Arvoisa puhemies,

tänä vuonna peruskoulun aloittava heittelee penkkarikarkkeja tai saa ammatillisen tutkinnon noin vuonna 2030. Tänä vuonna syntyvät haaveilevat korkeakoulututkinnosta joskus 2040-luvulla.

Periaatteellinen päätös tasa-arvoisesta peruskoulusta tehtiin 55 vuotta sitten. Ensimmäinen peruskoulusukupolvi sai päättötodistuksen yli 20 vuotta tuon päätöksen jälkeen 1980-luvun puolivälissä.

Koulutuspolitiikka on siis aina sukupolvipolitiikkaa. Tämän päivän tekojen ja päätöksien vaikutukset kaikuvat vuosikymmenien päässä ja vaikuttavat lapsiin, jotka eivät ole välttämättä vielä edes syntyneet.
Päätökset, joita teemme tai jätämme tekemättä koulutuksen tasa-arvosta tänään vaikuttavat suoraan 2050-luvun Suomeen.

Sdp on vakuuttunut siitä, että koulutus on meidän kohtalonkysymyksemme. Suomen menestys ja globaali asema rakentuvat tasa-arvoisen koulutuksen, tutkimuksen, sivistyksen ja osaamisen varaan.

Arvoisa puhemies,

Välikysymys tehdään, kun arvioidaan, että maata viedään väärään suuntaan, että hallituksen tai yksittäisen ministerin päätökset ovat vääriä.

Tänään keskityn arvioimaan hallituksen ja opetusministerin linjauksia tutkija-arvion valossa. Professori Roope Uusitalon johtama Talouspolitiikan arviointineuvosto keskittyi tammikuussa julkaistussa raportissaan erityisesti koulutukseen.
Neuvosto nostaa ykkösasiaksi sen, että kaikki suorittaisivat ainakin toisen asteen koulutuksen. Tutkijat korostavat hälyttävää lukua viime vuodelta: 16% 25-vuotiaista nuorista on pelkän peruskoulun varassa ja peräti 40% heistä ei osallistu koulutukseen eikä työhön. Pelkkä peruskoulu jättää nuoret liian usein ulkopuolelle kaikesta.

Meidän tulee muuttaa tämä suunta. Tarvitsemme uudistuspäätöksiä.
Suomalaisen yhteiskunnan menestystarina on aiemminkin vaatinut rohkeutta myös silloin, kun uudistuksia on ensin vastustettu. Jälkeen päin näitä uudistuksia harvemmin on kritisoitu.
Nyt tärkeä uudistus on aidosti maksuton toisen asteen koulutus kaikille. Käytännössä tämä tarkoittaa oppivelvollisuuden ulottamista 18 ikävuoteen.
Talouspolitiikan arviointineuvosto päätyi suosittelemaan, että hallitus vakavasti harkitsisi oppivelvollisuuden pidentämistä. Siis vakavasti harkitsisi.

Sdp on oman harkintansa tehnyt: ajoimme oppivelvollisuuden laajentamista jo viisi vuotta sitten. Jatkamme kunnes olemme varmistaneet sen, että jokaisen alle 18-vuotiaan oikeus on paikka koulutuksessa – joka voi hyvin tarkoittaa esimerkiksi tutkintoon johtavaa oppisopimuskoulutusta työpaikalla.
Jo viime syksynä keskusta ilmoitti tarkistaneensa kantaansa asiaan. Viimeksi eilen vihreät ilmoittivat tukevansa oppivelvollisuuden laajentamista.

Nyt siis näyttää, että viimeinen lukko tälle tutkijoiden tukemalle 2000-luvun koulutusuudistukselle on kokoomus ja istuva opetusministeri.

Varhaiskasvatuksen osalta arviointiraportti korostaa kaikkien lasten osallistumista, joka ei ole meillä lähelläkään eurooppalaista tasoa. Kaikkien pienituloisimpien ja haavoittuvassa asemassa olevien perheiden lasten kannalta kokopäiväinen varhaiskasvatusoikeus olisikin tasa-arvoteko.

Asiasta muistutti viime viikolla myös lapsiasiainvaltuutettu: Suomi on nyt satunnainen: tämän päivän lapsen elämään vaikuttaa paljon se, mihin perheeseen ja mihin kuntaan hän syntyy. Näin ei voi olla. Koko Suomen on oltava yhtä hyvä jokaiselle lapselle.
Ammatillisen koulutuksen reformin osalta arviointineuvosto pitää riskinä, että kaikki nuoret eivät saa riittäviä valmiuksia tulevaisuuden jatkuvaan oppimiseen.

Arvoisa puhemies,

Viedäksemme Suomen 2050-luvulle peräänkuulutamme siis isoja uudistuksia, kuten oppivelvollisuuden laajentamista ja tasa-arvotekoja kuten kaikkien lasten täysimääräistä oikeutta varhaiskasvatukseen ja lähipäiväkotiin.

Lisäksi haluamme nostaa keskusteluun sen, mikä eniten herättää epäluottamusta hallituksen ja ministerin toiminnassa.
Se on kokonaiskuvan puute koulutuksen ja sivistyksen merkityksestä Suomelle.

Leikkaukset on tässä salissa käyty moneen kertaan läpi. Tämän hallituksen suhtautumista koulutukseen kuvaa, että hallitusohjelman liiteaineistossa pohditaan, että 20% nykyistä vähemmän suorittaisi maisterintutkinnon. Siis 20% vähemmän.
Ja tämä, kun juurikin tiedämme, että olemme jäämässä hälyttävästi jälkeen verrokkimaista nimenomaan väestön koulutuksen tasossa! Hallitus oli valmis laskemaan suomalaisten koulutustasoa. Me SDP:ssä haluamme, että sitä nostetaan.

Arvoisa puhemies,

Koulutus on Suomen kohtalonkysymys. Tutkijoiden arviot ovat selviä ja suositukset johdonmukaisia. 2030-luvun abit ja 2050-luvun Suomi vaativat meiltä nyt aitoa koulutuslupausta – ja että se myös pidetään.

Vai onko hallitus edelleen sitoutunut tähän hallitusohjelman sopeutustoimien listaukseen? Vieläkö tavoitteena on leikata maisterikoulutuksen määriä? Arvoisa ministeri jätän tämän listan teille katsottavaksi ja kysyn, onko tämä edelleen sivistys-agendanne?

Ilman aitoa koulutuslupausta hallitus ja opetusministeri eivät valitettavasti nauti sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän luottamusta.

Kiitos ja hyvää koulutus-keskiviikkoa tälle salille ja koko Helsingin yliopiston henkilöstölle, me olemme yliopisto.

Share:
Reading time: 3 min

Maailma muuttuu pienin askelin! Siltä minusta tuntuu tänään, kun saimme valmiiksi aloitteen Helsingissä lähikouluperiaatteen ulottamisesta myös päiväkoteihin.

Asian alkujuuri on viime syksyssä, kun arvostettu kaupunkitutkija Venla Bernelius piti vaikuttavan esityksen lasten koulutuksen tasa-arvosta ja sen hapertumisesta eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenille.

Kun Berneliukselta toivottiin ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla voisimme tasa-arvokysymykseen tarttua, hän esitti, että varhaiskasvatus pitäisi nähdä osana lähikoulupolkua.

Pureuduin asiaan hieman tarkemmin ja vakuutuin, että tämä olisi oikea suunta. Siksi valmistelin Berneliuksen ehdotuksen pohjalta aloitteen, joka esittää, että Helsinki selvittää, mitä tarkoittaisi, jos lapsille jatkossa annettaisiin päiväkotipaikat samalla perusteella kuin alakoulupaikat. Näin myös aikuisten yhteisöt syntyisivät lähipäiväkotien ympärille. Parhaimmillaan syntyisi kylämäisiä rakenteita. Nykyisin näin tapahtuu esimerkiksi kielikylvyssä, jossa lapset ovat yhdessä nelivuotiaista aina peruskoulun loppuun.

Kiitos jo tässä vaiheessa palautteesta, jota olen saanut alan ammattilaisilta. On tärkeää huomata, että nykyisillä paikkamäärillä emme päivähoidon lähikoulumalliin voi siirtyä. Siksi aloite esittää, että tämän vuoden aikana arvioidaan,mitä siirtyminen lähikouluperiaatteeseen varhaiskasvatuksessa käytännössä vaatisi. Sen jälkeen ensi vuonna pohditaan, miten velvoittavaksi lähikouluperiaate on perusteltua muokata.

Pitkällä aikavälillä on kuitenkin selvää, että varhaiskasvatuksen merkityksen tunnistaminen tärkeänä osana lasten kehitystä ja koulupolkua, edellyttää perusopetuksen kaltaista toimintaa eli maksuttomuutta ja lähikoulumaista toimintakulttuuria.

Aloite on nyt valtuutettujen allekirjoitettavana. Kiitos laajasta tuesta jo valmisteluvaiheessa Otso Kivekäs (vihr), Veronika Honkasalo (vas), Laura Rissanen (kok), Terhi Peltokorpi (kesk) ja Marcus Rantala (rkp) ja monet jo aloitetta tukeneet! Tavoitteena on jättää aloite kaupungin käsittelyyn kahden viikon päästä.

Share:
Reading time: 1 min

Tampereelle perustettavan uuden yliopiston onnistuminen edellyttää, että kaikki keskeiset toimijat voivat osallistua ratkaisujen tekoon. Kun Tampere3-hankkeen tilanne nyt on kärjistynyt, opetusministerin on viipymättä kutsuttava osapuolet kokoon ja arvioitava tilanne, vaativat Sdp:n kansanedustajat dosentti Pilvi Torsti ja entinen opetusministeri Jukka Gustafsson.

Torstin ja Gustafssonin mukana kärjistynyt tilanne on seurausta eduskunnan ratkaisusta, jossa ei kuunneltu tiedemaailmaa.

”Teimme kaikkemme, jotta sivistysvaliokunnan kansanedustajat olisivat ymmärtäneet, kuinka olennaisia ratkaisuja johtosääntö ja uuden yliopiston rehtorin valinta ovat. Yliopistodemokratia takaisi sen, että kaikki keskeiset yliopistoryhmät – johto, henkilöstö ja opiskelijat – olisivat mukana päättämässä. Nyt näin ei ole” Torsti toteaa.

Sivistysvaliokunta päätyi Torstin kritisoimaan ratkaisuun yhden äänen enemmistöllä. Yhdistyvien yliopistojen hallituksien sijaan päätöksiä tekee nyt erillinen siirtymäkauden hallitus. Väliaikainen elin valitsee myös uuden yliopiston rehtorin. Aiemmin Helsingin yliopistossa tutkijana ja opettajana työskennelleen Torstin mukaan valiokunnan kahdesta tiedetaustaisesta jäsenestä toinen ei ollut mukana äänestyksessä.

Torsti ja Gustafsson korostavat, että nyt avainasemassa on siirtymäkauden hallitus. Sen jäsenten täytyy ymmärtää, että heillä on oikeus ja velvollisuus päättää niin hyvästä johtosäännöstä kuin mahdollista. Monet asiat voidaan jättää myös päätettäväksi myöhemmin.

”Koska tilanne on kärjistynyt ja tulehtunut, myös ministerin on syytä tehdä kaikkensa, jotta yliopistolaiset pääsevät päättämään omasta tulevaisuuden yhteisöstään. Ei ole kenenkään etu, että uusi yliopisto lähtee liikkeelle huonosti valmisteltuna ja riitaisessa tunnelmassa” Gustafsson painottaa.

Share:
Reading time: 1 min