kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 28.7.2010

Yli 8000 pojan ja miehen hengen vaatinut Srebrenican kansanmurhan vuosipäivä muistuttaa inhimillisestä pahuudesta vuosittain heinäkuun kauneimman auringon aikaan.

Tänä vuonna Srebrenican 15 vuoden muistopäivää kunnioitti vierailulla myös naapurimaa-Serbian presidentti Boris Tadic. Vierailu oli looginen jatko (lisää…)

Politiikan pelastusohjelman teksti- ja videoblogeja ja niihin liittyvää keskustelua on julkaistu helmikuusta 2009 alkaen. Seuraavassa yhteenveto 7.5.2009 mennessä turvallisuus-teeman alle tuotetusta materiaalista. Eurovaalien 2009 tavoiteohjelmaani pääsee tästä.

Laillista turvaa ja laajaa turvallisuutta

Euroopan unionin täytyy pikaisesti kehittää ja vahvistaa yhteistä ja toimivaa turvapaikkapolitiikkaa samalla kun pyritään laajan turvallisuus -käsitteen puitteissa ja esim. siviilikriisinhallinnan avulla puuttumaan syihin, joiden vuoksi ihmiset lähtevät lohduttomille matkoille Afrikasta Eurooppaan. Suomessa on syytä ymmärtää turvapaikanhakijan ja -saajan ja maahanmuuttajan ero. Katso tästä lisää kohdassa erilaisuus.

”Sotilaallista ja siviilikriisinhallintaa ei pidä nähdä toisilleen vastakkaisina. Tosiasia on, että me siviilikriisinhallitsijat pystymme toimimaan Afganistanissa, koska ISAF huolehtii yleisestä fyysisestä turvallisuudesta.” Johanna Valenius

Euroopan unioni on suuri rauhankoneisto. Niinpä Euroopan turvallisuuspolitiikan tulee olla vakauden luomista ja ylläpitämistä. Murtuneet yhteiskunnat voivat parantaa haavojaan, rakentaa demokratiaa sekä kehittyä taloudellisesti ja sosiaalisesti vain, kun turvallisuus ja jonkinlainen varmuus tulevasta on taattu.

Siviilikriisinhallintaa ja heikoimpien suojelua

Useimmiten konfliktin osapuolet eivät pysty luomaan vakauden tilaa keskenään. Vaaditaan maailmayhteisön yhteistä ponnistusta. Onneksi nyt on ymmärretty, että työn täytyy olla konkreettista: koulutus- ja oikeusjärjestelmän rakentamista, poliisien kouluttamista, hallinnon parantamista, heikoimmista huolehtimista.

Sitä on siviilikriisinhallinta, jonka nostan olennaisimmaksi turvallisuuspolitiikan lohkoksi aikamme maailmassa. Sota on aina raskainta niille, joilla menee heikoimmin jo valmiiksi, siis kehitysmaiden ja sodasta toipuvien yhteisöjen naisille ja lapsille. Velvollisuutemme on olla erityisesti heidän tukenaan.

Suomi on ollut ajatuksen keskeisiä kehittäjiä. Siviilikriisinhallinta nousi osaksi Euroopan unionin agendaa Helsingin vuoden 1999 EU-huippukokouksen keskustelujen pohjalta. Tuolloin mukana olleet presidentit Ahtisaari ja Halonen ovat omalla toiminnallaan kohottaneet siviilikriisinhallinnan arvostusta.

Tarvitaanko sotilaallista uhkaa?

Uskon, että sotilaallista uhkaa tarvitaan osana keinovalikoimaa, kun vakautta rakennetaan ja kriisejä ratkotaan. Aseitakin täytyy käyttää, jos kansanmurhaa tai kohtuutonta sortoa on mahdoton muuten pysäyttää. Bosniassa aseellista väliintuloa odotettiin 3,5 vuotta ennen kuin Nato-joukot puuttuivat peliin 1995.

Mutta sota ei ole ohi, kun laukaukset taukoavat. Yhdysvallat ei ymmärtänyt sitä vuonna 2003 Irakissa. Me eurooppalaiset emme toivottavasti tee samaa virhettä koskaan. Tiedämme, mitä sotien kierre on, ja näemme nyt Balkanilla, kuinka uhka uusista yhteenotoista kasvaa esimerkiksi Bosniassa lähes 15 vuotta taistelujen jälkeen, koska rauhansopimuksen luoma valtiorakenne ei toimi. Työ tuntuu loputtomalta, mutta sitä täytyy tehdä, ja vielä nykyistä uutterammin ja kriisin syihin syventyen. Niin kuin Martti Ahtisaari hienosti on monessa yhteydessä todennut: kaikki maailman kriisit voidaan ratkaista.

Koulutusta ja dynaaminen yhden äänen EU

Uskon koulutuksen voimaan ja siihen, että sivistys pystyy hillitsemään ihmisen pahuutta. Mutta sekään ei riitä, pitää voida myös soveltaa sivistystä ja niin kuin keskustelussa täällä Politiikan Pelastusohjelmassa olemme todenneet, yksi vaarallinen ryhmä ovat AINA toimettomat nuoret miehet. Heitä oli Bosniassa 1990-luvun alussa ja Kosovossa 1980-luvulla.

Kaiken kaikkiaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee olla eurooppalaista. Meidän tulee kannustaa EU:ta puhumaan yhdellä äänellä. Tavoitteena täytyy olla EU:n edustaja YK:n turvallisuusneuvostossa ja aktiivinen laajaan turvallisuuteen nojaava dynaaminen ja nopeaan toimintaan tarvittaessa kykenevä yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

****

Siviilikriisinhallinasta lisää täällä. ks esim Konflikteista kehitykseen (toim. Senja Korhonen ja Johanna Sumuvuori).