Näinä viikkoina monen sydämessä läikähtää muistoja. Kauppojen hyllyille tulevat koulureput, penaalit ja – yhä vain – kontaktimuovirullat. Oman lapsen, lapsenlapsen tai kummilapsen koulu kenties alkaa ensi kertaa. Moni meistä aikuisista solahtaa kouluvuoden rytmiin myös, kun uudet harrastuskerhot pyörähtävät käyntiin.

Itselleni elämä on jakautunut kouluvuosiin koko aikuisiän. Mietin töitä ja tekemisiä “syksyinä” ja “keväinä”. Loma-ajaksi ajattelen joulun ja keskikesän. Akateemisen vuoden -ajanlaskua on vahvistanut koko aikuisiän jatkunut työ yliopisto-opettajana ja muissa kouluhankkeissa. Eduskuntatyössäkin on kouluvuoden piirteitä.

Tämän kouluvuoden alkaessa haluan vedota meihin kaikkiin: annetaan koulun aloittajille työrauha.

Vetoomus koskee liikennettä ja koulutuspolitiikkaa.

Kaupunkien kaduilla on nyt tuhansia pikkukoululaisia. Pyöräilijöiden ja autoilijoiden tärkein tehtävä on antaa tietä ja hiljentää ajoissa. Meidän kaikkien vastuulla on pikkukoululaisten turvallisuus ja että he oppivat luottamaan meihin aikuisiin niin liikenteessä kuin muutenkin.

Erityisesti kohdistan oman vetoomukseni tänä vuonna pyöräilijöihin. Olen liikkunut Helsingissä pyörällä vuodesta 1995 vuoden ympäri. Viime vuosina kehitys on ollut ristiriitaista. Samalla kun edellytykset pyöräilylle ovat parantuneet nopeasti ja olemme saaneet uusia reittejä ja mahtavat kaupunkipyörät, pyöräilykulttuuri ei ole kehittynyt vain myönteisesti. Liian usein pyöräilijät jättävät väistämättä kävelijää ja ajavat liian lujaa ydinkeskustassa.

Niinpä, rakkaat kanssapyöräilijät, näytetään nyt, että osaamme ja haluamme kehittää Helsingistä esimerkillisen pyöräilykaupungin. Pienet koululaiset liikenteessä ovat hyvä motiivi tarkastella liikennekulttuuriamme. Nopeampi väistää hitaampaa.

Koulujen ja koululaisten työrauhan puolesta vetoan myös päättäjänä. Meillä on viime vuosina riittänyt uudistuspuhetta, joka on kohdistunut kouluihin ja opettajiin. Samalla on tehty tarpeettomia leikkauksia niin, että opettajien työ on vaikeutunut.

Koulu ja koulutus kaipaa tottakai jatkuvaa kehittämistä ja uudistamista. Koulutusta on kuitenkin uudistettava harkiten. On vastuutonta kutsua leikkauksia “kehittämiseksi”.

Jatkuvien hankkeiden rinnalle kaipaamme pitkäjänteistä tutkimuslähtöistä koulun kehittämistä opettajien asiantuntemusta hyödyntäen. Arvostamme opettajien työtä parhaiten varmistamalla korkeasti koulutetuille ammattilaisille työrauhan. Tutkitustikin tiedetään, että jatkuva uudistaminen lähinnä vain luo stressiä ja heikentää työn laatua.

Myös oppilaille kuuluu työrauha. Etenkin lukiolaisten osalta muutoksia on tullut nyt jatkuvalla syötöllä. Se on stressannut selvityksien mukaan opettajia ja oppilaita. Alkavan lukuvuoden aikana tarvitsemme arvion siitä, miten uusi lukiolaki, opetussuunnitelmat ja korkeakoulujen sisäänottomallit toimivat tulevina vuosina. Valuviat täytyy nostaa keskusteluun ja korjata. Lukiolaisilla pitää olla oikeus laajaan yleissivistävään koulutukseen ilman jatkuvaa stressiä korkeakouluopintojen pääsykriteereistä.

Lukioaika on syvintä nuoruutta, jolloin maailmankuva, oma yhteisö ja ihmissuhteet rakentuvat. Siksikin työrauha ja ennakoitavuus kouluasioissa on tärkeää. Lukion aloittavan nuoren täytyy tietää, mikä häntä lukion päättyessä suunnilleen odottaa. Maali ei saa liikkua kesken matkan.

Maksuttoman toisen asteen koulutuksen eteen jatkamme työtä myös – se olisi pitänyt toteuttaa jo tänä syksynä!

Suomalainen koulu on hyvä paikka. Sen tiedämme. Tehdään sinne menemisestä ja siellä olemisesta mahdollisimman mukavaa ja rauhallista näinä viikkoina!

(Kolumni julkaistu Töölöläinen 5.8.2018)

Kuvia Koulurauhaa-tempauksesta 9.8.2018 Taivallahden koululla:

 

Share:
Reading time: 2 min

(Kolumni julkaistu Opposition ääni -palstalla Demokraatissa 3.8.2018)

50 vuotta sitten silloinen opetusministeri Olof Palme aloitti Ruotsissa tapahtuman, joka nyky-Ruotsissa kokoaa yhteiskunnalliset keskustelut Almendaleniin ja Suomessa Poriin.

50 vuoden kunniaksi valmistauduin SuomiAreena-keskusteluihin arvioimalla 50 vuoden takaista ajankuvaa. 1968 Robert Kennedy ja Martin Luther King oli murhattu, Prahan kevät oli päättymässä Neuvostoliiton miehitykseen ja Vietnamin sota oli käynnissä. Synkeiden uutisten ohella oli valtava usko teknologian ja tieteen kykyyn viedä maailmaa eteenpäin.

Tätä taustaa vasten Ruotsin nuoren opetusministerin toiminnasta piirtyy kolme kiinnostavaa periaatetta. Palme yhdisti globaalin ja kansallisen tason ajattelun ja toiminnan. Palme korosti idealismin ja tavoitteellisen toiminnan yhdistelmää: pelkillä hyvillä ajatuksilla on vähän merkitystä, jos ne eivät konkretisoidu tulokselliseksi toiminnaksi. Palmen sosiaalidemokratia ei ponnistanut luokkataistelusta, vaan ihmisen vapauden ja ihmisarvon korostuksesta.

50 vuoden takaisen maailman periaatteiden ajankohtaisuus hätkähdyttää.

2018 meillä on voimapolitiikkaa korostava Trumputin-aika, Syyrian sota, ilmastonmuutos, EU:n perusarvojen vastaisesti toimivat jäsenvaltiot kuten Unkari, Afrikan pakolaisuutena purkautuva köyhyys ja väestönkasvu.

Kaikkiin näihin on sovellettava globaalia ja kansallista näkökulmaa, idealismin ja tavoitteellisen toiminnan liittoa ja perimmäistä tavoitetta ihmisarvosta ja vapaudesta.

Ja kyllä, 2018 on myös paljon uskoa teknologian ja tieteen kykyyn viedä maailmaa eteenpäin.

Meillä on tulossa kriittinen vuosi 2019. EU-vaalit ja eduskuntavaalit käydään peräkkäin. Heti vaalien jälkeen Suomeen muodostetaan uusi hallitus ja Suomesta tulee EU-puheenjohtaja.

Sdp:llä on kaikki edellytykset olla merkittävä vaikuttaja tässä kaikessa. Voimme nostaa EU:n roolin torikeskusteluun – millainen puheenjohtaja Suomen pitäisi olla?

Kansallisesti meiltä odotetaan kykyä viedä hyvinvointivaltio 2020-luvulle. Kyse on esimerkiksi koulutuksesta (oppivelvollisuus!), sosiaaliturvasta ja kansanterveydestä.

Olemme tehneet 2030-tulevaisuusohjelmatyötä koko vuoden satojen ihmisen voimin. Se rakentaa kestävää pohjaa syksyn oppositio-työlle, joka vie kohti 2019 vaaleja.

ps. Porissa esitelty älypuheliminen kansalaispaneeli oli hyvä jatko avoimelle valmistelulle.

 

Share:
Reading time: 1 min

Miten sovittaa yhden eri-ikäisten perheenjäsenten toiveet ja lomahaaveet? Miten varmistaa, että kaikki nauttivat lomasta ja tilaa jää tärkeille asioille?

Tätä mietimme kaikki, kun aikuisten lomat viimein pääsevät alkamaan.

Olen usein ollut 1-2 viikkoa lomalla maalla kolmen lapsen kanssa, kun puoliso töissä. Aikanaan turhauduin, kun tuntui, että kaikki aika menee perusasioiden säätämiseen.

Sitten keksimme ainakin meillä toimineen ratkaisun: jokainen toivoo aamulla yhden asian, mitä haluaa päivän aikana tehdä. Jokaisen toive pyritään täyttämään. Jos tänään ei ehditä niin huomenna sitten. Toiveet ovat yksinkertaisia: pelata lautapeliä, lukea kirjaa, leipoa kakku.
Olennaista tässä toiveiden listaamisessa on se, että aikuiset huomaa, mitä lapset todella toivoo ja lapset tajuaa, että aikuisella on myös omia toiveita.

Virhe, jonka alussa tein, oli sallia jokaiselle kolme toivetta. Siitä tuli suorituskaaos, kun yhteensä toiveita oli jopa kymmenen päivää kohti. Mutta idea toimii edelleen!

Ihania lomia kaikille, jolla sellainen nyt on!

Share:
Reading time: 1 min
Page 1 of 1821234102030...Last »