Politiikan pelastusohjelman teksti- ja videoblogeja ja niihin liittyvää keskustelua on julkaistu helmikuusta 2009 alkaen. Seuraavassa yhteenveto 7.5.2009 mennessä naiset-teeman alle tuotetusta materiaalista. Eurovaalien 2009 tavoiteohjelmaani pääsee tästä.

EU:n on lopetettava naiskauppa

Naisten kauppaaminen, kaappaminen, kuljettaminen, myyminen ja orjuuttaminen ovat järkyttäviä laajoja ihmisoikeusrikoksia Euroopassa ja kannattava kansainvälisen rikollisuuden laji. Kun puhutaan poliisiyhteistyöstä tai viranomaisten toimivaltuuksien lisäämisestä, painopistettä pitää siirtää terrorismista ja huumekaupasta myös naiskauppaan ja ihmiskauppaan. Prostituutiosta on tehtävä osa EU:n vastuualuetta. Laittomien siirtolaisten toivottomat pyrkimykset päästä Eurooppaan ovat usein myös osa ihmiskauppa-ongelmaa.

”Erilaisten arvioiden mukaan ihmiskaupan uhreja on vuosittain noin 700 000. Uhrien todellista määrää on tietysti vaikea tietää ja tilastot kertovat usein vain ”jäävuoren huipusta”. Jenni Tuominen

Share:
Reading time: 1 min

Hyvää naistenpäivää. Politiikan pelastusohjelmassa naiset ovat olleet osa tasa-arvokeskustelua ja keskustelua naiskaupasta. Kiitos Johannalle, Jennille, Helille, Sirkalle, Mikaelille ja muille täällä esitetyistä kommenteista ja näkemyksistä.

httpv://www.youtube.com/watch?v=MrnBBjvsExs

Videoblogissa (9.3.): Kerron, miten työskentelin naiskaupan uhrien parissa Nepalissa ja miten Euroopan unionilla on tärkeä rooli naiskaupan vastaisessa työssä. Lisäksi puhetta Eu:n tasa-arvopolitiikasta ja kuvia miesjoukoista.

Ongelma 1: Naiskauppa ja EU

Naiskauppa on erityinen tasa-arvoon ja naisiin liittyvä ihmisoikeusloukkausongelma. Jenni kuvaa hyvin ongelman laajuutta Politiikan Pelastusohjelmassa: satoja tuhansia naisia ja lapsia joutuu vuosittain tämän, huumebisnestä kannattavamman kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden muodon uhriksi. Itse olen ollut naiskaupan kanssa tekemisessä Nepalissa, kun opetin vapaaehtoisena englantia Intiaan palvelijoiksi myydyille tytöille. He olivat palanneet Nepaliin saatuaan Intiassa hiv-tartunnan. Hiv teki tytöistä kelvottomia paitsi ilotalotyöhön Intiassa myös kotiyhteisöihinsä Nepalissa. He opiskelivat englantia voidakseen kaupustella turisteille. Noiden tyttöjen ja naisten kohtalot eivät tule jättämään ikinä rauhaan.

EU:n sisällä Saksan ja Tsekin raja-alueella vierailin hämmentävässä ilotyttökaupungissa pari vuotta sitten. Balkanilla olemme nähneet räikeitä esimerkkejä niin Kosovossa kuin Bosniassa siitä, miten kansainvälisen yhteisön työntekijät ovat vaikuttaneet prostituution ja naiskaupan lisääntymiseen.

Pitkäaikainen naisasia-aktiivi Heli Suominen tiivistikin Pelastusohjelma kirjoituksessaan: ”EU:n tasa-arvopolitiikassa pitäisi muistaa keskiluokkaisten naisten lisäksi naiset, jotka kärsivät väkivallasta ja esimerkiksi ihmiskaupasta. Ihmiskauppa on juuri sellainen ongelma, jota vain kansallisin toimin on mahdoton torjua.”

Niinpä. Uskon Helin tavoitteen mahdollisuuksiin. Entinen Euroopan unionin ihmisoikeusasiamies ja nykyinen kansanedustaja Jacob Söderman nosti aiheen esiin lounaskeskustelussamme hiljattain. Söderman totesi, että hänen nähdäkseen EU-maiden poliisiyhteistyöllä naiskauppaan voidaan oikeasti puuttua.

Ongelma 2: Tasa-arvo ja EU

Euroopan unioniin valitaan tulevan vuoden aikana jopa neljä huippujohtajaa. Spekulaatioissa ei ole naisten nimiä ollut. Allekirjoita kansalaisadressi, joka vaatii, että vähintään yksi nimitetyistä olisi nainen.

Valtio-opin vt. professori Johanna Kantola on eritellyt neljä tapaa, joilla Euroopan unioni on pyrkinyt ja pyrkii muuten edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Ensimmäinen ja vanhin strategia eli syrjinnän vastainen lainsäädäntö pyrkii takaamaan sukupuolille samat mahdollisuudet. Tähän strategiaan kuuluu esimerkiksi tasa-arvolaki, joka Suomessa säädettiin vuonna 1986. Vastaava Euroopan unionin direktiivi tuli voimaan jo vuosikymmen aiemmin.

Toisessa strategiassa tunnistetaan naisten ja miesten erilaisuus ja pyritään tasa-arvon edistämiseen suosimalla aliedustettua sukupuolta. Tällöin kyseessä ovat positiiviset erityistoimet, jotka on mainittu Euroopan unionin Amsterdamin sopimuksessa 1997.

Uudempi ja kolmas EU:n tasa-arvon edistämismuoto perustuu ennakoivaan tasa-arvotyöhön, jonka lähtökohtana on sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen. Euroopan unionissa tämä sukupuoleen ja rakenteisiin keskittyvä näkökulma on laajasti hyväksytty. Tutkijat ovat kuitenkin kritisoineet EU:a siitä, että mitään tuloksia ei ole nähtävissä sellaisilla keskeisillä EU-politiikan tai -budjetin alueilla kuin maatalous, liikenne, ulkopolitiikka, ympäristö tai kilpailulainsäädäntö.

Neljäs tasa-arvotyön strategia, moniperusteinen syrjintä, on viime vuosina voimakkaasi mukaan tullut näkökulma, jossa syrjinnän vastaisessa työssä pyritään huomioimaan erilaiset syrjinnän perusteet. Sukupuolen rinnalle syrjintälainsäädäntöön on nostettu rotu tai etinen alkuperä, uskonto tai vakaumus, vammaisuus, ikä ja sukupuolinen suuntautuminen.

Ongelmat ja Suomi?

Suomessa naisjärjestöt ja tasa-arvotyön toimijat suhtautuivat 1990-luvulla kriittisesti Euroopan unionin jäsenyyteen. EU-jäsenyyden pelättiin vaikuttavan kielteisesti suomalaiseen tasa-arvokehitykseen, koska Suomi olisi ”samassa veneessä” sellaisten katolisenemmistöisten maiden kanssa kuin esimerkiksi Irlanti, Espanja tai Italia.

Käsittääkseni suomalainen tasa-arvotyö on kuitenkin hyötynyt EU:sta. Euroopan unioni on luonut painetta ja antanut tukea kansalliseen tasa-arvotyöhön. Konkreettiset syrjinnän muodot ja rakenteelliset ongelmat, kuten lähes muuttumattomana säilyvät palkkaerot, ovat EU-lainsäädännön myötä tulleet näkyvimmiksi. Suomi ei näyttäydykään ”tasa-arvon mallimaana” kaikissa tasa-arvoasioissa.

Mitä pitäisi tehdä?

Ihmiskaupassa EU:n on syytä tehdä laajaa yhteistyötä Etyjin ja siellä ihmiskaupan vastaisesta työtä koordinoivan erityislähettiläs Eva Biaudetin toimiston kanssa, jotta naiskauppa nousee ja pysyy julkisessa keskustelussa niin kauan, että sen vastaisessa taistelussa saavutetaan merkittäviä tuloksia. Kyse on Jennin sanoin aikamme orjuudesta ja hirveästä ihmisoikeusrikkomuksesta, joka kirjattiin Suomenkin rikoslakiin vasta 2004 EU:n direktiivin ansiosta.

Professori Johanna Kantola tiivistää Politiikan Pelastusohjelman kirjoituksessaan laajemmat Euroopan unionin tasa-arvopolitiikan haasteet: ”EU:n tasa-arvopolitiikan tutkiminen herättää aika perustavanlaatuisia kysymyksiä siitä, miten tasa-arvo määrittyy ja määritellään. Millaista tasa-arvoa edistetään? EU:n vahva markkinoiden, kilpailun ja tehokkuuden eetos heijastuu myös tasa-arvomääritelmiin, kuten Sirkka Ahonenkin kommentoi. Esim. ”työn ja perheen yhteensovittaminen” määritellään usein pikemminkin sen kautta, miten naiset saadaan sovittamaan yhteen työ ja perhe ja siten työmarkkinoille (mihin tahansa töihin, millä tahansa palkalla…) kuin pohtimalla vaikkapa miesten hoivaroolia, perheen sisäistä työnjakoa tai sukupuolittuneita työmarkkinoita. Miten tuoda keskusteluun toisenlaisia määritelmiä, esim. tosiasiallisesta ei niinkään mahdollisuuksien tasa-arvosta?”

Mitä sinä ajattelet? Miten saamme keskusteluun ja toiminnan tasolle tosiasiallisen tasa-arvon? Voiko EU-maiden poliisiyhteistyö todella puuttua naiskauppaan? Mitä me voimme tehdä? Allekirjoitithan vetoomuksen?

Share:
Reading time: 4 min

Kirjoitan politiikan pelastusohjelmaa viikottain. Tervetuloa mukaan, toukokuussa kokoan kirjoitusten ja keskustelujen pohjalta EU-vaalien tavoitteeni.

Yksi Euroopan vakavista ja sinnikäistä ongelmista on naisten salakuljetus unioniin ja unionin sisällä prostituution vuoksi. Mitä EU voi ja mitä sen pitäisi tehdä naisten turvallisuuden takaamiseksi?

 

Share:
Reading time: 1 min