Olen ollut Sdp:n jäsen yhdeksän vuotta. Merkittävän osan tuosta ajasta olen saanut toimia vetovastuussa joko osaston puheenjohtajana tai Sdp Helsingin puheenjohtajana. Viimeiset neljä vuotta olen vetänyt pääkaupungissa Sdp:n kaupunginhallitusryhmää. Edellisellä hallituskaudella sain tehdä töitä Sdp:n hallitusryhmälle.

Tulevana viikonloppuna olen neljättä kertaa puoluekokousedustaja.

Olen arvioinut keskeisiä kysymyksiä liittyen puheenjohtajavalinta tätä yhdeksän vuoden taustaa vasten. Ajattelen, että pj-valinta ja viikonlopun puoluekokous on Sdp:n kannanotto siihen, millä eväillä se tässä tuskaisen vaikeassa maailman hetkessä lähtee 2020-luvun Suomea ja maailmaa rakentamaan.

Puheenjohtaja ja linja

Puolueen linjat muodostetaan osana demokraattista työtä. Tulevana viikonloppuna monet Sdp:n linjaukset muokataan laajojen aloitteiden pohjalta.

Puheenjohtajan rooli on sekä tuntea puolueen linja että jatkuvasi sitä edistää ja muokata. Uskon, että tässä monimutkaisessa ja vaativassa ajassa ison puolueen puheenjohtajalla on syytä olla kirkas kuva isoista ajan trendeistä. Sitä vasten hän pystyy käsittelemään erilaisia kysymyksiä, jotka päivittäin kumpuavat yhtä lailla ihmisten arjesta kuin valtakunnan linjaustarpeista.

En kaipaa puheenjohtajaa, joka on kanssani kaikesta samoilla linjoilla. Kaipaan puheenjohtajan, jonka kannanmuodostukseen voin luottaa. Erityisesti kaipaan puheenjohtajaa, jolle voi tehdä esityksiä asioista, joissa puolueella on oltava kanta ja näkemystä ja tiedon siitä, että asia etenee eikä hautaudu jonnekin.

Puheenjohtaja ja vaalit

Edistykselliset kannat eivät riitä. Politiikassa olennaista on voittaa vaaleja ja päästä sitä kautta viemään kantoja eteenpäin.

Olemme menossa kohti todellista vaalisumaa, kolmivuotiskautta, jonka aikana käydään viidet vaalit. Vaalituloksissa ratkaisevaksi ovat jo pitkään nousseet liikkuvat äänestäjät. Liikkuvien äänestäjien mobilisoinnissa puheenjohtajan rooli on ratkaiseva. Vaalitulos liikkuu viimeisinä viikkoina merkittävästi puheenjohtajan ja kampanjan onnistumisen tai epäonnistumisen myötä.

Kuntavaaleissa kahden kuukauden päästä iso merkitys on sillä, että puolueen johtohahmo puhuttelee laajasti ja on riittävän karismaattinen voittaakseen vaalit, kun vieressä keskustelevat Orpo, Sipilä, Soini, Niinistö, Andersson, Henriksson ja Essayh.

Sisäinen puheenjohtajakiertue on ollut hyvää lämmittelyä, monipuoluetentit ovat tietenkin huomattavasti vaativampia ja tiukempia.

Puheenjohtaja ja media

Media on tuntunut itselle hankalalta osalta poliittista vaikuttamista. Sosiaalisen median myötä mediakeskustelu ja –huomio on jatkuvaa. Median rooli ja merkitys ei ole mielipidekysymys, vaan ajan ilmiö.

Median huomio on puolueen johdossa. Puheenjohtaja on puolueen kasvot ja imago halusi hän sitä itse tai ei. Niinpä puoluejohtajan kyky ymmärtää mediaa ja toimia median kanssa on ratkaiseva. Kyse ei ole vain esiintymistaidoista, vaan mediakokonaisuuden ja viestinnän hahmottamisesta osana omaa perustyötä.

Puoluejohtajalta tämä aika edellyttää nopeutta ja aitoutta niin twitter-viesteissä kuin live-keskusteluissa. On osattava pelkistää, ilmaista monimutkaisen maailman ilmiöt kiinnostavasti ja omaperäisesti ilman, että linjakkuus kärsii.

Puheenjohtaja ja rohkeus

Viimeisen kolmen vuoden aikana on moneen otteeseen kysytty rohkeutta, kun Suomessa ja maailmalla on nähty monien kielteisten äänenpainojen nousu. Näinä viikkoina ollaan uusien ääri-ilmiöiden äärellä.

Myös monet kotimaiset teemat tulevaisuuden terveyskeskuksista lasten asemaan päivähoidossa ovat huutaneet Sdp:n oikea-aikaisia linjauksia. Puolueen sisällä on ollut tarjolla kahden vuoden oppositiojakson luoma mahdollisuus rakentaa 2020-luvun Sdp:tä.

Olin pettynyt, kun eduskuntatyössä kunnostautunut Antti Lindtman ei lähtenyt tavoittelemaan puheenjohtajuutta. Oli olemassa riski, että Sdp:llä ei olisi rohkeutta nostaa kissaa pöydälle ja kysyä, missä nyt mennään. Onko puoluejohdolla virtaa, intoa ja perusteita jatkaa kohti 2020-lukua? Onko kolmen vuoden mandaatti käytetty siihen, mitä kolme vuotta sitten luvattiin ja mitä ajettiin?

Arvostan sitä rohkeutta, jolla joukko intomielisiä aktiivijäseniä etsi ehdokasta haastajaksi. Moni tuosta joukosta oli tukenut istuvaa puheenjohtajaa kolme vuotta sitten. Itselleni juuri tämän havaitseminen oli huutomerkki: jos aiemmat läheiset tukijat etsivät vaihtoehtoa, se on vakava signaali.

Arvostan Timo Harakan rohkeutta. Hän oli ainoa, jolla lopulta oli valmius lähteä tosissaan haastamaan istuva puheenjohtaja hyvissä ajoin ennen puoluekokousta. Jonkun on aina oltava ensimmäinen. Vain sillä tavalla asiat etenevät ja maailma muuttuu.

Johtopäätökset

Sdp voi tulevina vuosina nousta 2020-luvun kestävän Suomen rakentajaksi ja globaaliksi toimijaksi. Tehtävä edellyttää vahvaa tulevaisuusjohtajaa, joka innostaa ihmisiä myös Sdp:n ulkopuolella. Emme voi tyytyä valitsemaan johtajaa, jonka ajattelemme olemaan paras oman sisäisen kerhonvetäjä. Kyse on suuremmasta.

Kolmesta ehdokkaasta Tytti Tuppurainen ja Timo Harakka ovat kampanjan aikana tentti toisensa jälkeen osoittaneet kykyä esittää puolueen linja ja kannat kiinnostavalla tavalla ja selkeästi. Molempien linjoista löydän omia ajatuksiani ja myös asioita, joista olen eri mieltä. Molemmille globaali toimintakenttä on luontainen ja itsestään selvä.

Timo Harakan tyyli on toisinaan hyvin vaativa ja terävä. Uskon, että sellaista tyylilajia politiikkaan juuri nyt tarvitaan, kykyä tarpeen vaatiessa myös hieman kärjistää ja haastaa rohkeasti. Olennaista on, että taktiikka, ilmaisutapa tai –tyyli ei mene asian edelle vaan päinvastoin.

Timo Harakan vahvuudeksi lasken vuosi sitten kirjoitetun Liike2020-kirjasen, jossa hän jäsensi oman ajattelunsa selkeästi ja määritteli esimerkiksi markkinataloutta ja supercell-sosialismia kiinnostavasti.

Lisäksi Timo Harakka on saanut taakseen omasta ja itseäni nuoremmasta polvesta merkittävän joukon toimijoita, jotka ovat olleet aktiiveja puolueen ohjelmatyössä niin kuluneella kaudella kuin aiempina aikoina.

Tässä puheenjohtajavaalissa uskon Timo Harakan olen paras vaihtoehto viemään Sdp:tä innostavasti ja rohkeasti ensin kuntavaaleihin ja sitten kohti 2020-luvun maailman haasteita, jotka eivät tule olemaan vähäisiä.

Politiikan hiekkalaatikon ulkopuolelta tulleena Timolla on myös edellytykset herättää kiinnostusta yhteisiin asioihin myös niiden piirissä, joita puolueet eivät tällä hetkellä tahdo tavoittaa.

Kiitos kaikille kolmelle ehdokkaalle valmiudesta laittaa itsensä likoon avoimen yhteiskunnan ja demokratian hyväksi. Harva kansalainen ymmärtää, miten valtavaan urakkaan yksi teistä on ryhtymässä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Share:
Reading time: 4 min

Uusi opetussuunnitelma korostaa ja mahdollistaa yhä laajempaa oppimista luokkahuoneen ulkopuolella. Helsingissä koululaisten liikkumista ympäri kaupunkia rajoittaa matkalippujen hinta.

Viemme tänään eteenpäin Helsingin vanhemmat Helvaryn kaupunginvaltuustolle tekemän aloitteen, jossa esitetään maksuttomia lippuja koululaisryhmille koulupäivän aikana. Aloite on arvokas. Se edistää alueiden yhdenvertaisuutta ja mahdollistaa toteutuessaan opettajille aivan uudenlaisen suunnittelun.

Alla koko aloitteen teksti. Toivomme, että käsittely tehdään mahdollisimman nopeassa tahdissa, jotta maksuttomuus tulee voimaan jo kevätlukukauden aikana.

**

Aloiteteksti

Esitämme, että Helsingin kaupunki toteuttaa Helsingin vanhempainyhdistyksen ehdotuksen maksuttomasta joukkoliikenteestä koululaisryhmille Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi. Aloite vahvistaa samalla uuden opetussuunnitelman toteuttamisedellytyksiä. Pienehköllä panostuksella Helsingin kaupungilla on mahdollisuus tehdä suuria tekoja oppimisen ja kansalaiseksi kasvamisen mahdollisuuksien yhdenvertaistamiseksi. Esitämme, että aloitteen valmistelun pohjana käytetään alla olevaa Helsingin vanhempainyhdistyksen aloitetta.

Helsingin vanhemmat HELVARY ry:n aloite kaupunginvaltuustolle: Maksuttoman koululaisliikenteen kokeilu Suomi100 -juhlavuoden kunniaksi

Helsingin vanhemmat HELVARY esittää, että Helsingin kaupunki lähtee toteuttamaan ennakkoluulottomalla ja rohkealla tavalla perusopetuksen uutta opetussuunnitelmaa ja sallii Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi opettajan johdolla matkustaville koululaisryhmille joukkoliikenteen maksuttoman käytön kello 10 ja kello 15 välillä.

HELVARY on saanut paljon yhteydenottoja koulujen heikkenevään taloudelliseen tilanteeseen liittyen. Varat retkiin koulupäivän aikana ovat vähentyneet olennaisesti: tilanne on voimakkaassa ristiriidassa perusopetuksen uuden opetussuunnitelman kanssa, jonka hengen mukaisesti koko kaupungin tulisi palvella aktiivisena oppimisympäristönä.

Helsinkiläisiä vanhempia edustavan HELVARYn näkemyksen mukaan jokaisella koululaisella tulisi olla mahdollisuus nauttia Helsingin merkittävistä ilmaisista kulttuurikohteista osana perusopetusta. Tällä hetkellä retkien tekeminen vaatii koulun ulkopuolista rahoitusta — lähinnä vanhempien keräämiä varoja.

Arvio aloitteen kustannusvaikutuksista

Joukkoliikenteen kustannukset eivät kokeilun seurauksena nousisi, mutta oppimisen mahdollisuudet ja alueellinen yhdenvertaisuus lisääntyisivät selvästi. Verovaroin kustannettu joukkoliikenne ei ole arkisin ruuhka-aikojen ulkopuolella kovin tehokkaassa käytössä, joten juhlavuoden kokeilu ei myöskään ruuhkauta julkista liikennettä. Tämä olisi myös keino nostaa linjojen käyttöastetta.

Arvio aloitteen lapsivaikutuksista

Tutkimustiedon mukaan vain omalla asuinalueella myös vapaa-ajalla pysyttelevien lasten ja nuorten suhteellinen osuus kasvaa koko ajan, joten peruskoulu on tärkeässä roolissa tasaamassa helsinkiläisten lasten ja nuorten mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Koulujen lähiympäristössä ja jokaisessa kaupunginosassa on toki kiinnostavaa ja opetussuunnitelman näkökulmasta tärkeää nähtävää ja tehtävää, mutta myös erilaiset pop up -henkiset tapahtumat (koululaisille päiväaikaan tarjottavat näyttelyt, tempaukset, työpajat) sijaitsevat useimmiten keskustassa. Niillä kouluilla, jotka voivat tehdä retket jalan, on merkittävästi parempi mahdollisuus toteuttaa uuden opetussuunnitelman henkeä kuin kouluilla, joiden on kustannettava erikseen oppilaiden liikkuminen julkisella liikenteellä tai tilausajoin. Tilanne Helsingin sisällä on erittäin epätasa-arvoinen oppimisen mahdollisuuksien osalta ja edesauttaa entisestään oppilaiden välisen eriarvoisuuden kasvua.

Helsingin kaupungilla on nyt mahdollisuus tehdä avarakatseinen, hyvinvointieroja purkava ja lapsimyönteinen kokeilu. Toivomme kaupungin tarttuvan tähän mahdollisuuteen ja tekevän päätöksen, jolla on vain positiivisia lapsivaikutuksia.

HELVARY keskustelee mielellään aloitteestaan ja kehittää sitä eteenpäin.

LÄHTEET: Bernelius, Venla (2013). Eriytyvät kaupunkikoulut. Helsingin peruskoulujen oppilaspohjan erot, perheiden kouluvalinnat ja oppimistuloksiin liittyvät aluevaikutukset osana kaupungin eriytymiskehitystä. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 2013:1. HLJ 2015.

Liikkumistottumukset Helsingin seudulla 2012. https://www.hsl.fi/…/liikkumistottumukset_helsingin_seudull…

Merimaa, Maija (2015): Kaverit keskiössä. Raportti nuorten havainnointi- ja haastatteluhankkeesta (NuHa). http://www.hel.fi/…/liitteet/nk/150330_NuHa_raportti_nettiv…

Vilkama, Katja & Lönnqvist, Henrik & Väliniemi-Laurson, Jenni & Tuominen Martti (2014). Erilaistuva pääkaupunkiseutu. Sosioekonomiset erot alueittain 2002–2012. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 2014:1.

Kuvan lähde: Liikkumistottumukset Helsingin seudulla, HSL Helsingin seudun liikenne, Edita Prima Oy, 2013 Viitattu 13.12.2016: https://www.hsl.fi/…/liikkumistottumukset_helsingin_seudull…

Share:
Reading time: 2 min