(kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 21.12.2009)

Minusta tuli puoluepoliittisessa mielessä sosiaalidemokraatti maailmalla. Kokemukset kehitysmaissa, eläminen sodan runnomassa Sarajevossa ja työ entisen Jugoslavian alueella vahvistivat käsitystä politiikan merkityksestä rakenteiden muuttajana.

Esimerkiksi Bosniassa sosiaalidemokratia on ollut ainoa poliittinen liike, joka on pystynyt haastamaan äärikansallismieliset puolueet 1990-luvun sisällissodan jälkeen.

Idealististen lähtökohtien lisäksi silmäys aikamme megatrendeihin korostaa sellaisen työväenliikkeen (lisää…)

1.12.2009 klo 09:05 Markku Heikkinen kysyy ohjelmassaan onko kapitalismille vaihtoehtoa? Keskustelemassa ovat Voima-lehden päätoimittaja Kimmo Jylhämö, vapaasana.netin päätoimittaja Sampo Syreeni ja tutkijatohtori Pilvi Torsti. Kuuntele ohjelma tästä.

(Kolumni Uutispäivä Demarissa 21.9.2009)

Puhuin pari viikkoa sitten Lukiolaisten liiton syysseminaarissa kutsujien antamalla otsikolla ”Politiikan uudet haasteet”. Yleisö koostui lukiolaisaktiiveista eri puolilta Suomea. Käsiäänestyksen perusteella arviolta kymmenen prosenttia kuului johonkin puoluepoliittiseen nuorisojärjestöön. Myöhemmin minulle kerrottiin, että järjestöihin kuuluvat ovat mukana lähinnä keskustassa ja kokoomuksessa, kun taas ”punavihreästi” (lisää…)

 (HS Mielipidekirjoitus 27.7.2009. Otsikko oli HS:ssa muutettu kuulumaan “Vaalityötä voi tehdä myös talkoovoimin”)

Vaalirahoituksesta on piirtynyt uutisoinnissa ymmärrettävistä syistä epäilyttävä ja likainen kuva. Toivon, että julkisessa keskustelussa erotettaisiin vaalirahoituksen eri muodot.

Vastenmielisen suhmuroinnin varjoon on jäänyt vaalituen piirissä tehtävä laaja ja myönteinen kansalaistoiminta. Eurovaalien ensikertalaisena ehdokkaana olin vaikuttunut tästä yksittäisten ihmisten tuen – sekä talkootyön että lahjoituksien – määrästä.

Jos kampanjani kaikesta talkoohengessä tehdystä ammattityöstä olisi laskettu tuntihinta, summa olisi ollut kymmeniätuhansia euroja. Talkooväen ohella reilusti toista sataa yksittäistä lahjoittajaa, siis tavallista kansalaista, antoi panoksensa talkoisiin rahana.

Vaalirahaan liittyvä kielteinen mielikuva on ongelma, koska se ei erottele toisistaan erilaisia rahoittajia. Kukaan ei kyseenalaista vapaaehtoisen vaalityön ylevyyttä ja hienoutta. Yksityisten ihmisten antama vaalirahoitus on verrannollista vapaaehtoiseen talkootyöhön.

HS nosti vaalituen julkisuuden tärkeyden pääkirjoituksessa (24. 7.) esiin, mutta piti 5 000 euron ilmoitusrajaa hyvänä kompromissina, joka takaa yksityisyyden suojan. Tämä ehdotus ei erottele erilaisia tukijoita ja niiden luonnetta ja merkitystä avoimen yhteiskunnan toiminnalle.

Avoin yhteiskunta edellyttää, että yhteisöjen ja yrityksien antama vaalituki on julkista. Yhteisöillä ei ole äänioikeutta. Jos ne antavat tukea ehdokkaille, ei ole perusteltua, etteikö tuki kaikissa muodoissaan – mukaan lukien seminaariosallistumiset ja “taidekaupat” ja muu epäsuora tuki – olisi myös julkista. 5 000 euron raja on vailla perusteita. Ehdokkaiden täytyy myös tietää, ketkä heitä tukevat.

Yksityisten tukijoiden osalta jonkinlainen ilmoitusraja on yksityisyyden suojan nimissä perusteltu. Talkootyön tapaan yksittäiset lahjoitukset ovat kansalaistoimintaa ja yksi tapa, jolla äänioikeutetut voivat osallistua demokraattisen yhteiskunnan toimintaan.

PILVI TORSTI, tutkijatohtori, Helsinki

(Kolumni Demarissa 27.7.2009)

Kesän velloneen vaalirahoitusjupakan motivoimana haluan tuoda esiin oman näkökulmani aiheeseen näin puoluepolitiikan ulkopuolelta tulleena menneiden eurovaalien ensikertalaisena.Kevään eurovaalikampanjassani vapaaehtoisen työn osuus oli valtava.  Monet ammattilaiset antoivat oman panoksensa talkoohengessä kampanjan organisointiin, julkaisuihin, mainonnan suunnitteluun, verkkoviestintään, videotuotantoon, valokuvaukseen, esityksiin ja vaikka mihin. Jos kaikesta ammattityöstä olisi laskettu tuntihinta, summa olisi ollut kymmeniä tuhansia euroja.

Kukaan ei kyseenalaista tällaisen vapaaehtoisen osallistumisen ylevyyttä ja hienoutta. Omalla kohdallani – ja varmasti useimpien muiden ehdokkaiden kampanjoissa – se oli kampanjan avain ja selkäranka.

Vaalityön rahoittamista sen sijaan pidetään kyseenalaisena. Pääministerin johdolla jatkunut julkinen sekoilu (lisää…)

(Tämä kolumni julkaistiin UP Demarissa 29.6.2009)

Miten vastaat verilöylyyn? Näin kysyi eurovaaleissa täysillä itsensä likoon laittanut ystäväni vaalien jälkeen. Hän liittyi vaaleja seuranneena päivänä Sdp:n jäseneksi, vaikka oli aina ajatellut, että ei työnsä vuoksi voisi olla minkään puolueen jäsen. Vaalikampanja sai hänet uskomaan, että sosialidemokraattinen liike tarvitsee häntä nyt. Verilöylyn jälkeen oli uskallettava olla rohkea ja lopettaa saivartelu puolueettomuudesta, jos välittää sosialidemokraattisesta liikkeestä.

Miten vastaat verilöylyyn? Miten sinä, minä ja me reagoimme tappioon tai tappioiden sarjaan? Syytämmekö olosuhteita? Masennummeko? Pelkäämmekö tulevia verilöylyjä? Uskommeko, että tulevaisuus on valoisampi, kun (lisää…)