1990-luvulta alkanut työelämän muutos on muuttanut ”epätyypilliset” työsuhteet tyypillisiksi. Jo vuosia yli puolet alkavista työsuhteista on ollut muita kuin pysyviä kokoaikaisia vakitöitä. Ilmiö on ollut tavallisin julkisella sektorilla ja palvelualoilla, mutta tuore selvitys kertoo, että myös teollisuusyritykset ovat viime aikoina lisänneet vuokra-, osa- ja määräaikaisia työsuhteita.
Ann Selin kutsui näitä epätyypillisiä työsuhteita viime viikon kolumnissaan ”hauraiksi” työsuhteiksi (UPD 18.2.). Markettien kassoille hauras työsuhde tarkoittaa vastoin omaa tahtoa tehtävää osa-aikatyötä, josta saadulla palkalla ei tahdo tulla toimeen. Omassa työpaikassani yliopistossa hauras työsuhde taas tarkoittaa sitä, että tulevan määräaikaisen pätkän menettämisen pelossa ei uskalleta kyseenalaistaa määräaikaisuuden perusteita.
Hauraiden työsuhteiden maailmassa lapset eivät enää synny yhdeksän kuukautta häiden jälkeen, vaan (lisää…)
(Julkaistu Helsingin Sanomain mielipidesivuilla 5.2.2010)
Viime päivinä on korostettu, kuinka koko maan talous on kovilla. Suurta kasvua ei ole näköpiirissä. Helsingissä tässä niukkuuden ilmapiirissä korostuu entisestään helsinkiläisen elämäntavan ja arvojen puolustaminen lyhytnäköisiä säästötoimenpiteitä vastaan. Tämän osoitti jo kaupunginjohtaja Jussi Pajusen hätäistä leikkauslistaa vastaan noussut kansalaisreaktio.
Helsinkiläisyys eroaa perustavalla tavalla espoolaisuudesta tai nurmijärveläisyydestä. Helsinkiläisyyteen kuuluu, että lähiöissä on luonnetta ja että palvelut ovat lähellä. Helsinkiläisyyttä on toimiva julkinen liikenne. Helsinkiläinen lapsiperhe voi elää ilman autoa. Helsinkiläisyyden ytimessä alakulttuurit kukoistavat, ja taide kuuluu kaikille.
Ollaan vahvoina, helsinkiläiset! Vaatikaamme myös näinä tiukkoina aikoina helsinkiläisyyden puolesta tehtäviä päätöksiä ja politiikkaa, sillä helsingeistä helsingein on Helsinki (Ilpo Tiihonen).
PILVI TORSTI, TUTKIJATOHTORI, KAUPUNGINHALLITUKSEN VARAJÄSEN (SD), HELSINKI
(kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 21.12.2009)
Minusta tuli puoluepoliittisessa mielessä sosiaalidemokraatti maailmalla. Kokemukset kehitysmaissa, eläminen sodan runnomassa Sarajevossa ja työ entisen Jugoslavian alueella vahvistivat käsitystä politiikan merkityksestä rakenteiden muuttajana.
Esimerkiksi Bosniassa sosiaalidemokratia on ollut ainoa poliittinen liike, joka on pystynyt haastamaan äärikansallismieliset puolueet 1990-luvun sisällissodan jälkeen.
Idealististen lähtökohtien lisäksi silmäys aikamme megatrendeihin korostaa sellaisen työväenliikkeen (lisää…)
Politiikan pelastusohjelman teksti- ja videoblogeja ja niihin liittyvää keskustelua on julkaistu helmikuusta 2009 alkaen. Seuraavassa yhteenveto 7.5.2009 mennessä hyvinvointiyhteiskunta-teeman alle tuotetusta materiaalista. Eurovaalien 2009 tavoiteohjelmaani pääsee tästä.
EU – Ihmisten Eurooppa
Hyvinvointiyhteiskunta ei ole vain kansallinen asia. Ihmisten sosiaaliset oikeudet kuuluvat Euroopan unionille erityisesti työelämä- ja tasa-arvo-kysymyksien osalta. Pohjoismaisella mallilla voi olla paljon annettavaa talouskriisin runtelemissa jäsenmaissa, kun ne etsivät tietä tulevaisuuteen. Eurooppalainen köyhyys on koko EU:n asia.
Politiikan pelastusohjelman teksti- ja videoblogeja ja niihin liittyvää keskustelua on julkaistu helmikuusta 2009 alkaen. Seuraavassa yhteenveto 7.5.2009 mennessä maaseutu-teeman alle tuotetusta materiaalista. Eurovaalien 2009 tavoiteohjelmaani pääsee tästä.
Maataloudesta yritteliääseen maaseutuun
SDP esitti jo vuosia sitten, että EU:n maatalouspolitiikka tulisi uudistaa maaseutupolitiikaksi. Samaa on sittemmin vaatinut Euroopan parlamenttikin, mutta työ on jäänyt pahasti kesken. Maataloustukien osalta painopistettä edelleen siirrettävä ympäristötukiin, mutta niin, että niillä on todellista vaikutusta.
Maa- ja metsäseutuja pitäisi oppia katsomaan moniarvoisesti niin elinkeinojen ja talouden kuin viihtyvyyden ja ympäristön kannalta. Hyvänä tavoitteena voisi olla lyhyiden etäisyyksien ja paikallisuuden tukeminen. Siis: maatalouspolitiikasta maaseutupolitiikkaan ja tämä esiin, kun päätetään EU:n maataloustukien periaatteista tulevaisuudessa.
Politiikan pelastusohjelman teksti- ja videoblogeja ja niihin liittyvää keskustelua on julkaistu helmikuusta 2009 alkaen. Seuraavassa yhteenveto 7.5.2009 mennessä työelämä-teeman alle tuotetusta materiaalista. Eurovaalien 2009 tavoiteohjelmaani pääsee tästä.
Työelämään tarvitaan kahden raiteen malli
Työelämän pelisäännöt on pääosin rakennettu vakituisten ja pysyvien työsuhteiden malliin. Talouden rakennemuutos on kuitenkin muuttanut maailmaa ja yli puolet uusista työsuhteista pelkästään Suomessa on muuta kuin vakituisia. Työurien katkonaisuuden tueksi tarvitaan työvoimapolitiikan lähtökohdaksi kahden raiteen malli. Kokoaikaisten ja pitkien työsuhteiden rinnalle tulee rakentaa pätkä- ja katkotyöläisille oma raiteensa.
Kilpailupolitiikka ei saa syrjäyttää työntekijöiden perusoikeuksia. Työehtokilpailun haittavaikutuksiin puututaan parhaiten parantamalla työntekijöiden neuvotteluvoimaa etenkin EU:n uusissa jäsenmaissa. Se vaatii työtä Euroopan parlamentissa ja ammattiyhdistysliikkeessä.
Politiikan pelastusohjelmassa on käyty vilkasta keskustelua työelämästä, jonka kysymyksistä monet ovat myös itselleni uusia. Seuraavassa keskustelun lähtökohdat – sekä omani että Politiikan Pelastusohjelmalaisten kirjaamat – sitten kaksiraideideamme ja PALJON kysymyksiä teille kaksiraide-mallista ja eurooppalaisista työmarkkinoista. Loppusanoissa hieman julistusta. Ja tiedoksenne sekin, että ensi viikolla Politiikan Pelastusohjelma käsittelee kehitystä ja kehitysyhteistyötä.
Lähtökohdat
Yhtä mieltä olemme ainakin siitä, että nykyiset instituutiot eivät tunnu pysyneen perässä, kun yritysmaailma on muuttunut ja työelämä sen mukana. Sosiaali- ja työttömyysturvaan on ilmestynyt aukkoja eikä ay-liikekään ole aina ollut hereillä niitä paikkaamassa.
Moni teistä kirjoittajista elää samanlaisissa ”tyypillisen epätyypillisissä” työsuhteissa kuin minä. Määräaikaisuudet ja niiden väliset katkokset ovat arkipäivää, vaikka työuraa olisi takana jo yli kymmenen vuotta. Ja sanottakoon se vielä tässä, etten itse ole kokenut tätä ongelmallisena an sich.
”Epätavallisten” työsuhteiden lisääntymistä mitä moninaisimmissa tehtävissä ei voi varmastikaan kokonaan estää eikä siihen enää ole minusta järkeä pyrkiäkään. Kymmenien vuosien työsuhteet vähenevät ja samalla ihmisten työelämää koskevat kysymykset muuttuvat. Mitä minulle jää käteen, jos sairastun pätkätyössä tai uutta keikkaa ei löydykään? Miten käy eläkkeeni, kun en tiedä, mikä on tulotasoni ensi vuonna tai kuusikymppisenä – tai edes sitä, missä ammatissa toimin kymmenen vuoden päästä?
Idea ja kysymyksiä
Anu esitti, että sosiaaliturvajärjestelmää tulisi kehittää kahden raiteen mallilla (Jussille kiitos tästä Politiikan Pelastusohjelman lanseeraamasta ympäristötietoisesta termistä!). Oikealla raiteella tavoitellaan normaaleja ja kokoaikaisia työsuhteita. Viereisellä raiteella puolestaan lähdetään katkonaisten ja vaihtelevien työurien todellisuuksista, mutta tavoitteena on aivan yhtä laadukas ja rivakka matanteko. Tämä raide on vielä avaamatta, mutta toivon mukaan rakenteilla.
Nyt kysymyksiä:
Mitä on tehtävissä Euroopan sisällä, jotta kaksiraidemalli-ajattelua voisi edistää? Miten tätä ongelmaa on yritetty ratkoa eri jäsenmaissa?
Entä miten tarkkaan EU:n tulisi teidän mielestänne puuttua työelämän pelisääntöihin ja säännellä niitä? Viime joulukuussa Europarlamentti mm. hylkäsi työaikadirektiivin, joka olisi sallinut Englannin tapaan yli 48 tunnin työajan. Ay-järjestöillä oli keskeinen rooli direktiivin hylkäämisessä. Toisaalta ainakin Liina, Jussi V. ja Milka uskovat, että ay-toiminnan täytyisi pystyä vielä selvemmin kansainvälistymään tai peräti ylikansallistumaan eurooppalaiseksi.
Pitkään eurooppalaisessa työelämätoiminnassa vaikuttanut Markku Jääskeläinen totesi EU-parlamentin olevan palkansaajan paras ystävä EU:ssa, onko näin?
Riittääkö”eurooppalainen sosiaalidialogi” vai tarvitaanko valtioiden rajat ylittäviä työmarkkinasopimuksia? Miten käy dialogin, kun lama vähentää työtä ja kriisi saattaa kärjistää hyvin ja huonosti toimeentulevien eurooppalaisten välistä kilpailua?
Miten estää työehdoilla kilpailemisen haittavaikutukset?
Loppusanat
Työelämä ja työstä saatava palkka ja sosiaaliturva ovat olennainen osa hyvinvointiamme. Uusi Sosiaalinen Eurooppa merkitsee sitä, että jatkossakin on tehtävä Euroopan laajuista sosialidemokraattista työtä. Täytyy huolehtia siitä, että myös uusien jäsenmaiden palkansaajien työnteon ehtoja parannetaan. Tämä on ehdottomasti paras tie työehtokilpailun rajoittamisessa. Sama pätee tietenkin koko maailman tasolla. Toisin sanoen suomalainen ay-liike tekee parasta työtä puolustamalla työntekijöiden oikeuksia kaikkialla niin monella raiteella, kun tarkoituksenmukaista on.
