kysyntää näyttäisi olevan, ja tulevaisuudessa sen uskotaan vain kasvavan; silti iso osa nykyisistä matkailu- ja ohjelmapalveluista toteutettu kehnosti.
Pilvi Torsti
10.2.2009Esan nostaman asian voisi hieman kärjistäen ilmaista 1) maatalouspolitiikka=kirosana kaupunkilaisille ja mielikuvana emäntä-ministeri Sirkka-Liisa Anttila 2) maaseutu=noin kaikkien suomalaisten rakastama mökkimaisema. Siksi tosiaan maaseutupolitiikkaa! Osaatko Esa sanoa, mitä EU konkreettisesti tuonut tai jättänyt tuomatta, jos pohdiotaan esim lähiruuan tuottamismahdollisuuksia Suomessa?
Pilvi Torsti
10.2.2009Art., tuleeko mieleen hyviä esimerkkejä esim. kohtaan b) tai kotimaanmatkailuun? Me olemme joskus miettineet, että esim. Lappia pitäisi tuotteistaa Nepalin hengessä niin, että esim. vaelluksella olisi helpompi lähteä, varusteet saisi helposti vuokrattua jne.
Risto Isaksson
10.2.2009Pitkästyin odottamaan omia ajatuksia ja googlasin netistä mitä Vaasan yliopiston aluetieteen professorin Hannu Katajamäki on ajatellu. Hannu on pohtinut Suomen ja Euroopan maaseudun historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta ihan työkseen.
Kollegoineen hän lanseerasi jo 1990-luvulla käsitteen "Maaseudun kolmas tie". Ajauksinsa voi tutustua Rehakan ja Irjalan kyläyhdistyksen sivuilla: http://koti.mbnet.fi/rehakka/jasen/laatu.html. Kirjoitus on vuodelta 2000.
Tuo kolmas tie tarkoittaa tällä kertaa sitä, että maaseudulla on mahdollisus, mutta se ei nojaa (pelkästään) maatilatalouteen.
Tuon kirjoituksen alku ja keskikohta kertovat maaseudun ja maasautupolitiikan kehittymisestä. Lopussa päästään ehdotuksiin: mitä se kolmas tie oikeastaan voisi olla.
Kolmas tie Hannun mukaan perustuu avoketjuihin, klustereihin. Klustereita on ja pitää synnyttää elintarviketalouteen, mekaaniseen puunjalostukseen, bioenergian tuotantoon, matkailun, etätyöhön, palveluihin.
EU:kin kirjoituksessa mainitaan.
No niin. Nyt taas odottamaan niitä omia ajatuksia.
Pilvi Torsti
12.2.2009Risto, yhtään väheksymättä omia ajatuksia, rohkenen kannustaa valitsemaasi toimintatapaan eli etsitään tutkittua tietoa ja muotoillaan sen kautta ajatuksia ja toimintaehdotuksia. Tätä on nähdäkseni ihan liian vähän, josta aion tässä tulevian aikoina kirjoittaakin. Odotan edelleen sekä omia ajatuksiasi että etsimiäsi ja löytämiäsi ajatuksia. Olisi tosi hienoa kuulla, jossa jollakulla olisi konkreettisia kokemuksia EU:n annista maaseutupolitiikalla Suomessa.
Sari
16.2.2009Moi,
tassa hieman faktaa EU:n ja Suomen maaseudun kehittamispolitiikasta (dokumenttilahteet sivustoilta http://ec.europa.eu/agriculture/rurdev/index_en.htm ja http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/maaseudun_kehittaminen.html).
EU:n maaseudun kehittamispolitiikan budjetti on kasvanut roimasti 1990-luvulta lahtien, ja se on kasvamassa edelleen. Ohjelmakaudelle 2007-2013 on budjetti on 226 miljardia euroa, josta EU maksaa 40%, ja jasenmaiden osuus on 25.5%. Suomen maaseudun kehittamisbudjetti ohjelmakaudelle 2007-2013 on 2 079 932 907 euroa.
Maaseudun kehittaminen toteutetaan kansallisten strategioiden pohjalta, ja jasenmailla on melko suuret vapaudet suunnitella omat ohjelmansa. Taten maakohtaiset ohjelmat vaihtelevat melko suuresti. Suomella on kaksi ohjelmaa (Manner-Suomi ja Ahvenanmaa), josta Manner-Suomen budjettiosuus on 99.1%.
Maaseudun kehittamiseen varattu budjetti kaytetaan neljan toimintaohjelman kautta. Merkityt minimimaarat tarkoittavat EU:ssa yhteisesti sovittuja alimmaistasoja:
1) talous ja kilpailukyky (esim. infrastruktuuri, elakejarjestelyt, maatilojen uudistaminen, uusiutuva energia), min 10% (EU keskiarvo 34%, Manner-Suomi 12%)
2) ymparisto (esim. maatalouden ymparistotuet, luonnonhaittakorvaukset), min 25% (EU keskiarvo 44%, Manner-Suomi 73%)
3) elava maaseutu (esim. kylien uudistus, maaseudun peruspalvelut, mikroyritykset, turismi, maaseudun perinto), min 10%, EU keskiarvo 13%, Manner-Suomi 9%)
4) horisontaalinen Leader-ohjelma, jonka kautta nuo kolme ensimmaista ohjelmaa toteutetaan (esim. paikalliset maaseutuverkostot ja yhteistyostrategiat), min 5% (EU keskiarvo 6%, Manner-Suomi 5%)
Kuten yllaolevasta nakyy, Suomen maaseudun kehittamisohjelma on painottunut maatalouden ymparistotukiin seka luonnonhaittakorvauksiin (nk. LFA-tuki), jotka kohdentuvat lahinna viljelijavaestoon (n. 4% tyontekijoista, maaseudun osuus 94% Suomen pinta-alasta). Tama on kuitenkin Suomen hallituksen ja eduskunnan paatos, ei EU:n. Suomen strategian painopistealueet kun ovat
1) maa-ja metsatalouden harjoittaminen taloudellisesti ja ekologisesti kestavalla seka eettisesti hyvaksyttavalla tavalla koko Suomessa.
2) yritysten kilpailukykya, uutta yrittajyytta ja yrittajien verkostoitumusta suosiva ja kehittava toiminta maaseudun elinkeinojen monipuolistamiseksi ja tyollisyyden parantamiseksi.
3) paikallisen omaehtoisen toiminnan vahvistaminen maaseudun elinvoiman ja elamanlaadun lisaamiseksi
Pilvi Torsti
17.2.2009Sari, osaisitko arvioida noita Suomen painopisteitä muiden maiden vastaaviin? Olisiko meillä varaa/syytä painottaa nimenomaan maaseutunäkökulmaa enemmön ja maatalouspolitiikkaa vähemmän?
Sari
17.2.2009Muiden maiden painopisteista en osaa sanoa paljoa, tutkin asiaa tarkemmin. EU-tilastoista kuitenkin voi lukea rivien valista maiden painopisteista.
EU-maissa toimintaohjelmat ovat paaosin painottuneet joko maatalouden talouteen ja kilpailukykyyn (1) tai ymparistoon (2), riippuen asutusrakenteesta, maan koosta, maatalouden merkityksesta seka tietenkin politiikasta.
Erityisesti Ita-Euroopan uusissa jasenmaissa, Belgiassa ja Portugalissa maaseudun kehityksen tarkein painopiste on maatalouden taloudessa ja kilpailukyvyssa. Varsinkin uusissa jasenmaissa tilojen uudistaminen ja infrastruktuurin kehitys ovat tarkeita, koska maatalouden tuotanto ja tuotto on alhaista, vaikkakin suuri osa vaestosta elaa maaseudulla ja saa maataloudesta elinkeinonsa. Suomi, Irlanti ja Iso-Britannia painottavat vahiten maatalouden talouteen ja kilpailukykyyn. Suomessa maatalouden rakennemuutos on ollut melko kiivasta 1990-luvulta lahtien, mutta tilakoot ovat viela eurooppalaisittain pienia.
Suomi, Irlanti ja Iso-Britannia painottavat maaseutupolitiikassa ymparistoa, eli maatalouden ymparistotukia ja luonnonhaittakorvauksia. Kaikki uudet jasenmaat seka Belgia, Tanska, Luxemburg ja Alankomaat painottavat tahan EU:n keskiarvoa vahemman. Suomen painotus liittyy tiiviisti 141- ja 142-tukiin, joista on viime aikoina kayty kovaa vaantoa. Suomessa maatalouden tuotantohinnat ovat korkeita, ja pitkat etaisyydet (maan sisalla seka vientimarkkinoille) seka vaikeat tuotanto-olot kasvattavat kuluja entisestaan. Suomi on aina ollut sita mielta, etta vaikeiden naiden syiden vuoksi Suomen maataloutta tulisi tukea lisatoimin, koska CAP ei auta suomalaisia viljelijoita tarpeeksi. Taustalla tassa on yhteisen maatalouspolitiikan rakenne - ennen tuet oli liitetty tuotannollisiin viitesatoihin, jotka Suomessa ovat alhaisemmat kuin esim. Etela-Euroopassa. 2000-luvun alun CAP-uudistuksen myota nama viitemaarat 'sementoitiin' eli maat jotka olivat saaneet vahemman tuotantoon liittyvia EU-tukia alhaisten viitesatojen vuoksi saivat vahemman tukia myos silloin kun tuet irroitettiin tuotannosta.
Urbanisoituneet maat (Malta, Belgia, Alankomaat) kayttavat EU-maista eniten varoja toimintaohjemaan 3 (elava maaseutu). Myos Puola kayttaa melko paljon varoja tahan toimintaohjelmaan, silla puolalaisista melkein viidesosa saa elantonsa maataloudesta, erityisesti pienmaataloudesta jolla on vaikeuksia kohdata EU:n hygieniastandardeja seka parjata kilpailussa. Puolalle on tarkeaa kasvattaa maaseudun tyopaikkoja seka palveluja, koska muuttoliike uhkaa vieda loputkin nuoret ja koulutetut maaseudulta, erityisesti koyhilta alueilta.
Yhteenvetona voisi sanoa, etta osasyy Suomen maaseutukehityspolitiikkaan loytyy EU:n yhteisesta maatalouspolitiikasta. Toisaalta myos Suomen omat painotteet nakyvat maaseutupolitiikassa vahvasti. Uskoisin kuitenkin, etta Suomi ja EU pystyisivat painottaa enemman kolmanteen toimintaohjelmaan eli elavaan maaseutuun nykyista enemman. Maaseudun tyopaikkojen luominen ja maaseudun ja kaupungin valisen kuilun pienentaminen ovat tarkeita, varsinkin kun maatalous tyonantajana on vahentynyt ja yha vahenemassa. Suomessa voisi myos kehittaa tuottajajarjestotoimintaa, jolloin pienimuotoinen perheviljely voisi tehostua yhteistyolla saman alueen/tuotannon yhteismarkkinoinnin kautta. Suomessa kun eras ongelma on se, etta pienimuotoinen tuotanto vaikeuttaa tuottajien ja jalostajien (ruokateollisuus) sujuvaa yhteistyota ja materiaalien saantia. Itse uskon vahvasti positiivisiin peleihin (peliteorian positive-sum-games, joissa yhteistyon avulla jokainen osallistuja voittaa; erotuksena zero-sum-games joissa periaatteena on 'sinun menestyksesi on minulta pois') - joten mielestani yhteistyota seka tuottajien kesken etta maaseutuverkostojen avulla tulisi kehittaa alhaalta ylos. Maaseutuverkostoista tulisi tehda mahdollisimman avoimia, jotta jokainen maaseudulla asuva voisi osallistua alueensa kehittamiseen seka rakentaa yhteistyota ja synergioita eri sektoreiden valilla. Tama tosin vaatii myos kansalaisaktiivisuutta ja tietynlaista maaseudun asukkaiden vastuun tunnetta maaseudun kehittamisesta.
Aapo Palonen
17.2.2009Maaseudulla on usein itse luotava työpaikka. Mahdollisuuksia siihen kyllä on, mikäli on aikanaan hankkinut sellaisen koulutuksen ja ammattitaidon, että näissä olosuhteissa menestyy. Toisaalta maaseutu antaa paremmin aikaa ajatuksille ja luovuudelle. Monelle yritykselle voisi maaseudulta löytyä parempi sijoituspaikka kuin kaupungin ruuhkien keskeltä. Riitäisi työntekijöillä paremmin energiaa työhönsä, kun työmatkastressi helpottaisi. Moni yritys kuitenkin sijoittuu kasvukeskuksiin pelkästään imagosyistä. Viidentoista vuoden ajan olen pyörittänyt yritystä maaseudulla. Olen koko toimintani ajan verkostoitunut muiden alan toimijoiden kanssa. Tälläkin hetkellä on projektissani mukana yritykset Mikkelistä, pohjanmaalta ja Sipoosta. Voisin toimia kaupungista käsinkin, mutta täällä on moni asia helpompaa. Suuri osa työn tuloksista kulkee verkossa. Siksi olisikin tärkeää, että langattoman laajakaistan peittoa ja nopeutta parannettaisiin maaseudulla. Mielestäni millään ylhäältäpäin annettavalla ohjauksella ei maaseutua pidetä elinvoimaisena. Kyllä kaikki pitää lähteä ihmisten omasta tahdosta ja kiinnostuksesta.
Itse lapsuuden ja nuoruuden kaupungissa viettäneenä osaan arvostaa maaseudun hieman hitaampaa elämänrytmiä. Maalta on myös huomattavasti helpompi mennä käymään kaupunkiin kuin päin vastoin.
HooFoo
18.2.2009Minä olen pyöritellyt ajatusta köyhän miehen riskirahoituksesta.
Mitä työttömällä tai puolityöttömällä on sijoittaa? Aikaa! Jos lainsäädäntö antaisi löysää, voisi tästä kehitellä riskisijoitusysteemin, joka ei maksa veronmaksajille mitään vaan päinvastoin.
Jos minulla olisi idea, joka mahdollisesti tulevaisuudessa voisi poikia esim. yritystoimintaa ja pysyvää työtä, minulla pitäisi olla mahdollisuus sijoittaa siihen aikaani esim. opiskelun ja jonkun yhdistyksen, osuuskunnan tai yrityksen kautta ilman että menettäisin työttömyyskorvaukseni. Kaikki käytetty työaika kirjattaisiin ylös riskisijoituksesksi ja saisin kuitenkin siltä ajalta työttömyyskorvauksen.
Jos tämä idea rupeaa joskus tahkoamaan rahaa, voitoista maksettaisiin takautuvasti siihen sijoitettu työaika vähennettynä sen ajan työttömyyskorvauksella, joka tilitettäisiin takaisin valtiolle.
Kaikki voittaa. Jos vaikka yksi idea sadasta poikii uutta liiketoimintaa, niin valtio saa omansa takaisin, tekijä saa sijoittamalleen ajalle tuoton ja tulevaisuudessa enemmän työtä. Nekin jotka eivät onnistuneet, saavat sijoitukselleen kokemusta ja koulutusta ja ehkä idean seuraavaan yritykseen ja menestykseen.
Valtio olisi joka tapauksessa joutunut maksamaan näille ihmisille pakkopassivoidusta työttömyydestä, nyt kuitenkin se saisi jonkun verran rahaa takaisin, sekä itseaktivoituneita ja lisäkouluttautuneita ihmisiä.
Pelkkä win-win tilanne.
Pilvi Torsti
18.2.2009Itse maalla ja kaupungissa asuneena ja kohta taas asuvana pidän hyvin ei-toivottavana sitä, että Suomi jakautuisi tässä mielessä ja siksi uuden teknologian mahdollisuudet ja "viherkaulustyöpaikat" saisivat olla osa koko maan kehitystä. Eri elämäntilanteissa itse kukin voi sitten valita, miten toimii ja tekee. Yksi tasapuolisesti kehittyneestä Suomesta tulevaa Balkanilla hätkähdyttänyt asia on ollut se, että kaupungin ja maaseudun välinen kuilu todella syvä ja perustavanlaatuinen jo ihan historiallisena ilmiönä niin, että kelpaa isoksi sotien selittäjäksi 1990-luvulla.
Sari
18.2.2009Suomi on internetin ja laajakaistan edeltajamaa (http://ec.europa.eu/information_society/eeurope/i2010/docs/future_internet/factsheet_bpi.pdf), mutta etatoita internetin kautta voisi vielakin laajentaa ja kehittaa, jotta tietoyhteiskunta kehittyisi tasapuolisesti koko maassa ja jotta myos koulutetuilla olisi mahdollisuuksia (ja siten myos enemman halua) elaa ja tyoskennella maaseudulla.
Esimerkiksi IT-insinoorin toista suurimman osan voi tehda VPN-yhteyden, skypen ja internetin kautta, tutkijan toista puhumattakaan. Muidenkin alojen etatyomahdollisuuksia pitaisi kehittaa - mutta mita tehda maaseudun tuotannon (esim. konepajat, teollisuus, maatalous) tyopaikkojen kanssa?
On kuitenkin tarkeaa muistaa, etta maaseudun ja maaseudun valilla on eroa. Koko Euroopassa kaupunkien laheinen maaseutu on muuttumassa esikaupunkialueeksi, kaukaisemman maaseudun autioituessa. Nama kaksi kehityssuuntaa tarvitsevat mielestani erilaiset kehitysstrategiat, koska tarpeet ja ongelmat vaihtelevat suuresti. Kaupunkien laheisilla maaseudulla asuvat tyoskentelevat usein kaupungissa, ja heille hyvat kulkuyhteydet (esim juna) ovat tarkeita, kun taas kaukaisemmalle maaseudulle tulisi kehittaa suoranaisia etatyomahdollisuuksia, uusia tyopaikkoja - tai ehka alueellistaa toimintoja.
Ita-Euroopasta viela sen verran, etta maaseudun ja kaupungin valiset erot ovat hurjat, osittain historian ja erityisesti kommunismiaikaisen kehityksen vuoksi. Talouskasvua nopeutettiin teollisuudella, jonka tyopaikkoihiin tarvittiin paljon tyovoimaa, joille rakennettiin asuinalueet palveluineen. Sofian Lyulin-lahio on hurjin esimerkki: lahiossa asuu 120 000 henkea harmaissa kerrostaloissa - itse lahion paasta paahan ajaminen kestaa noin 20 minuuttia! Kaupunkiin on kuitenkin puolipakko muuttaa, koska suuri osa tyopaikoista (ja parhaimmista oppilaitoksista) on keskittynyt kaupunkeihin, yleensa paakaupunkiin.
Raivio
18.2.2009En nyt ymmärrä miksi ihmeessä kukaan hyvätuloinen it-insinööri haluaisi asua maalla, oli siellä etätyömahdollisuus tai ei. Eivät asiantuntijatyötä tekevät ihmiset asu kaupungeissa siksi että työ pakottaa tai riudu siellä.
Päinvastoin, hyvätuloiselle ja aktiiviselle ihmiselle kaupunki on paras paikka asua: siellä riittää tekemistä ja muita ihmisiä niin itselle kuin perheelle. Eivät alaikäiset lapset voi ajaa autolla ystävien luo, mutta kaupungissa voivat kävelle kavereille. Kaupungeissa on verrattomasti enemmän tekemistä ja parempi kauppojen ja asumisen taso, ei lumitöitä eikä katonkorjausta pakkasella. Kaupungeista on paremmat yhteydet toisiin kaupunkeihin - ja maalle. Eikä vähäisimpänä seikkana kaupungissa on ekologisempaa asua: kaukolämpö ja lyhyet kuljetusmatkat (myös jätteille) aiheuttavat pienemmän ympäristökuorman.
Ymmärtääkseni näistä syistä erilaiset etätyön edistämisohjelmat eivät ole aivan onnistuneet.
Aapo Palonen
22.2.2009Raivion käsitys maalla asumisesta osoittaa, että tiedot maalla asumisesta eivät ole ajan tasalla. Maalla on nykyään paremmat harrastusmahdollisuudet sekä liikunnan että kulttuurin osalta kuin esim pääkaupunkiseudulla. Ainoa mitä täällä aikuinen ihminen kaipaa on ravintola- ja kahvilakulttuuri. Tosin harva niitä käyttää kaupungissa asuessaankaan. Joka tapauksessa maaseudulla on siinäkin suhteessa aivan samat mahdollisuudet kuin kaupunkien lähiöissä asuvilla. Mitä taas sosiaaliseen kanssakäymiseen tulee, on todellisuus päinvastainen kuin Raivio uskoo. Ekologisuuden kannalta on maaseutu aivan yhtä hyvä kuin kaupungin lähiö. Kirkonkylissä on yleensä kaukolämpö ja sekin on lisääntyvässä määrin tuotettu lähellä tuotetulla bioenergialla. Maaseudun haja-asutus taas on useimmiten puulla lämmitetty ja puutkin omatoimisesti lähistöltä kerätty. Asumisen tason paremmuudesta on Raiviolla nähtävästi kokemusta ainoastaa mummonsä mökistä. Maalta kun saa uudehkon omakotitalon samalla hinnallla kuin kaupungista kaksion.
Parempia perusteita pitää Raivion keksiä.
Kirsi Mäki
31.3.2009Pilvi, käy tutustumassa mielestäni tosi mielenkiintoiseen EU-rahoitteiseen (Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto) ”Kulttuuriympäristöstä vetovoimaa kyliin” –hankkeeseen, joka käynnistyi joukossa Lounais-Hämeen kyliä viime syksynä:
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/proagria_hame/Ajankohtaista/Kulttuuriymp%E4rist%F6st%E4%20vetovoimaa%20kyliin%20-hanke/Kylaillan_esitys_Ypaja2008.pdf
Osa-aikaisena maaseudun asukkaaana näkisin mielelläni lisää tällaisia hankkeita, joissa EU:n maaseutupolitiikkaa tehdään myös kulttuuriperinnön kehyksissä.
Aineellisen kulttuuriperinnön ylläpitoon liittyy mm. mahdollisuus hakea alueellisilta ympäristökeskuksilta korjausavuksia rakennusperinnön kannalta merkittävien rakennusten remonttikuluihin (esim. ulkomaalaus, katon korjaaminen). Henkisen kulttuuriperinnön kartoituksessa avautuu taas esim. ”paikallistason historiapolitiikan” tekemiseen paikkoja kyläläisille.