(Kolumni UP Demarissa 25.8.2010)

Monet suuriin ikäluokkiin kuuluvat pitkän linjan demarit ovat viime kuukausina ottaneet kanssani puheeksi huolensa siitä, miten toiseuden pelko leimaa julkista keskustelua niin Suomessa kuin Euroopassa. Ei tarvitse kuin katsoa edellisten EU-vaalien asetelmia tai hiljattaisten Hollannin parlamenttivaalien tulosta todetakseen, kuinka voimakkaasti nationalismi on nostanut päätään.

Suurten ikäluokkien edustajat kysyvät, johtuuko tämä kehitys ihmisten historiattomuudesta. Toisen maailmansodan kauhujen jälkeen nationalistista ajattelua pelättiin, koska sen äärimuoto fasismi oli johtanut ennen kokemattomiin julmuuksiin. Nyt (lisää…)

Puheenvuoro Sdp:n puoluekokouksessa 27.5.2010

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät puoluekokousedustajat ja muut kuulijat,

on tosiaan vaikea päätyä muuhun johtopäätökseen kuin että talous ja työ ovat täysin ensisijaisia asioita niin nyt kuin laajempaa Suomen ja maailman tulevaisuutta linjatessa.

2010-luvun työväenpuolueena meidän on esitettävä päättäväisiä ratkaisuja sellaisiin ongelmiin kuten nollatoleranssi nuorisotyöttömyyteen ja parannuksia pätkä- vuokra- ja silpputyöläisten asemaan. Työuran ensimmäisinä aktiivivuosina osallisuus ja vastuu yhteiseen maailmaan joko syntyy tai jää syntymättä. Palkitaanko yritteliäisyys vai passivoidaanko sukupolvi?

Samalla globaali rakennemuutos muuttaa teollisen Suomen todellisuutta hurjalla vauhdilla. Epävarmassa maailman murrosvaiheessa tarvitsemme tulevina vuosina julkisen talouden pelivaraa. Tämä tarkoittaa vaikeita vaalilupauksia. Toivon, että Sdp luottaa kansalaisten ymmärrykseen: suomalaiseen sielunmaisemaan sopii säästäminen yhteisen projektin nimissä, jos yhteinen projekti innostaa ja on oikeudenmukainen. Esimerkiksi muutosturvarahasto olisi selkeä sosiaalidemokraattinen tavoite ja kenties innostavampi kuin puhe ”julkisen talouden kestävyysvajeen paikkauksesta”. Kysymys on kuitenkin pitkälti samasta asiasta: rakennamme taantuman jälkeistä pelivaraa tuleviin murroksiin.

Hyvät ihmiset, ulkomaalais- ja maahanmuuttopolitiikka on myös talous- ja työllisyyspolitiikkaa. Sdp:n vaatimus ulkomaalaistaustaisten reiluista työehdoista on linjassa puolueen syrjintään puuttuvien työelämätavoitteiden kanssa.

Sen sijaan olen eri mieltä Sdp: johdon suulla täälläkin esitetystä työperäiseen maahanmuuttoon liittyvästä tulevaisuuden talouslinjauksesta. Hieman yksinkertaistetusti Sdp:n ja myös vasemmistoliiton esittämän kannan mukaan työpaikkoja tulee taantuman aikana täyttää ensin Suomessa jo olevilla ja vasta sitten sallia muualta tulevat työnhakijat. Suuruusluokat on hyvä pitää tässä mielessä: näitä EU:n ulkopuolelta tulevia työntekijöitä on ollut vuosittain muutama tuhat; heistä siis puhutaan, ei mistään massoista.

Hyvät ihmiset, tällainen vakiomääräisiin työpaikkoihin perustuva nationalistinen talouskäsitys muistuttaa hengeltään sulkeutunutta ja säänneltyä Suomea eikä sovi 2010-luvun EU-Suomeen, missä pelkästään talouden dynaamisuus ja uuden työn synty edellyttää ihmisten kansainvälistä osallistumista ja avoimuutta maailmaa kohtaan.

Tämä puoluekokous linjaa, mihin suuntaan Sdp 2010-luvulla menee ja välittyykö puheenjohtajan mainitsema avoimuus toiminnastamme ja tavoitteistamme. Muuttuvassa maailmassa arvopohjaan on voitava luottaa. Ja meihin luotetaan, jos teemme kansainväliseen yhdenvertaisuuden arvopohjaan nojaavaa politiikkaa, jossa ilmastonmuutos ja globalisaatioon liittyvät asiat ovat aktiivisen toiminnan kohde, EU-yhteistyö keskeinen arvo ja kansalaisten ymmärryskykyyn luotetaan. Kiitos.

Kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 10.5.2010

Jos latinan kielellä puhutaan ”luettavasta kirjasta” tarkoitetaan, että kyseessä on kirja, joka on pakko lukea, jota ei kerta kaikkiaan voi olla lukematta.

Aleksi Henttosen ja Esa Suomisen kirjoittama ja Sorsa-säätiön julkaisema Vapauden koulutuspolitiikka – suomalaisen koulutuksen tulevaisuus on sellainen kirja jokaiselle, joka on miettinyt, miten suomalaisen koulujärjestelmän ytimessä ollut yhdenvertaisuus ja tasa-arvo voitaisiin säilyttää 2000-luvun muuttuvassa maailmassa.

Ainakin itseäni tämä kysymys on vaivannut. Kuulun 1970-luvun puolivälissä (lisää…)

(kolumni julkaistu UP Demarissa 14.4.2010)

Viime viikkojen ulkomaalaiskeskustelu on nostanut esiin tärkeän kysymyksen kaksien työmarkkinoiden synnystä Suomeen. Julkisuudessa esiintyvät tiedot ja monen rakentajan arkikokemukset kertovat, että halvemman palkkatason EU-maista Suomeen tulee erityisesti rakennusalalle ns. halpatyövoimaa, joka ei nauti suomalaisen lainsäädännön ja työehtosopimusten mukaisista eduista.

Meidän on tietenkin vaadittava samoja työehtoja kaikille, mutta keskustelussa kaksista työmarkkinoista ei pidä asettaa vastakkain suomalaisia ja ulkomaalaisia työntekijöitä.

Suomeen töihin pyrkivät työnhakijat, joita palkataan heikommilla työehdoilla, eivät ole suomalaisten työttömien vastapuolella vaan työnantajien uhreja. Samalla tavalla uhreja ovat ne rehdit yrittäjät, jotka pyrkivät noudattamaan suomalaisia työehtoja, mutta eivät pärjää epäreilussa kilpailussa. Monet ammattiliitot ovatkin (lisää…)

(kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 22.2.2010)

1990-luvulta alkanut työelämän muutos on muuttanut ”epätyypilliset” työsuhteet tyypillisiksi. Jo vuosia yli puolet alkavista työsuhteista on ollut muita kuin pysyviä kokoaikaisia vakitöitä. Ilmiö on ollut tavallisin julkisella sektorilla ja palvelualoilla, mutta tuore selvitys kertoo, että myös teollisuusyritykset ovat viime aikoina lisänneet vuokra-, osa- ja määräaikaisia työsuhteita.

Ann Selin kutsui näitä epätyypillisiä työsuhteita viime viikon kolumnissaan ”hauraiksi” työsuhteiksi (UPD 18.2.). Markettien kassoille hauras työsuhde tarkoittaa vastoin omaa tahtoa tehtävää osa-aikatyötä, josta saadulla palkalla ei tahdo tulla toimeen. Omassa työpaikassani yliopistossa hauras työsuhde taas tarkoittaa sitä, että tulevan määräaikaisen pätkän menettämisen pelossa ei uskalleta kyseenalaistaa määräaikaisuuden perusteita.

Hauraiden työsuhteiden maailmassa lapset eivät enää synny yhdeksän kuukautta häiden jälkeen, vaan (lisää…)

(Julkaistu Helsingin Sanomain mielipidesivuilla 5.2.2010)

Viime päivinä on korostettu, kuinka koko maan talous on kovilla. Suurta kasvua ei ole näköpiirissä. Helsingissä tässä niukkuuden ilmapiirissä korostuu entisestään helsinkiläisen elämäntavan ja arvojen puolustaminen lyhytnäköisiä säästötoimenpiteitä vastaan. Tämän osoitti jo kaupunginjohtaja Jussi Pajusen hätäistä leikkauslistaa vastaan noussut kansalaisreaktio.

Helsinkiläisyys eroaa perustavalla tavalla espoolaisuudesta tai nurmijärveläisyydestä. Helsinkiläisyyteen kuuluu, että lähiöissä on luonnetta ja että palvelut ovat lähellä. Helsinkiläisyyttä on toimiva julkinen liikenne. Helsinkiläinen lapsiperhe voi elää ilman autoa. Helsinkiläisyyden ytimessä alakulttuurit kukoistavat, ja taide kuuluu kaikille.

Ollaan vahvoina, helsinkiläiset! Vaatikaamme myös näinä tiukkoina aikoina helsinkiläisyyden puolesta tehtäviä päätöksiä ja politiikkaa, sillä helsingeistä helsingein on Helsinki (Ilpo Tiihonen).

PILVI TORSTI, TUTKIJATOHTORI, KAUPUNGINHALLITUKSEN VARAJÄSEN (SD),  HELSINKI

(kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 21.12.2009)

Minusta tuli puoluepoliittisessa mielessä sosiaalidemokraatti maailmalla. Kokemukset kehitysmaissa, eläminen sodan runnomassa Sarajevossa ja työ entisen Jugoslavian alueella vahvistivat käsitystä politiikan merkityksestä rakenteiden muuttajana.

Esimerkiksi Bosniassa sosiaalidemokratia on ollut ainoa poliittinen liike, joka on pystynyt haastamaan äärikansallismieliset puolueet 1990-luvun sisällissodan jälkeen.

Idealististen lähtökohtien lisäksi silmäys aikamme megatrendeihin korostaa sellaisen työväenliikkeen (lisää…)