Kirjoitin Töölöläiseen kesämietteitä politiikasta. Resonoivat eduskuntatyöstä luopuvien Huovinen – Kääriäinen – Tölli kanssa.

”Hirveän harva haluaa, että Suomen pääministeri onnistuu. Se on viran vaikein asia ja paradoksaalinenkin: pääministeri johtaa maata, jossa suurin osa haluaa hänen epäonnistuvan.”

”Ruotsin yhteiskunnassa tuntui vallitsevan lähes Hobbesin hahmotelmien mukainen kaikkein sota kaikkia vastaan.”

Luin kesälomalla kahden entisen pääministerin elämästä, Alexander Stubbin ja Olof Palmen. Pääministerikaudet olivat kestoltaan eripituisia ja toisessa oltiin 2010-luvun Suomessa, toisessa vuosikymmenien takaisessa Ruotsissa.

Yksi ilmiö, jota molemmissa kirjoissa kuvattiin, liittyi pääministeriin henkilöön kohdistuvaan pahansuopaisuuteen. 1980-luvun alun Ruotsia kuvattiin maaksi, jossa pääministeri Palme kelpasi vihan kohteeksi ja jokaisen henkilökohtaisen epäonnistumisen syyksi.

Kolumnin alussa oleva sitaatti Alexander Stubbin ja Karo Hämäläisen ”Alex” -kirjasta pysäytti. Onko todella niin, että pääministeri johtaa maata, jossa suurin osa haluaa hänen epäonnistuvan? Jos näin niin mitä se tarkoittaa?

Kaikki tai ainakin valtaosa suomalaisista toivonee, että maata johdettaisiin mahdollisimman viisaasti.
Poliittisen opposition tehtävä on haastaa tehtyjä esityksiä ja esitellä niihin omat vaihtoehtonsa. Mutta se on eri asia kuin toivoa epäonnistumista pääministerin tehtävässä. Pääministerin ja hallituksen jaksaminen ja toimintakyky on koko maan etu. Arviot linjasta tehdään vaaleissa.

Mietitäänpä asiaa tulevan vuoden näkökulmasta.

EU-vaalit ja eduskuntavaalit käydään peräkkäin. Heti vaalien jälkeen Suomeen muodostetaan uusi hallitus ja Suomesta tulee 2019 loppuvuodeksi EU-puheenjohtaja.

Kansallisella tasolla mietittävänä on monia laajoja kysymyksiä kuten ikääntyvän väestön tarpeet, asumisen kalleus sekä työn murros ja siitä seuraava kenties ennen näkemätön uudelleenkoulutustarve.
Kansainvälisesti meillä on käsillä vaativia kysymyksiä, jotka voivat olla ihmiskunnan ja maapallon kannalta kohtalokkaita. Ratkaistavana on Syyrian sota, yhä rajummin etenevä ilmastonmuutos, EU:n perusarvojen vastaisesti toimivat jäsenvaltiot kuten Unkari, Afrikan pakolaisuutena purkautuva köyhyys ja väestönkasvu.

Näiden kysymysten ratkaisuja pitää etsiä voimapolitiikkaa korostavassa Trumputin-ajassa ja Turkin Erdoganin tapaisten hallitsijoiden maailmassa.

Sanomatta selvää, että vakaiden ja vahvojen yhteiskuntien kuten Suomen ja muiden Pohjoismaiden pitäisi olla tässä hetkessä kokoaan suurempia toimijoita ja kyetä aloitteellisuuteen. Ehkä vähän siihen tapaan kuin Palmen Ruotsi toimi kansainvälisesti.

Olisi todella tarpeen että globaalisti tartuttaisiin nykyistä väkevämmin esimerkiksi ilmastonmuutokseen, Afrikan siirtolaisuuskysymykseen ja Syyrian sodan lopettamiseen.

Siksikin 2019 koittava EU-puheenjohtajuus ja muut kansainväliset vaikutuspaikkamme ovat mahdollisuuksia edistää ja etsiä ratkaisuja isoihin aikamme kysymyksiin.

Sellaista toimintaa – kansallisesti ja kansainvälisesti – pystynee parhaiten johtamaan pääministeri, jonka mahdollisimman moni toivoo onnistuvan.

(Kolumni julkaistu alun perin Töölöläisessä 26.8.2018)

Share:
Reading time: 2 min

 

Mietin pitkään, miten tämän viestin muotoilen. Se on lopulta hyvin suora: Pyydän sinut mukaan eduskuntavaalikampanjaani. Ota mukaan myös ystäväsi!

Demokratia on aina hauras eikä rauha ole koskaan itsestäänselvyys. 200 kansanedustajaa tukijoineen kerrallaan kannattelee demokratiaa ja on siitä vastuussa. Työ tehdään yhdessä ihmisten kanssa.

Aiempaa kokemusta ei tarvita. Osallistua voi lukuisilla tavoilla. Tulevina kuukausina vaikutamme Suomen ja maailman suuntaan. Viestin lopussa tarkemmin, mitä sinä voit tehdä.

Miksi toivon saavani jatkaa työtä kansanedustajana? Miten olen tätä työtä tehnyt?

Olen keskittynyt eduskuntatyössäni koulutus-, tiede- ja sivistysasioihin, kaupunkipolitiikkaan ja rauhan kysymyksiin. Kuulun sivistys- ja tulevaisuusvaliokuntiin. Helsingin ja pääkaupunkiseudun näkökulmaa olen yrittänyt eduskunnassa vahvistaa. Tarve puolustaa pääkaupunkiseutua korostuu yhtä lailla sote- ja maakuntalakien käsittelyssä kuin peruskoulun tasa-arvorahoista päätettäessä.

Olen vieraillut kouluissa ja kaupunginosissa, koska tavoitteenani on olla opettajien ja asukkaiden käytettävissä ja kuulolla.

Sdp:ssä on menossa kunnianhimoinen Suomi 2030 -tulevaisuustyö. Elokuussa lanseerasimme Osaamispolku2030-vision, jonka tavoitteena on kääntää Suomen suuntaa jälleen koulutus- ja sivistysradikaalin yhteiskunnan suuntaan. Olen mukana useissa ryhmissä tiede- ja koulutuspolitiikassa, globaalikysymyksissä ja elinkeinopolitiikassa.

*****

Tätä kaikkea toivoisin voivani jatkaa, koska asioiden muuttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Olemme päässeet hyvään alkuun, mutta Suomen suunnan muuttaminen edellyttää sitkeää työn jatkamista.

Tule siis mukaan. Voit laittaa luottamuksellisen viestin suoraan minulle tai upeille vaalipäälliköille Esa Suomiselle (suominen.esa@gmail.com, 043-824 5668) tai Elli Luukkaiselle (elli.luukkainen@gmail.com). Tule sunnuntaina 2.9. klo 18 kotonani pidettävään tapaamiseen. Linkin avulla voit ilmoittautua ja saat tarkan tiedon paikasta (ilmoittautumislinkki).

Vaaleissa voi pärjätä vain tukijoukkonsa avulla. Arvostan suuresti pientäkin panosta. Lämpimin terveisin,

Pilvi, 040-7191206 pilvi.torsti@eduskunta

*****

Miksi politiikka on nyt tärkeää?

  • Jotta edustuksellinen demokratia vahvistuisi, ihmisten ihanteet veisivät maailmaa eteenpäin demokratian ja tutkitun tiedon avulla.
  • Jotta Suomessa siirryttäisiin osattomuudesta osallisuuteen, jotta pikkupolitikoinnin sijaan keskittyisimme isoihin ajatuksiin, rakentamaan 2050 hyvinvointivaltiota ja menestyvää yhteiskuntaa.
  • Jotta maailma pelastuu & menestyy ja kestävä kehitys ja rauha vahvistuvat. Keskiössä innovaatiot, uudet ratkaisut ja YK: 2030 vision 17 kestävän kehityksen tavoitetta.

 

Pilvi Torsti SDP Helsingin jäsenäänestyksen ykkönen

 

Share:
Reading time: 1 min

Näinä viikkoina monen sydämessä läikähtää muistoja. Kauppojen hyllyille tulevat koulureput, penaalit ja – yhä vain – kontaktimuovirullat. Oman lapsen, lapsenlapsen tai kummilapsen koulu kenties alkaa ensi kertaa. Moni meistä aikuisista solahtaa kouluvuoden rytmiin myös, kun uudet harrastuskerhot pyörähtävät käyntiin.

Itselleni elämä on jakautunut kouluvuosiin koko aikuisiän. Mietin töitä ja tekemisiä “syksyinä” ja “keväinä”. Loma-ajaksi ajattelen joulun ja keskikesän. Akateemisen vuoden -ajanlaskua on vahvistanut koko aikuisiän jatkunut työ yliopisto-opettajana ja muissa kouluhankkeissa. Eduskuntatyössäkin on kouluvuoden piirteitä.

Tämän kouluvuoden alkaessa haluan vedota meihin kaikkiin: annetaan koulun aloittajille työrauha.

Vetoomus koskee liikennettä ja koulutuspolitiikkaa.

Kaupunkien kaduilla on nyt tuhansia pikkukoululaisia. Pyöräilijöiden ja autoilijoiden tärkein tehtävä on antaa tietä ja hiljentää ajoissa. Meidän kaikkien vastuulla on pikkukoululaisten turvallisuus ja että he oppivat luottamaan meihin aikuisiin niin liikenteessä kuin muutenkin.

Erityisesti kohdistan oman vetoomukseni tänä vuonna pyöräilijöihin. Olen liikkunut Helsingissä pyörällä vuodesta 1995 vuoden ympäri. Viime vuosina kehitys on ollut ristiriitaista. Samalla kun edellytykset pyöräilylle ovat parantuneet nopeasti ja olemme saaneet uusia reittejä ja mahtavat kaupunkipyörät, pyöräilykulttuuri ei ole kehittynyt vain myönteisesti. Liian usein pyöräilijät jättävät väistämättä kävelijää ja ajavat liian lujaa ydinkeskustassa.

Niinpä, rakkaat kanssapyöräilijät, näytetään nyt, että osaamme ja haluamme kehittää Helsingistä esimerkillisen pyöräilykaupungin. Pienet koululaiset liikenteessä ovat hyvä motiivi tarkastella liikennekulttuuriamme. Nopeampi väistää hitaampaa.

Koulujen ja koululaisten työrauhan puolesta vetoan myös päättäjänä. Meillä on viime vuosina riittänyt uudistuspuhetta, joka on kohdistunut kouluihin ja opettajiin. Samalla on tehty tarpeettomia leikkauksia niin, että opettajien työ on vaikeutunut.

Koulu ja koulutus kaipaa tottakai jatkuvaa kehittämistä ja uudistamista. Koulutusta on kuitenkin uudistettava harkiten. On vastuutonta kutsua leikkauksia “kehittämiseksi”.

Jatkuvien hankkeiden rinnalle kaipaamme pitkäjänteistä tutkimuslähtöistä koulun kehittämistä opettajien asiantuntemusta hyödyntäen. Arvostamme opettajien työtä parhaiten varmistamalla korkeasti koulutetuille ammattilaisille työrauhan. Tutkitustikin tiedetään, että jatkuva uudistaminen lähinnä vain luo stressiä ja heikentää työn laatua.

Myös oppilaille kuuluu työrauha. Etenkin lukiolaisten osalta muutoksia on tullut nyt jatkuvalla syötöllä. Se on stressannut selvityksien mukaan opettajia ja oppilaita. Alkavan lukuvuoden aikana tarvitsemme arvion siitä, miten uusi lukiolaki, opetussuunnitelmat ja korkeakoulujen sisäänottomallit toimivat tulevina vuosina. Valuviat täytyy nostaa keskusteluun ja korjata. Lukiolaisilla pitää olla oikeus laajaan yleissivistävään koulutukseen ilman jatkuvaa stressiä korkeakouluopintojen pääsykriteereistä.

Lukioaika on syvintä nuoruutta, jolloin maailmankuva, oma yhteisö ja ihmissuhteet rakentuvat. Siksikin työrauha ja ennakoitavuus kouluasioissa on tärkeää. Lukion aloittavan nuoren täytyy tietää, mikä häntä lukion päättyessä suunnilleen odottaa. Maali ei saa liikkua kesken matkan.

Maksuttoman toisen asteen koulutuksen eteen jatkamme työtä myös – se olisi pitänyt toteuttaa jo tänä syksynä!

Suomalainen koulu on hyvä paikka. Sen tiedämme. Tehdään sinne menemisestä ja siellä olemisesta mahdollisimman mukavaa ja rauhallista näinä viikkoina!

(Kolumni julkaistu Töölöläinen 5.8.2018)

Kuvia Koulurauhaa-tempauksesta 9.8.2018 Taivallahden koululla:

 

Share:
Reading time: 2 min
Page 1 of 1831234102030...Last »