Arvoisa puhemies,

“Tervetuloa tänne maailman aurinkoiselle puolelle” – näin totesi Maunulan päiväkodin johtaja viime syksyisellä kansanedustajavierailulla. Olkoon se tämän lain käsittelyn henki.

Arvoisa puhemies,

“Hyvä, että huomaatte, mikä on oikeasti tärkeää.”

Näin totesi yksi varhaiskasvatuksen ammattilainen tällä viikolla, siis, ihminen, jonka päivät kuluvat lasten kanssa päiväkodissa.

“Hyvä, että huomaatte, mikä on oikeasti tärkeää.”

Varhaiskasvatuksessa, siellä maailman aurinkoisella puolella, on kolme asiaa, jotka ovat tärkeitä ja ylitse muiden.

Tärkeää on lasten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eli kaikkien lasten yhtenäinen subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus kaikkialla Suomessa. (Varhaiskasvatus on lapsen oikeus)

Tärkeää on sekä varhaiskasvatuksen laatu. Laatu rakentuu sellaisista asioista kuin ryhmien koko, aikuisten määrä, varhainen ongelmiin puuttuminen ja henkilöstön osaaminen ja koulutus.

Tärkeää on se, että mahdollisimman moni lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen.

Arvoisa puhemies,

Suomalainen varhaiskasvatus on ollut maailman tasolla huippua. Olemme olleet jopa radikaali edelläkävijä siinä, miten suhtaudumme lapsiin, lapsen kykyihin, ilmiöpohjaiseen oppimiseen. Mallimme yhdistää kasvatus ja hoito, ns. educare-malli, jossa jokainen tilanne on oppimistilanne, on todettu toimivaksi. Muutama vuosi sitten olimme maailman ykkösiä 50 maan vertailussa, jossa luotiin Starting well -indeksi. Olen saanut olla mukana kansainvälisissä hankkeissa, joissa suomalaista varhaiskasvatusta ja sen arvoja on haluttu toteuttaa muissa maissa. Meidän mallimme on ollut vakuuttava ja kiinnostava. Se vakuuttaa, koska se perustuu tutkimukseen.

Tätä maailman parasta varhaiskasvatusta nykyhallitus on uudistanut.

Ensin rapautettiin yhdenvertaisuus, kun lapset jaettiin kahteen kastiin, ns 20-tuntisiin sen perusteella, että vanhemmat ovat työttömiä tai muuten kotona. Tätä siis tarkoittaa “subjektiivisen oikeuden rajaaminen”, jota esimerkiksi täällä Helsingissä emme ottaneet käyttöön.

Laatua on heikennetty suurentamalla ryhmäkokoja ja vähentämällä aikuisten määrää ryhmissä.

Sanon sen nyt selkokielellä: tämä kolmen vuoden uudistustyö on heikentänyt lasten yhdenvertaisuutta ja varhaiskasvatuksen laatua. Ja nyt meillä on tämä laki. Tämä laki ei näitä perustavanlaatuisia asioita korjaa. Se ei korjaa subjektiivista oikeutta kaikille lapsille, se ei korjaa ryhmäkokoa ja se ei myöskään tuo varhaiskasvatukseen kaivattua erityistukea ja lisäosaamista varhaiseen puuttumiseen.

Lain valiokuntakäsittelyn aikana on ollut harmittavaa kuunnella, kuinka asiantuntija toisensa jälkeen sanoo saman: laki on tarpeellinen ja siinä on paljon hyvää, mutta 2015 tehtyihin merkittäviin heikennyksiin olisi pitänyt puuttua. Koen, että on ristiriitaista säätää uusia muutoksia ja tavoitteita, jos tasa-arvon ja laadun kannalta merkittäviä heikennyksiä ei ensin korjata.

Tarvitsemme varhaiskasvatuksen kokonaisuudistuksen. Sellaisen tulevaisuus-uudistuksen, jonka lähtökohta on lapsen etu ja kaikkien lasten yhdenvertainen asema, varhaiskasvatuksen laatu ja kaikkein lasten osallistuminen.

Arvoisa puhemies.

Varhaiskasvatuksen kehittäminen on SDP:n tärkeimpiä prioriteetteja. Laadukas ja kaikkien lasten ulottuvilla oleva varhaiskasvatus antaa lapsille hyvän pohjan ponnistaa elämässään eteenpäin. Perheille varhaiskasvatus on tuki ja turva työn ja muun elämän yhteensovittamisessa.

Käyn vielä läpi Sdp:n varhaiskasvatusnäkemyksen ydinkohdat, jotka ovat ohjanneet työtämme myös tämän lain käsittelyssä:

1. SDP:n pitkän aikavälin tavoitteena on tehdä varhaiskasvatuksesta maksutonta. Se nostaisi varhaiskasvatuksen osallistumisastetta merkittävästi. Osallistumisasteemme on kansainvälisesti verrattuna matala.
2. SDP haluaa palauttaa kaikille lapsille, myös työttömien ja perhevapailla tai muuten kotona olevien vanhempien lapsille subjektiivisen oikeuden kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen. Kyse on lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen.
3. SDP haluaa uudistaa lapsiryhmien ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten välisen ryhmäkokosääntelyn. Tavoitteena sellaiset ryhmäkoot, jotka mahdollistavat jokaisen lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioimisen
4. SDP:n mielestä varhaiskasvatukseen tulisi ulottaa kolmiportaisen tuen kaltainen erityistuki, joka meillä on peruskoulussa, mutta ei varhaiskasvatuksessa, vaikka kaikki vannovat varhaisen puuttumisen nimeen. Lapsen erityisen tuen tarve pitäisi tunnistaa jo varhaiskasvatuksessa.
5. Suomalaisen varhaiskasvatuksen mallin vahvuus on ajatus siitä, että kasvatus, opetus ja hoito ovat tasapainossa (maailmalla kiitelty educare-malli). Tältä pohjalta on syytä nostaa varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutus- ja osaamistasoa ja pedagogisia valmiuksia huomioiden kaikki henkilöstöryhmät.
6. Lähipäiväkoti-periaate osana lähikoulupolkua pitää soveltuvassa määrin ulottaa myös varhaiskasvatukseen.

Arvoisa puhemies,

Esitimme Sdp:n sivistysryhmänä valiokunnassa tältä pohjalta merkittäviä parannuksia. Keskeisimmät parannukset ovat subjektiivinen yhdenvertainen oikeus kaikille lapsille (tasa-arvo), ryhmäkokojen pienentäminen (laatu) ja kolmiportainen tuki (varhainen puuttuminen). Lisäksi esitimme useita muita laatuun ja henkilöstön kouluttautumiseen ja pätevöitymiseen liittyviä muutoksia, kuten Eeva-Johanna Eloranta edellä kertoi. Näistä pykälistä äänestämme huomenna.

Hallituksen esityksen painotukset jättävät ratkaisematta suurimmat varhaiskasvatuksen epäkohdat; subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen ja ryhmäkokojen järkevän mitoittamisen ensin 2015 tasolle ja jatkossa mieluummin pienemmiksi kuin suuremmiksi.

Lisäksi esitys ei tuo mitään etenemispolkua kohti maksutonta varhaiskasvatusta.

Yksityiskohta, jonka haluan nostaa myös liittyy myös lain valmisteluun. Hallituksen esitys tuotiin eduskuntaan muodossa, joka on kurjalla tavalla ja tarpeettomasti luonut jännitteitä henkilöstön keskuuteen.

Esitys myös myöntää tämän auliisti. Kohdassa esityksen valmistelu lukee ””

Voiko tällaista ongelmien ja ristiriitojen siirtämistä eduskuntaan pitää hyvänä valmisteluna? Vielä kun on kyse alasta, jonka jokapäiväinen tehtävä on luoda turvallista ja myönteistä ilmapiiriä meidän kaikkein kalleimmalle joukolle: lapsille.

Onneksi kasvattajat ovat viisaita. Luotan heidän kykyynsä rakentaa hyviä työyhteisöjä tänään ja jatkossa siellä maailman aurinkoisella puolella. Kuten alussa siteeraamani varhaiskasvatusammattilainen totesi:

“Hyvä, että huomaatte, mikä on oikeasti tärkeää.”

Nyt samaa viisautta on syytä olettaa tältä salilta – sen huomaamista, mikä on oikeasti tärkeää.

Kiitos.

Share: