Ensimmäinen vinkki: erinomaisia munkkeja saa ostaa kaupasta. Vapun aikaan monissa leipomoissa on lisäksi erikoismunkkeja, joten valikoimaakin löytyy.

Jos kuitenkin sisäinen Martta tai lapsuusmuisto ajaa munkinleivontaan, niin alla muutama vuosien saatossa hiottu munkkivinkki.

**

Processed with VSCO with g3 preset

Munkkien leipomisen ongelma on, että ainakin minä teen niitä korkeintaan kerran vuodessa ja joka kertaa pitää muistella uudelleen, miten homma menikään. Lapsuudenkodissani munkit haettiin seurakuntakeskuksen myyjäisistä, joten munkkikokemus on nollasta hankittua. Otan mieluusti vastaan kokeneiden munkkileipurien vinkkejä.

Taikina

Pidän munkeista, jotka maistuvat makeilta eli myös taikinassa saa olla sokeria. Jossain ohjeissa käytetään maitoa, en ole testannut, vedellä tulee hyviä myös. Kaikkein olennaisin asia on taikinan löysyys. Olen testannut ääripäät: jos taikina helposti leivottavaa eli ei kovin löysää, munkeista tulee kuivia, koska rasva ei imeydy. Jos taikina todella löysää, leipominen on sotkua ja rasvaa imeytyy jopa liikaa.

2,5 dl nestemäärällä tulee 10-20 munkkia eli kertasyömingit, puolen litran taikinalla pieni perhe syö munkkiöverit ja isompi perhe voi tarjota naapureille tai pakastaa osan sokeroimattomina.

Perusohje (noin 30 munkkia)

5 d kädenlämpöistä vettä

1 hiiva (2pkt kuivahivaa)

2 dl sokeria

1tl suolaa

1 rkl kardemummaa

1 muna

1-2 dl öljyä

14-15 dl vehnäjauhoja

Sekoita veteen hiiva, sokeri, suola, kardemumma, öljy ja kananmuna. Lisää puolet jauhoista. Anna välikohota kymmenen minuuttia. Lisää loput jauhot. Vaivaa kunnolla, mutta jätä taikina hyvin notkeaksi, liki löysäksi. Itse en saa koskaan vaivattua täysin käsistä irtoavaksi, vaan putsaan kädet taikinasta veitsellä. Jos on yleiskone, niin taikinan vaivaus onnistuu käsiä sotkematta. Anna kohota ainakin 30 minuuttia, ei haittaa, vaikka kohoaminen jatkuu pidempään.

Leipominen

Viimeisin kokeiluni on öljytä leivinalusta kunnolla (esimerkiki keittiötaso, jos laminaattia) ja kaataa löysä taikina levyksi pöydälle. Juomalasilla voi painella levystä pyöreitä paloja, jotka nostetaan öljytetylle leivinpaperille pellille tai tarjottimelle. Annetaan kohota kunnolla.

Toinen vaihtoehto on nostella taikinasta suoraan kulhosta paloja pellille öljyisin tai jauhotetuin käsin.

Rinkilämunkkien reiät olen tehnyt kohottamisen jälkeen ennen paistamista.

Paistaminen

Teen munkkeja vain maalla, jossa paistamisen ja sokeroinnin voi tehdä terassilla. Toki homman voi tehdä sisällä, mutta käryyn ja rasva- ja sokerisotkuun on syytä varautua.

Paistoöljy (esimerkiksi kaupassa myytämä friteeraus- tai paisöljy) kuumennetaan mahdollisimman leveässä kattilassa. Öljyä 7-10 cm. Öljyn lämpötilan voi testata esimerkiksi leivänpalalla. Kun öljy alkaa hieman poreilla ja leipä ruskistua, lämpötila on sopiva. Terassilla käytän öljyn lämmittämiseen grillin kaasulevyä ja pidän öljyn lämpimänä vanhempieni 40 vuotta sitten hankkimalla irtokeittolevyllä.

Munkit lasketaan öljyyn paistolastalla tai reikäkauhalla. Ei haittaa vaikka noussut taikina hieman menisi ”ruttuun” paistamaan siirrettäessä. Kuuman öljyn kanssa pitää olla varovainen. Jos kuuma rasva kovin jännittää niin silikonipatakintaat käteen.

Munkkeja paistetaan muutama minuutti molemmilta puolilta kunnes väri on kauniin ruskea. Valmiit munkit nostetaan talouspaperin päälle, johon osa rasvasta imeytyy. Sokeroinnin meillä hoitavat lapset isossa laakeassa astiassa. Maun mukaan joko todella hienoa sokeria tai hampaissa enemmän narskuvaa kidesokeria.

Nauttikaa! Viimeisenä vinkkinä totean, että jos syö enemmän kuin kaksi munkkia kerralla, tulee yleensä huono olo.

*

Kuvissa tämän vapun “kuutamomunkit” työn alla illan hämärissä. Parhaillaan testaan onko eroa, pakastaako munkit sokeroituna vai sokeroimatta. Raportoin tulokset!

Processed with VSCO with g3 preset

Processed with VSCO with g3 preset

Processed with VSCO with g3 preset

Processed with VSCO with g3 preset

Share: