(kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 22.2.2010)

1990-luvulta alkanut työelämän muutos on muuttanut ”epätyypilliset” työsuhteet tyypillisiksi. Jo vuosia yli puolet alkavista työsuhteista on ollut muita kuin pysyviä kokoaikaisia vakitöitä. Ilmiö on ollut tavallisin julkisella sektorilla ja palvelualoilla, mutta tuore selvitys kertoo, että myös teollisuusyritykset ovat viime aikoina lisänneet vuokra-, osa- ja määräaikaisia työsuhteita.

Ann Selin kutsui näitä epätyypillisiä työsuhteita viime viikon kolumnissaan ”hauraiksi” työsuhteiksi (UPD 18.2.). Markettien kassoille hauras työsuhde tarkoittaa vastoin omaa tahtoa tehtävää osa-aikatyötä, josta saadulla palkalla ei tahdo tulla toimeen. Omassa työpaikassani yliopistossa hauras työsuhde taas tarkoittaa sitä, että tulevan määräaikaisen pätkän menettämisen pelossa ei uskalleta kyseenalaistaa määräaikaisuuden perusteita.

Hauraiden työsuhteiden maailmassa lapset eivät enää synny yhdeksän kuukautta häiden jälkeen, vaan (lisää…)

(Julkaistu Helsingin Sanomain mielipidesivuilla 5.2.2010)

Viime päivinä on korostettu, kuinka koko maan talous on kovilla. Suurta kasvua ei ole näköpiirissä. Helsingissä tässä niukkuuden ilmapiirissä korostuu entisestään helsinkiläisen elämäntavan ja arvojen puolustaminen lyhytnäköisiä säästötoimenpiteitä vastaan. Tämän osoitti jo kaupunginjohtaja Jussi Pajusen hätäistä leikkauslistaa vastaan noussut kansalaisreaktio.

Helsinkiläisyys eroaa perustavalla tavalla espoolaisuudesta tai nurmijärveläisyydestä. Helsinkiläisyyteen kuuluu, että lähiöissä on luonnetta ja että palvelut ovat lähellä. Helsinkiläisyyttä on toimiva julkinen liikenne. Helsinkiläinen lapsiperhe voi elää ilman autoa. Helsinkiläisyyden ytimessä alakulttuurit kukoistavat, ja taide kuuluu kaikille.

Ollaan vahvoina, helsinkiläiset! Vaatikaamme myös näinä tiukkoina aikoina helsinkiläisyyden puolesta tehtäviä päätöksiä ja politiikkaa, sillä helsingeistä helsingein on Helsinki (Ilpo Tiihonen).

PILVI TORSTI, TUTKIJATOHTORI, KAUPUNGINHALLITUKSEN VARAJÄSEN (SD),  HELSINKI

(kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 21.12.2009)

Minusta tuli puoluepoliittisessa mielessä sosiaalidemokraatti maailmalla. Kokemukset kehitysmaissa, eläminen sodan runnomassa Sarajevossa ja työ entisen Jugoslavian alueella vahvistivat käsitystä politiikan merkityksestä rakenteiden muuttajana.

Esimerkiksi Bosniassa sosiaalidemokratia on ollut ainoa poliittinen liike, joka on pystynyt haastamaan äärikansallismieliset puolueet 1990-luvun sisällissodan jälkeen.

Idealististen lähtökohtien lisäksi silmäys aikamme megatrendeihin korostaa sellaisen työväenliikkeen (lisää…)

1.12.2009 klo 09:05 Markku Heikkinen kysyy ohjelmassaan onko kapitalismille vaihtoehtoa? Keskustelemassa ovat Voima-lehden päätoimittaja Kimmo Jylhämö, vapaasana.netin päätoimittaja Sampo Syreeni ja tutkijatohtori Pilvi Torsti. Kuuntele ohjelma tästä.

(Kolumni Uutispäivä Demarissa 21.9.2009)

Puhuin pari viikkoa sitten Lukiolaisten liiton syysseminaarissa kutsujien antamalla otsikolla ”Politiikan uudet haasteet”. Yleisö koostui lukiolaisaktiiveista eri puolilta Suomea. Käsiäänestyksen perusteella arviolta kymmenen prosenttia kuului johonkin puoluepoliittiseen nuorisojärjestöön. Myöhemmin minulle kerrottiin, että järjestöihin kuuluvat ovat mukana lähinnä keskustassa ja kokoomuksessa, kun taas ”punavihreästi” (lisää…)

 (HS Mielipidekirjoitus 27.7.2009. Otsikko oli HS:ssa muutettu kuulumaan “Vaalityötä voi tehdä myös talkoovoimin”)

Vaalirahoituksesta on piirtynyt uutisoinnissa ymmärrettävistä syistä epäilyttävä ja likainen kuva. Toivon, että julkisessa keskustelussa erotettaisiin vaalirahoituksen eri muodot.

Vastenmielisen suhmuroinnin varjoon on jäänyt vaalituen piirissä tehtävä laaja ja myönteinen kansalaistoiminta. Eurovaalien ensikertalaisena ehdokkaana olin vaikuttunut tästä yksittäisten ihmisten tuen – sekä talkootyön että lahjoituksien – määrästä.

Jos kampanjani kaikesta talkoohengessä tehdystä ammattityöstä olisi laskettu tuntihinta, summa olisi ollut kymmeniätuhansia euroja. Talkooväen ohella reilusti toista sataa yksittäistä lahjoittajaa, siis tavallista kansalaista, antoi panoksensa talkoisiin rahana.

Vaalirahaan liittyvä kielteinen mielikuva on ongelma, koska se ei erottele toisistaan erilaisia rahoittajia. Kukaan ei kyseenalaista vapaaehtoisen vaalityön ylevyyttä ja hienoutta. Yksityisten ihmisten antama vaalirahoitus on verrannollista vapaaehtoiseen talkootyöhön.

HS nosti vaalituen julkisuuden tärkeyden pääkirjoituksessa (24. 7.) esiin, mutta piti 5 000 euron ilmoitusrajaa hyvänä kompromissina, joka takaa yksityisyyden suojan. Tämä ehdotus ei erottele erilaisia tukijoita ja niiden luonnetta ja merkitystä avoimen yhteiskunnan toiminnalle.

Avoin yhteiskunta edellyttää, että yhteisöjen ja yrityksien antama vaalituki on julkista. Yhteisöillä ei ole äänioikeutta. Jos ne antavat tukea ehdokkaille, ei ole perusteltua, etteikö tuki kaikissa muodoissaan – mukaan lukien seminaariosallistumiset ja “taidekaupat” ja muu epäsuora tuki – olisi myös julkista. 5 000 euron raja on vailla perusteita. Ehdokkaiden täytyy myös tietää, ketkä heitä tukevat.

Yksityisten tukijoiden osalta jonkinlainen ilmoitusraja on yksityisyyden suojan nimissä perusteltu. Talkootyön tapaan yksittäiset lahjoitukset ovat kansalaistoimintaa ja yksi tapa, jolla äänioikeutetut voivat osallistua demokraattisen yhteiskunnan toimintaan.

PILVI TORSTI, tutkijatohtori, Helsinki