Vanha ystävänäni kansanedustaja David Clark pistäytyi viikolla Suomessa. Olin luvannut päivän ohjelman, jossa katsastetaan kasvavaa Helsinkiä, käydään läpi Suomen hallituksen työtä ja pohditaan globaaleja kysymyksiä solidaarisuus-näkökulmasta.

Muualta tulevan satunnaisen vierailijan vaikutelmat ovat aina inspiroivia. Kun kyseessä on asukasluvultaan ja pinta-alaltaan samantapaisen valtion maailmanparantaja-päättäjä, huomatuksi tulee moni pienempikin nyanssi.

Ajoimme Davidin kanssa 20 kilometriä pyörällä ympäri Helsingin niemen, metrolla keskustasta itään, ruuhka-aikaan autolla, lentokenttäbussilla ja kahdella ratikalla.

Kommentit:

-Helsingin rakennukset ovat korkeudeltaan todella onnistuneita, juuri tuohon suuntaan Uudessa-Seelannissa monissa kaupungeissa pitäisi mennä. Riittävän korkeita, että maankäyttö ja tehokasta ja tuntuu kaupungilta, riittävän matalia, jotta valo pääsee alimpiin kerroksiin ja liikkuessa mittakaava tuntuu ihmisen kokoiselta. Kun sanoin, että minulle kyllä sopii hyvin muutama tornitalo uusille alueille, David ei ollut eri mieltä, kunhan kuusikerroksinen perustunnelma ei muutu.

-Liikenne vaikutti kaikilla välineillä tosi sujuvalta niin autolla, pyörällä kuin julkisilla. Ensimmäinen vaikutelma se, että eletään julkiseen liikenteeseen satsaavassa kaupungissa. Kun koitin avata Davidille pohdintoja ruuhkamaksuista ja vastakkaisasettelua, jota koitetaan Helsingissä rakentaa autojen ja pyörien välille, hän ei ihan tajunnut. Sekä 20km lenkin puitteissa testatut pyöräilyolosuhteet että autoilu vaikuttivat sujuvilta ja tilaa tuntui riittävän (olen tästä aika lailla samaa mieltä!)

-Käytännöllisyys, josta esimerkkinä David otti valokuvan talomme alakerran kengänpuhdistusharjasta!

-Kaikkien alueiden leppoisuus ja vähäiset erot ympäristön kunnossa ja yleisilmeessä, kun siirryttiin keskustasta itäisen Helsingin lähiöalueille. Ainoa havaittava muutos Davidin silmään oli ulkomaalaisväestön määrän lisääntyminen, kun keskusta jäi taakse.

-Suvilahden kaasukellojen uusiokäyttö nuorten tiloiksi ja Elmun saliksi oli juuri sellaista Helsinki on omanlaisensa –meininkiä, jota David oli odottanut. Sovittiin, että kun hän maailman toiselta laidalta joskus vuosien päästä pääsee meitä katsomaan, Suvilahdesta itään on tapahtunut kaupungille mahtavia juttuja.

Ps. Kun nyt useampi puolue juuri käy puheenjohtajakisaa niin jaettavaksi myös tapa, jolla Uuden-Seelannin työväenpuolue valitsee johtajansa: 40% valinnasta ratkaisevat istuvat kansanedustajat, 40% puolueen jäsenet suoralla vaalilla ja 20% ammattiliitot. Mielenkiintoinen malli minusta! Etenkin se, että kansanedustajilla oma kiintiönsä. Kansanedustajat kuitenkin työskentelevät puheenjohtajan läheisimpänä yhteisönä, joten oma järkensä ajatuksessa on.

image (5) image (6) image (7)

Share:
Reading time: 1 min